Raviparlamentissa oli 16.7. asiaa valokennoista. Valokennojärjestelmä on sinänsä selkeä lähtölinjan liian aikaisten ylitysten valvonnassa, mutta autuaaksi se ei kuitenkaan tee. Olen ollut Ruotsissa päälähettäjän vieressä seuraamassa toimintaa ja olen kiinnostunut tekemään vielä uuden opintomatkan, jotta toimintaa voidaan täälläkin tulevaisuudessa kehittää.
Voltin lähtökomentojen käynnistäminen siirrettiin Vermossa rataremontin yhteydessä tehdyn ajanottojärjestelmän asennuksen myötä päälähettäjälle, eli lipulla ei enää näytetty komentoja. Nyt keskikentän mylläyksen ajaksi sähköjä ja kuituja on otettu pois käytöstä, ja väliaikaisesti kuuluttaja painaa komennot päälähettäjän lipusta. Vermossa myös tuomaristolla on tähän mahdollisuus, mutta selkeämpää on, että kuuluttaja painaa ne. Silloin valvojan huomio ei keskity nappien painamiseen.
Kun keskikentän rakennustyöt ovat valmiit, otetaan päälähettäjän painikkeet taas käyttöön. Paalun valokennossa on valmius vilppilähtötoimintoon. Se vaatii vielä kehittelyä ja ainakin sääntövaliokunnan periaatepäätöksen. Rataremontin yhteydessä asiaa selvitettiin Ruotsista, ja siellä käytössä oleva LinSonin järjestelmä (pelkät laitteet + käyttöjärjestelmä) olisi maksanut vuoden 2020 hinnoilla noin 70 000 euroa. Tähän asennukset, kaapelin- ja kuidun vedot ja sähkötyöt, niin valmis paketti olisi varmasti 100 000 euron luokkaa. Ei siis taloudellisesti mahdollista Suomessa.
Valokennot volttilähdössä on Ruotsissa koodattu niin, että lähtölinjan säde "sammuu" noin 0,1 sekuntia ennen aja-komentoa. Lisäksi äänen kuuluvuus / reaktioaika täytyy Vermon järjestelmän kehittäneen Algen mukaan huomioida automatiikassa. Ohjastajalla tulee olla reaktioaika, vähän kuin pikajuoksijalla lähtötelineessä. Valokenno sijaitsee hevosen rinnan / ryntäiden korkeudella, ja jos säde sammuu noin 0,1–0,2 sekuntia ennen aja-komennon alkua, näyttää välillä siltä, että ylityksiä olisi. Tuo toleranssiaika on siinä oltava, koska hevosen jalan liikekin vaikuttaa, miten hevonen lähtölinjalle osuu.
Toleranssi pitäisi myös Suomessa valokennosysteemissä olla, koska ylitys katsotaan hevosen rinnasta, jos se tapahtuu ennen aja-komennon alkua. Ruotsissa lähtölaskenta on edelleen kiinteä, eli valmis- ja aja-komentojen väli on kiinteä 10 sekuntia, joka Suomessakin oli aikanaan. Ruotsissa päälähettäjä käynnistää laskennan start-painikkeella ratakohtaisesti hyväksi katsotussa kohdassa. Länsinaapurissa myös volttausvauhdit ovat hieman nopeammat, Suomessa valmis- ja aja-komentojen väliin voi kulua 15 sekuntia, kun radat ovat erilevyisiä ja jotkut volttaavat hitaammin tai nopeammin kuin toiset.
Valokenno siis uusii selkeät ylitykset (Ruotsissa monesti summeri soi jo ennen aja-komentoa), eikä inhimillistä faktoria ole mukana, eli sikäli lähtötilanteessa ratkaisut ovat tasalaatuisia.
Ruotsin järjestelmässä kytketään päälle "automatisk omstart", jolloin valokenno palauttaa lähdön automaattisesti eli ihminen ei siihen silloin voi vaikuttaa (kuva päälähettäjän paneelista Ruotsissa). Valokenno reagoi ylitykseen siis vaikka neljännelläkin yrityksellä, jos jotain menee linjasta yli. Tästä saattoi syntyä Raviparlamentissa vähän harhaanjohtava käsitys.
Vaikka valokennot olisivat volteissa käytössä, on se edelleen kuitenkin ihminen, joka ratkaisee, kuka oli linjasta yli tai mistä uusinta johtui. Suurimmilla radoilla Ruotsissa on paalun ja 20 metrin takamatkan volteissa videokamera, joka kuvaa myös lähtölinjaa. Tällöin ylittäjä on helpompi varmentaa, ja silloinkin ylitys voi johtua toisen valjakon väärästä volttauksesta jne. Vermoon selvitettiin tuollaisia kameroita, ongelmana on kuitenkin äänen ja kuvan synkronointi sekä tällä hetkellä radan alittavan kaapelikuilun tilan puute tarvittaville johdoille. Tätä asiaa on tarkoitus edistää keskikentän myllerryksen jälkeen. Suomen ravien maalikamerat toimittaneella Algella on myös kehitteillä videokuvaan liitettävä aikaleima aja-sanan alkamishetkestä. Nykyisellään se näkyisi tietysti vain pääkamerasta eli noin 100 metrin päästä etuviistosta kuvattuna.
Köyhän henkilön ratkaisu on kännykkäkamera telineellä lähtölinjalla. Tätäkin on muutamissa raveissa testattu, mutta toimintavarmuus ja käytön mielekkyys talven pakkasilla tai räntäsateessa ei ole ehkä paras vaihtoehto.
Toivottavasti Suomessakin päästään tekniikan avulla kehittämään lähtötilanteiden tuomarointia paremmaksi ja tulkinnoiltaan oikeammaksi.
Jarkko Korhonen
suurkilpailuvalvoja ja ravituomari