Siitä on pian vuosi, kun Janita Luttunen ja Jani Lamminparras tekivät ammatillisesti ison päätöksen ja muuttivat kaksostyttöjensä kanssa Bodeniin. Siirtymistä rajan toiselle puolelle kruunujahtiin ehdittiin suunnitella ja valmistella kaksi vuotta.
Missään vaiheessa perheelle ei tullut mieleen, että muuttosuunnitelmat menisivät jäihin. Luttunen tiesi sydämessään jo tuolloin, että kilpailuhenkiselle pariskunnalle päätös on oikea. Molemmilla oli halu kehittyä ammatillisesti, ja saada työurallaan parempia tuloksia aikaan.
Suomalaisten suosima Boden oli Luttuselle hyvin tuttu paikka jo ennestään, joten muutto 130 kilometrin päähän oli olosuhteiden ja talliympäristön osalta helppo. Valtaosan ihmisistäkin Luttunen tunsi jo valmiiksi.
Alkuvaiheessa mukaan lähti kourallinen valmennettavia. Kun ensimmäinen vuosi on tulossa täyteen, on valmennettavien määrä 26 hevosta. Jo vuonna 2024 talli pystyi puhkaisemaan ansioissa miljoonan kruunun rajapyykin, ja kuluvan vuoden osalta vuosiansiot saattavat tuplaantua.
”Löysimme toimivat systeemit nopeasti”, Luttunen aloittaa. ”Viime syksystä saakka on tullut mukavasti menestystä. Juuri tällä hetkellä on pikkuisen sairastelua tallissa. Jokainen starttihevonen käydään läpi eläinlääkärin toimesta juuri ennen kisapäivää, mutta silti on aina kysymysmerkkejä ainakin omassa päässä. Laitan herkästi ylikontrollin päälle.”
Tallin hevosten ikähaitari on iso, ja mukaan mahtuu monenlaista kilpahevosta.
”Love Vacation on tosi mielenkiintoinen kolmevuotias tamma, ja kaksivuotias Backwood Gisella saattaa hyvinkin juosta jo tänä vuonna kilpaa. Nordic Beauti, Winner’s Game, Noble Ale juoksevat kaikki lauantaina Uumajan Toto75-kierroksella. Niiden lisäksi Sweet And Wild on montéssa mukana, joten neljällä hevosella lähdemme yrittämään.”
”Varsat ovat tietysti kääntämättömiä kortteja. Tallissa on paljon hienoja hevosia, ja sairasteluiden osalta pitää vain toivoa ja odottaa, että tilanne saadaan balanssiin”, Luttunen jatkaa.
Luttusella oli alusta saakka vahva luotto siihen, että työ hevosten kanssa lähtee ennemmin tai myöhemmin toimimaan sujuvasti. Suurempi huoli hänellä oli äitinä, miten perheen tyttäret, ensi viikolla 5 vuotta täyttävät Alina ja Elina Lamminparras sopeutuvat uuteen maahan, kieleen ja ympäristöön.
Kaikki on mennyt loistavasti, ja tulevaa äitienpäivää Luttunen saa viettää kahden innokkaan nuoren hevosnaisen kanssa. Kaksostytöt ovat kasvaneet raviurheilun parissa, eikä mene kauaa, kun he pystyvät tekemään tallilla kaikkia samoja juttuja kuin aikuisetkin.
Alina ja Elina ovat energisiä ja kiinnostuneita kaikesta, eivätkä vähiten hevosista.
”Molemmat ovat innokkaita touhuamaan tallilla. He jäisivät vielä, kun vanhemmat ovat lähdössä kotiin lepäämään”, Luttunen nauraa. ”Asumme kerrostalossa, ja talliympäristö on heille yhtä kuin muille lapsille kotipiha. He tekevät kaikenlaisia tallitöitä, ja viihtyvät hevosten parissa pelottavan hyvin. Olemme vanhempina pyrkineet antamaan heille paljon muitakin ärsykkeitä, mutta hevoset vetävät eniten puoleensa”, Luttunen kertoo.
Lapsiarki yhdistettynä hevostallin pyörittämiseen vaatii paljon, mutta sen Luttunen tiesi jo ennen muuttoa. Käytännön asiat eivät nekään ole tuoneet kohtuuttomasti huolta. Kaksoset ovat tukeneet päiväkotiympäristössä toinen toisiaan, ja kavereita löytyi nopeasti.
Sopeutumisessa on auttanut myös tyttärien saumaton yhteys hevosiin.
”Alina ja Elina ovat hirveän eläinrakkaita. Hevonen kehittää lapsia monella tapaa. Jos hevosella on haava, he kysyvät äidiltä, miten haavaa hoidetaan ja kysyvät, onko se kohta kipeä. Äitinä pidän tärkeänä asiana, että tyttäret luonnostaan kunnioittavat eläimiä. Se opettaa kunnioittamaan myös toista ihmistä. Hevoset ovat välittömiä, ja niillä on ollut iso positiivinen merkitys tyttärien kehitykselle”, Luttunen tiedostaa.
Hevosilla on kyky parantaa myös henkisiä haavoja. Jokainen tallilla käynyt aikuinen varmasti tunnistaa tilanteen, jossa hevonen on antanut lohtua ja saanut ahdistavat ajatukset arjesta hetkeksi sivuun.
”Jos lapsella on huono hetki, hän saattaa mennä halaamaan hevosta käytävällä. On ollut hienoa nähdä pienen lapsen ja ison hevosen välinen yhteys. Samalla lapset oppivat jo pienestä pitäen ottamaan vastuuta toisesta. Viikonloppuisinkin hevosille annetaan aamuruuat ja puhdistetaan karsinat. Niitä ei voi jättää oman onnensa nojaan.”
Tyttäret fanittavat raviurheilua. Ravien jälkeen he kysyvät, olivatko hepat hyviä.Janita Luttunen
Luttusen tallin kasvanut hevosmäärä on tietänyt tutustumista myös uusiin yksilöihin.
”Jokainen hevonen on oma persoonansa. Lapset oppivat hämmästyttävän nopeasti kysymään, voiko jonkun hevosen ohi kävellä käytävästä ja kenen kanssa voi mennä samaan tarhaan. He eivät juoksentele tallilla reikäpäinä, vaan kunnioitus hevosia kohtaan on kasvanut jo suureksi.”
Tyttäret ovat löytäneet omat suosikkihevosensa tallista, ja heille on tärkeää päästä harjaamaan niitä. Muutenkin tallilla pidetään kaikessa tekemisessä hevosen puolia.
”Päiväkodissa on esimerkiksi opetettu, että kun syödään, silloin syödään. Alina ja Elina pitävät huolen siitä, että hevoset saavat myös ruokarauhan. Kotonakin ollaan yhtä tarkkoja asiasta, ja tällaisten arvojen oppiminen on tärkeää”, Luttunen muistuttaa.
Vaikka lapset ovat vielä pieniä, molempien kilpailuhenkisyys on tullut selväksi. Jo vuosi sitten kaksoset olivat Tornion ponikerhon innokkaimpia kävijöitä. Molemmat palkittiin poniravigaalassa diplomeilla.
Nyt he ovat mukana Bodenin ravikoulun kurssitoiminnassa, joista nuorimmille tarkoittu ryhmä on 4–6-vuotiaille. Tyttäret luovat siis omaa raviuraansa Bodenissa.
”Sovittiin, että kieli pitää osata ensin, että pääsee kerhotoimintaan mukaan. Eikä siinä kauaa mennyt, kun kieli vaihtui lennosta”, Luttunen nauraa. ”Bodenin 4–6-vuotiaiden ponikerhossa lapset pääsevät jo ajamaan suljetulla alueella, ja siellä he opettelevat valjastamista sekä muutenkin toimimista ponien kanssa. Pelottavan innokkaita ovat”, Luttunen toistaa.
Nuorempana kilpaa hiihtänyt Luttunen myöntää, että geenien siirtymistä lapsille ei ole voinut estää.
”Tyttäret fanittavat raviurheilua. Ravien jälkeen he kysyvät, olivatko hepat hyviä. Kilpailuhenkisyys on tullut verenperintönä, sillä ollaan molemmat Janin kanssa siinä aika tavoitteellisia. Se näkyy lapsista.”
Heillä on myös yhteinen esikuva, joka ei suinkaan löydy omasta perhepiiristä.
”Molempien suosikkiohjastaja on ehdottomasti Ville Pohjola. Bodenin ravipäivinä tärkein kysymys on, onko Ville paikalla. He menevät aidan viereen kellottamaan Villen ohjastamia hevosia. Sitten jos Ville tulee käymään tallilla, molemmat menevät hiljaisiksi ja saattavat juosta piiloon”, Luttunen nauraa.
Janita Luttusen perhe ei ole ainoa laatuaan, joka on löytänyt kodin Ruotsista. Kahden lapsen kanssa siihen vaaditaan hyvin toimivaa tukiverkkoa.
Työ hevosten kanssa sitoo Janita Luttusen perheessä molempia vanhempia, joten viikon aikataulut pitää suunnitella tarkasti. Kun päiväkoti on kiinni, ja lapset haluavat vaihtaa maisemaa, sopiva ympäristö löytyy mummon ja papan luota Kolarista. Janita Luttusen vanhemmat ovat merkittävä osa toimivaa tiimiä.
”Korvaamaton asia, isovanhempien apua on ollut todella tärkeä”, Luttunen kiittelee. ”Kotioloissa haluamme pitää päivärytmeistä kiinni, ja siksi lapsetkin heräävät joka aamu kuudelta. He ovat päiväkodissa kello 7–16, joten päivä on pitkä. Olen yllättänyt siitä, miten toiminnallista ja laadukasta Ruotsissa kunnallisen päiväkodin toiminta on. Lapset viihtyvät siellä hienosti.”
Luttunen on asettanut oman rimansa korkealle, ja hän etenee määrätietoisesti tavoitteitaan kohti.
”Meillä on tallilla todella hyvä porukka. Kun asioita tehdään, ne pyritään tekemään 110-prosenttisesti. Olen ylitarkan sorttinen. Ravipäivinä toinen vanhemmista jää lasten kanssa kotiin, jos ei ole muita apuvoimia tarjolla. Lapset eivät koskaan ole loppuun saakka raveissa, vaan pidämme siitä kiinni, että kahdeksalta pitää olla kotona valmistautumassa seuraavaan päivään.”
Yhteiset perhelomat ovat kortilla, mutta niitäkin on tehty.
”Olemme huonoja lomailemaan, mutta vasta käytiin kaksi päivää Ylläksellä ja se saa riittää hetkeksi aikaa. Lapset saavat kyllä muutoin lomailla mummon ja papan luona”, Luttunen nauraa.