Ari Musikan kirjoitus Eläinten hyvinvointilain täydentävästä asetuksesta (HU 8.1.2026) herättää kovastikin ikäviä ajatuksia, kiitos huolen jakamisesta Ari.
Miten lainlaatijat saattavat pöytiensä takaa näin ajaa alaspäin meille monelle erittäin tärkeää harrastusta? Kyllä lainlaatijoiden pitäisi paremmin jalkautua käytännön tasolle.
Yli 30 vuotta harrastajana on hevonen ollut minulle aina kaveri. On sekin tullut todettua, ettei kaikkia hevosia voi tarhata yhdessä, olkoot kuinka lajitovereita keskenään. Yhteistyössä on hoidettu ja ruokittu parhaamme mukaan ja liikuttu sekä valmentauduttu yhdessä raviurheilu tähtäimessä. Hevonen on ollut vuosien saatossa usein myös ”henkireikä”, parempaa terapeuttia ei ole tarvittu.
Millehän eläinlajille seuraavat vastaavat lait asetetaan, nouseeko kissa pöydälle vai ylittyvätkö harrastajien sietorajat?
Helena Järvinen