Kaikista tulee isona, jotain aivan varmasti,
kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan,
oma unelmien ammatti.
Näin lauletaan kappaleessa Minusta tulee isona, joka on tunnettu suomalainen lastenlaulu. Laulun sanat sopivat suoraan myös suomenhevoseen, sillä lasten tavoin myös suomenhevosesta voi isona tulla monien ammattien osaaja.
Suomenhevosliitto ry:n puheenjohtaja Tuula Pihkala korostaa sitä, kuinka paljon erilaisia tehtäviä suomenhevosella on.
Suomenhevonen on vielä niin sopeutuvainen, ja se on sellaiseksi jalostettukin, että se oppii mitä vain, kun ihminen sen opettaa.Tuula Pihkala
”Sitä ei aina edes ymmärretä, kuinka monipuolinen suomenhevonen on, ja missä kaikissa asioissa se edelleen on meidän kumppanimme. Olen laskenut, että suomenhevonen toimii ja kilpailee yhteensä 16 eri lajissa, ja osassa lajeista se kilpailee SM-tasolla asti. Suomenhevosella on paljon hommaa ja paljon erilaisia ammatteja”, Pihkala toteaa.
”Suomenhevonen on vielä niin sopeutuvainen, ja se on sellaiseksi jalostettukin, että se oppii mitä vain, kun ihminen sen opettaa. Se on ollut suomenhevosen historiassa merkittävää, että yhdellä ja samalla hevosella on pystytty tekemään kaikki talon työt, ja se on soveltunut niistä jokaiseen. Suomenhevonen on aikoinaan jalostettu tämän maan ja kansan tarpeisiin, ja niitä tarpeita on ollut monta.”
Suomenhevosesta on moneksi, esimerkiksi kilpailijaksi, työ- tai harrastehevoseksi
Suomenhevosen päivää vietetään tänä vuonna sunnuntaina 6.9.
Päivää on juhlittu vuodesta 2007 lähtien, jolloin suomenhevosen kantakirja täytti 100 vuotta.
Nykyään suomenhevosen tunnetuin ammatti on urheilijana sekä ravihevosena että (kilpa-)ratsuna.
”Urheilijana suomenhevonen on todella hienon näköinen, kun se on hyvin hoidettu ja treenattu, ja siitä näkee, että se tykkää työstään. Myös urheilussa suomenhevosessa näkyy sopeutuvaisuus, halu tehdä asioita ihmisen kanssa sekä nöyryys. Ne ominaisuudet ovat varmasti valttia urheilussakin, ja suomenhevonen yrittää aina parhaansa”, Pihkala kertoo.
Samat ominaisuudet auttavat suomenhevosta toimimaan myös opettajana.
”Lisäksi suomenhevonen on myös kärsivällinen ja rauhallinen. Mielestäni suomenhevosella on perusominaisuutena sellainen tietty levollisuus, ja se aina osaa asettua siihen tehtävään, mitä siltä odotetaan. Luulen, että juuri rauhallisuus ja tehtävään keskittyminen ovat tärkeitä opetushevosen roolissa, ja niitä ominaisuuksia suomenhevoselta löytyy.”
Suomenhevosella on historiallinen ja kulttuurillinen merkitys sekä kaikkien eri tehtävien kautta tuleva merkitys. Pihkalan mukaan tärkein merkitys on kuitenkin sillä, että suomenhevonen voi näyttää meille, mitä yhteistyö hevosen kanssa voi parhaimmillaan olla.
”Se hienous piilee siinä, että suomenhevonen jättää vahvoja tunnejälkiä ja miten paljon suomenhevosen kanssa toimiminen voi antaakaan. Se mahdollisuus, mikä meillä on, mahdollistaa myös jonkinlaisen yhteyden eläimen kanssa. Mielestäni se on kaikista tärkein asia, mitä voimme hevosen kanssa kokea”, Pihkala kuvailee.
”Ei ole olemassa toista samanlaista rotua, minkä kanssa me suomalaiset voisimme kokea samantyyppisiä asioita ainakaan samalla tavalla. Minä ainakin koen suomenhevosen kanssa kaikista vahvimmat elämykset ja tunteet.”
Terapiatyössäkin suomenhevonen on ammattilainen. Ratsastusterapeutti Pauliina Tuomivaara sanoo, että suomenhevonen soveltuu hyvin terapiahevoseksi usein sekä luonteensa että rakenteensa ja kokonsa puolesta.
”Suomenhevonen ei ole ihan niin iso kuin esimerkiksi puoliveriset, mutta se on sillä tavalla vankka, että myös aikuinen pystyy sillä ratsastamaan. Ratsastusterapeutin ergonomiaa ajatellen se on hyvä puoli, ettei hevonen ole hirveän korkea, mutta se sopii kaiken ikäisille ja -kokoisille ratsastajille”, Tuomivaara kertoo.
”Luonteeltaan suomenhevonen on taas nöyrä, yritteliäs ja kiltti. Terapiahevoselle hyviä ominaisuuksia ovat, kun hevonen on tasainen liikkeiltään sekä luotettava.”
Tuomivaaran mukaan vuonna 2010 tehtiin kyselytutkimus, mitä hevosrotuja suomalaisessa ratsastusterapiassa käytetään. Silloin tuloksena oli, että kaksi kolmasosaa ratsastusterapeuteista käyttää suomenhevosta terapiatyössään.
”Vaikka tutkimus on tehty jo 2010, minulla on sellainen kuva, että edelleenkin suomenhevonen on tosi suosittu valinta terapiahevoseksi. Terapiahevosena suomenhevonen on monipuolinen, kun usein sillä voi sekä ajaa että ratsastaa. Ratsastusterapiassa voidaan käyttää myös kärryajelua ja reellä ajamista terapiamenetelmänä”, Tuomivaara luettelee.
”Aiemmin minun suomenhevoseni toimi terapiahevosena, minä kilpailin sillä seuratasolla kouluratsastuksessa ja tyttäreni esteratsastuksessa. Lisäksi se oli tosi varma hiihtoratsastuksessa, teimme terapiassa myös vikellystyyppisiä harjoituksia ja kävimme kahlaamassa järvessä. Suomenhevonen on usein niin tasainen luonteeltaan, että se voi olla sekä kisatykki että terapiahevonen samanaikaisestikin. Myös ex-ravureita käytetään paljon terapiatyössä.”
Elämyspalveluiden tuottajana suomenhevosella on paljon annettavaa ympäri vuoden.
”Olen tehnyt hyvin monenlaista suomenhevosten kanssa. Jos suomenhevosta pikkuisenkaan kouluttaa, se soveltuu ihan mihin vain”, Matin Puupajan yrittäjä Matti Pakarinen aloittaa. ”Esimerkiksi me olemme kouluttaneet kaikki hevosemme sekä ajelu- ja työkäyttöön sekä ratsuiksi. Mielestäni suomenhevosen parhaimmat ominaisuudet ovat sitkeys ja hyvähermoisuus, ja niiden ansiosta suomenhevonen sopeutuu hyvin monenlaisiin tilanteisiin.”
Lista asioista, joita Pakarinen on tehnyt suomenhevosen kanssa on pitkä ja kunnioitettava. Ennemmin voisi kysyä, mitä hän ei ole tehnyt tai ylipäätään mitä suomenhevosen kanssa ei voisi tehdä.
”Olen ajanut suomenhevosella peltotöitä eli tehnyt heinää, niittänyt heinää ja ajanut heinäharavalla sekä ajanut äkeellä karhella. Suomenhevosella olen ajanut myös savottaa, tukkia, ropsia ja polttopuita. Markkinoilla ja torilla olen ajanut vossikkaa”, Pakarinen luettelee.
”Raveissa olen ajanut parivaljakolla voittajaesittelyitä muun muassa Kymi GP:ssä ja Kuninkuusraveissa. Lisäksi olen ajanut myös sekä hää- että saattoajoja, ja monena vuonna myös Lucia-neitoa sekä lukiolaisten penkkareita.”
Pakarinen kertoo, että itsenäisyyspäivänä hän ajaa suomenhevosella sankarihaudoille, ja joinakin vuosina myös joulukirkkoon riippuen siitä, onko lunta riittävästi. Suomenhevosen päivänä taas laitetaan vanhanajan kiesit hevosen perään, ja lähdetään ajelemaan kylille.
Pakarinen on kasvattanut suomenhevosen avulla myös perunaa.
”Meillä on naapurin kanssa aina kisa, kumpi tekee paremman perunan, kun minä teen hevosella ja hän traktorilla. Joka vuosi minä olen voittanut hänet siinä kilpailussa. Hevonen ei tiivistä maata samalla tavalla kuin traktori, mistä ero varmaan johtuu”, Pakarinen kehuu.
Kaikista erikoisin Pakarisen hevosvetoisista koneista on ollut kannonnostokone eli vorokki.
”Se on tavallaan kuin vinssi, jolla on ennen raivattu peltoja eli nostettu kantoja ylös. Hevonen pyörittää vinssiä. Aikoinaan sillä on ajettu myös laivoja satamaan”, Pakarinen kuvailee.
Suomenhevosen ammattilistaan kuuluu myös näyttelijä, ja suomenhevosia on nähty teattereissa, elokuvissa ja mainoksissa. Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio on nähnyt usean suomenhevosen näyttelijän roolissa.
”Suomenhevonen on eri rooleissa yleensä sen takia, että joku on sen sinne käsikirjoittanut, ja usein niissä voi olla jokin historiallinen vivahde. Jokaiseen rooliin pyritään aina valitsemaan juuri siihen soveltuva yksilö. Se on myös kaikkien osapuolien etu, jos löydetään sellainen hevonen, jolla on jo valmiiksi taitoja ja ominaisuuksia, joita kyseisen roolin hevoselta vaaditaan”, Kaimio kertoo.
Kaimion mukaan suomenhevonen on tosi yksilöllinen, kun hän kohtaa sen kuvauksissa. Siihen vaikuttaa se, millainen hevosen tausta on, ja millaisia kokemuksia sillä on elämässä.
”Sen takia pitää miettiä tarkasti, millainen hevonen juuri kyseiseen rooliin olisi sopiva. Sinne ei valita suomenhevosta vain sen takia, että sen pitää olla juuri suomenhevonen, vaan hevosella yksilönä on merkitystä. Se vaikuttaa suoraan myös siihen, miten hevonen tai ylipäätään eläin näyttelee”, Kaimio kuvailee.
”Suomenhevonen on kouluttajalle miellyttävä, ja ehkä myös näyttelijöille, kun sillä on aika laaja kirjo eleitä, miten hevonen sillä hetkellä tuntee. Suomenhevoset ovat usein aika ilmeikkäitä, mikä tietysti näyttää hyvältä viihdemielessä, mutta myös sen takia, että niitä on yleensä sen takia helppo lukea, jos niitä esimerkiksi jännittää.”
Historiassa suomenhevonen on toiminut sekä sotilaana että poliisina.
Suomen historia ja suomenhevosen historia kytkeytyvät vahvasti toisiinsa.
”Sotien aikaan määrättiin kylmästi, että talojen hevosia otetaan puolustamaan tätä maata. Jos talossa oli kaksi hevosta, niin ainakin toisen piti lähteä. Hevoset kuljettivat ruokaa, miehiä ja aseita, ja hevosen osuus oli hyvin keskeinen”, historioitsija Mikko Ikonen kertoo.
”Hevonen oli kätevä sen takia, että sen avulla päästiin viemään ja siirtämään kalustoja, kun siihen aikaan ei ollut koneita. Hevonen liikkui ketterästi myös metsässä.”
Traktoreita kyllä tuli, mutta 1950-luvulle saakka hevonen oli tärkein voimanlähde suomalaiselle maaseudulle.Historioitsija Mikko Ikonen
Ikosen mukaan hevoset olivat arvokkaita kumppaneita ihmiselle, ja niistä pidettiin rintamalla niin hyvä huoli, kuin niissä olosuhteissa oli mahdollista.
”Hevoset olivat enemmän melkein kuin perheenjäseniä, ja ne olivat rintamaveljiä ja -rouvia. Lotat huolehtivat hevosten hoidosta”, Ikonen kuvailee.
”Suhde suomenhevoseen on ollut hyvin ainutlaatuinen jo siihen aikaan. Kuinka suuri merkitys sillä onkaan ollut, että hevonen ei ollut pelkästään kone tai voimanlähde, vaan enemmän työtoveri ja aseveli. Hevosilla oli muukin merkitys kuin, että se juoksee ja vetää. Varsinkin sotien aikaan hevonen on voinut tuoda sen rohkeuden lähteä rintamalle, kun sinne on menty hevosen kanssa yhdessä.”
Ikosen mukaan jälleenrakennuksen aikaan hevonen oli aivan oleellinen.
”Traktoreita kyllä tuli, mutta 1950-luvulle saakka hevonen oli tärkein voimanlähde suomalaiselle maaseudulle. Myös metsätöissä hevonen oli se, millä puut saatiin metsistä uittoihin ja sahoille, ennen kuin 1960–70 lukujen vaihteessa tuli motoja. Hevonen oli myös jälleenrakennuksen aikaan riski työtoveri.”
Ajan saatossa suomenhevonen on toiminut myös poliisihevosena.
”Suomenhevoset ovat parhaimmillaan vahvoja, sisukkaita ja yhteistyökykyisiä. Poliisihevosen yksi tärkeimpiä ominaisuuksia ovat juuri monipuolisuus ja sopeutuvaisuus uusiin tilanteisiin, ympäristöihin ja tehtäviin. Näitä ominaisuuksia löytyy myös suomenhevosilta”, vanhempi konstaapeli Jenni Ahomäki kertoo.
Ratsupoliisin viimeinen suomenhevonen lähti noin kymmenen vuotta sitten.
”Hankkisimme mielellämme suomenhevosia, jos sopivia löytyisi. Suomenhevosen suurin jalostussuunta on tällä hetkellä juoksija, ja siihen halutut ominaisuudet usein keveys ja sporttisuus. Meidän tarpeitamme vastaisi enemmän yleis- ja työhevossuuntainen suomenhevonen, joka olisi iso, vankka ja rauhallinen. Poliisihevosen kriteerinä on riittävän suuri koko.”