Tyttärelläni oli viime vuonna Killerin Kuninkuusravien Messuteltassa osasto. Tutustuimme siellä naapuriosaston yrittäjiin. Oulun Kunkkareissa he olivat myös. Kävimme tervehtimässä heitä Oulussa lauantain ravien päätyttyä. Siellä virisi keskustelu sponsorina toimimisesta.
Ensinnäkin myynti Oulussa oli ollut heikkoa. Osa yleisöstä istuu tiiviisti radan reunalla valtaamillaan katselupaikoilla, mutta jotkut kiertelevät ahkerasti alueella. Messuteltta sijaitsi kaukana, liian kaukana ja syrjässä asiakasvirrasta.
Messuteltta pitää sijoittaa ihmisvirran reitille sinne sisääntuloportille tai sen välittömään läheisyyteen. Silloin osastot saattaisivat herättää ohikulkijoiden kiinnostuksen. Se, että Messuteltan päädyssä on iso anniskelualue, ei tuo juurikaan lisäarvoa osaston maksaneelle yrittäjälle.
Keskustelimme myös sponsoriloimista. Ne ovat kautta aikojen tuoneet näkyvyyttä kunniakierroksella olevan voittajahevosen selässä sponsoreille. Ne ovat olleet ylpeydenaihe, mitä on esitelty jälkeenpäinkin. Enenevässä määrin, harmillista kyllä, ohjastajat ilmoittavat loimittajille, että ”ei loimea”. Nämä yrittäjät olivat sponsorina perjantain lähdössä ja osallistuivat palkintojen jakoon. Mutta… loimi ei ollut hevosen selässä. Asiasta kysyttäessä, sanottiin vain, että loimi on autossa hevosen taustajoukkojen mukana.
Ainoa näkyvyys oli sentinkorkuinen nimi käsiohjelmassa lähdön sivulla. Siitäkö maksettiin? Aika kallista! Pienelle yrittäjälle tuhat euroa loimesta, joka ei näy yleisölle ja kallis messuosasto kilpailualueen syrjäisessä reunassa ei kerro yrittäjien arvostuksesta. Keskustellessamme heitettiin ilmoille ajatus stunttihevosesta. Entäpä jos ”ei loimea” -tapauksissa käytettävissä olisi stunttihevonen, Kunkkareissa tietenkin suomenhevonen? Sellainen, joka mielellään ottaisi kantaakseen upean sponsoriloimen ja ravaisi harja hulmuten upeaakin upeampi sponsoriloimi yllään kunniakierroksen kultareunuksisen loimen liepeet liehuen kymmentuhatpäisen yleisön edessä. Ottaako joku kopin tästä ajatuksesta?
Sitten ajatuksia itse tapahtumasta Oulussa. Porttien sisäpuolella kaikki toimi. Vesipiste oli loistava. Hanojen välissä olisi voinut olla hartianleveys. Vessaan pääsi aina, ei tarvinnut jonottaa. Ranskanperunat lisukkeilla -annokset olivat myyntipisteessä runsaat ja myyjiä tarpeeksi.
Porttien ulkopuolella sen sijaan vallitsi kaaos. Perjantaina oli vain yksi kontti (3 myyjää) lipunmyynnissä. Siitä piti mennä jonottamaan seuraavaan jonoon rannekkeenvaihtoon, jossa oli yksi kontti (3 myyjää).
Taksit ja bussit olivat aivan sekasorrossa. Sunnuntaille oli tullut jonkinmoinen järjestys. Taksit pääsivät lähtemään ja bussitkin taisivat järjestyä. Alueella oli liikenteenohjaajia. Muutamat jalankulkijat tosin eivät kuunnelleet heitä.
Teivon kunkkareissa 2011 toimi non stop-kuljetukset aivan loistavasti. Toivottavasti niin on myös ensi vuonna.
Kaarina Hanhinen
Jyväskylä
Nykypäivänä on tosiaan harmillista, että melko usein törmäämme siihen, ettei voittajalle syystä tai toisesta haluta loimea päälle. Tähän olemme miettineet paljon erilaisia ratkaisumalleja, mutta mikään niistä ei tietenkään täysin korvaa sitä juhlavasti hevosen päällä liehuvaa loimea. Toiseksi paras vaihtoehto olisi se, että loimi voitaisiin esitellä voittajakehässä näyttävästi ihmisten toimesta. Tämä toki edellyttäisi kahden lisähenkilön palkkaamista. Nykyisessä ratojen kulurakennetta kurittavassa tilanteessa, lisäkulujen syntyminen ei ole suotavaa, joten ympäri mennään ja yhteen tullaan. Tähän toivottavasti jatkossa löydetään jonkin yhtälö.
Ajatus stunttihevosesta on loistava, toki tässä tullaan paitsi kustannus, mutta kesällä myös tuohon hevosen hyvinvointiin, eli lämpöisillä keleillä loimen päälle pukeminen useaan kertaan stunttihevoselle, on sekin hevosen kannalta aika raskasta ja lämmintä hommaa.
Oulussa pohdittiin pitkään ravitorin haastetta. Suurimmaksi ongelmaksi nousi se, että viranomaisilta ei saatu lupaa asiakkaiden sisäänottamiseen ravitorin päädystä, vaan kaikki asiakkaat jouduttiin ottamaan sisään Poikkimaantein toiselta puolelta alikulun kautta (joka taas on Ely-keskuksen hallinnassa olevaa aluetta). Vaikka järjestäjällä olisi halua ja yritystä, saatetaan asioiden kanssa törmätä esimerkiksi turvallisuuteen tai alueluvitukseen liittyviin asioihin.
Sisääntulossa olisi varmasti ollut parantamisen varaan. Ennakkotiedottamisesta huolimatta ihmiset eivät esimerkiksi huomanneet, ettei yhden päivän lippuja vaihdeta rannekkeisiin, vaan lipuilla pääsee suoraan sisälle. Samoin monet eivät olleet hoksanneet, että meillä oli kaksi rannekkeiden vaihtopistettä Oulussa, toinen Kauppahallilla ja toinen Kaakkurin Citymarketilla. Niissä oli mahdollisuus sekä ostaa lippuja, että vaihtaa rannekkeita ennakkoon. Näitä pisteitä käytettiin toki ahkerasti, mutta vieläkin enemmänkin olisi sinne ihmisiä mahtunut. Nämä ennakkopisteethän helpottavat aina huomattavasti ruuhkia itse tapahtuma-alueella.
Jokainen ravirata järjestää tapahtuman vain kerran ja tapahtumaa tekevä henkilöstö rakentaa sen tyhjästä. Heillä ei ole kokemusta edellisistä vuosista ja juuri tämä haastaa järjestäjiä sekä työntekijöitä aina lähtölaukauksen kajahtaessa.
Vaikka jaamme tietoa vuosittain edellisiltä seuraavalle, on jokaisella radalla omat haasteensa rakentamisen ja käytännön järjestelyiden kanssa. Jokainen rata-alue on omanlaisensa ja siellä olevat haasteet tai ratkaisut on ratkottava yksilöllisesti ja yksitellen. Siksi kaikki nämä asiakkaidemme ajatukset ovat meille tärkeitä ja tätä tietoutta jaamme myös seuraaville järjestäjille niin paljon, kun pystymme. Kiitos, että olemme saaneet tehdä teille tapahtuman ja kiitos kun tulitte!
Marja Pahkala
toiminnanjohtaja, Oulun ravirata