Kuvan tukkimetsällä ollut hevonen ja henkilöt eivät liity tapaukseen. Arkistokuva: Matti Pakarisen kuva-albumi
Puheenvuoro

Kolumni: Hevosen hyvä muisti auttoi lumisateessa

Illan hämärtyessä ja lumisateen sakentuessa hevosen hyvästä muistista oli iso apu, kirjoittaa Olli Sarkkia.

Vieras

Nuorimies lähti 50-luvun alussa kotitilan Santeri-nimisellä hevosella metsätöihin Mujejärven suurille saloille, jotka eivät olleet ennen kirvestä nähneet. Hän tapasi Mujejärvellä majoitustilan pihalla metsäyhtiön miehen, joka lähti omalla hevosreellä opastamaan häntä paikalle, jolla hänen oli määrä aloittaa metsätyöt. Paikka ja ympäristö olivat nuorellemiehelle täysin tuntemattomia. Hän ei ollut koskaan käynyt Mujejärven seudulla.

Opastettuaan nuortamiestä metsäyhtiön mies lähti takaisin taloon, joka oli metsämiesten yöpymis- ja majapaikka. Puolenpäivän tienoilla alkoi runsas lumisade, joka jatkui jatkumistaan. Lumisade oli niin runsasta, että se oli hetkessä peittänyt heidän tulojälkensä, maassa oli vain koskematonta lunta kaikkialla.

Illan jo hämärtyessä nuorimies lopetteli metsätöitä. Lumisade sakeni yhä edelleen. Hän alkoi hätääntyä, koska ympäristö oli täysin tuntematon ja hän ymmärsi, että ei osaa takaisin majapaikkaan. Häntä pelotti tämä tilanne.

Hän mietti miettimistään, mitä pitäisi tehdä. Hän muisti isänsä sanoneen, että hevosella on hyvä muisti ja että hevonen muistaa lähtöpaikan, kuljetun reitin ja kotipaikan.

Nuorimies hyppäsi rekeen, antoi Santerille lähtökäskyn ja heitti ohjakset rekeen. Hevonen alkoi määrätietoisesti tarpoa eteenpäin tasaisella tahdilla. Lumisade oli niin runsasta, että hän juuri ja juuri erotti hevosen ääriviivat matkan edetessä. Matkan aikana hän jutteli tasaisella ja hiljaisella äänellä Santeri-hevoselle ja toisti sen nimeä pitääkseen hevosen rentona ja rauhallisena.

Hevosen tarvottua upottavassa lumessa pitkän matkan nuorimies havaitsi valon kajastuksen edessäpäin. Silloin hän ymmärsi, että edessä on ihmisasumus. Nyt hän otti ohjakset käteen ja rupesi ohjaamaan hevosta kohti valoa. Se oli juuri se majapaikka, josta he olivat lähteneet ja joka oli metsämiesten yöpymispaikka.

Saavuttuaan perille nuorimies kertoi heti metsäyhtiön miehelle tämän tapauksen ja myös sen, että ilman hevosen hyvää muistia hän ei olisi osannut takaisin. Metsäyhtiön mies tästä viisastuneena määräsi hänet paikallisen miehen mukaan metsätöiden loppuun asti.

Olli Sirkkiä