Hippoksen jalostusvaliokunnan puheenjohtaja Kristiina Ertolan johtamassa jalostusseminaarin paneelikeskustelussa puhutti mm. suomenhevosen viime vuosina antama tasoitus ruotsalaisnorjalaiselle kylmäveriselle. Suomenhevonen ei enää pärjää naapureilleen.
Panelistit, jalostustieteen professori Matti Ojala, Pohjanmaan hevosjalostusliiton puheenjohtaja Pentti Kesti, kasvattaja Eeva Eerola ja Paavo Koivurova Oulun raviradalta olivat yleisön kanssa yhtä mieltä siitä, että suomenhevosen valmennus on alettava nykyistä paljon aikaisemmin ja systemaattisemmin.
"Ei hevonen säästämisestä ja kotona pitämisestä parane", Kesti totesi.
Kesti kannattaa normaalia hiittivalmennusta raviradoilla, hyvillä pohjilla, yhdessä muiden hevosten kanssa.
"Ei se hevonen kyllästy ravirataa kiertämään, kunhan valmennus on järkevästi suunniteltu ja siellä ei ajeta liian kovaa", Kesti tuumasi. "Ja toisaalta, se hevonen joka ei kunnollista kilpavalmennusta kestä, ei sillä mitään tee raviradallakaan."
"Sen sijaan siltä kotona pidetyltä, pulleaksi syötetyltä hevoselta hajoaa pää siinä vaiheessa kun se yhtäkkiä kuusivuotiaana ensi kerran viedään sinne radalle ja otetaan hosa käteen."
Geneettisesti lahjakas hevonen on hyvä jo nuorena. Vanhana kulkemaan syttynyt hevonen kertoo valmentajansa lahjakkuudesta: "Mutta valmentajan lahjakkuus ei periydy hänen hevosensa kautta", Kesti pohti.
Nykyinen systeemi toimii suomenhevosta vastaan myös salakavalasti: kun hyvät tammat pysyvät pitkään kilparadoilla ja tekevät siitosurallaan yhden tai ei yhtään varsaa ja huonot/hajonneet siirtyvät siitokseen jo nuorina, hedelmällisessä iässä ja pyöräyttävät kymmenen varsaa, ei ole vaikea laskea mitä tämä tekee suomenhevoselle rotuna.
Panelistit pohtivat miksei suomenhevostamma voisi pitää välivuoden siinä vaiheessa kun se on neljä? Se astutettaisiin kolmevuotiaana, valmennusta jatkettaisiin niin pitkään kuin mahdollista. Se varsoisi, ja palaisi sitten taas takaisin kilpavalmennukseen. Nelivuotiskilpakausi on joka tapauksessa tammalle kova.


