Eläinten hyvinvointilakia (693/2023) täydentävä asetus hevosten hyvinvoinnista astui voimaan 1.1. 2026. Miten laki mahdollisesti vaikuttaa entisestään pienevään hevoskantaan maassamme?
En tiedä tilastoja siitä, kuinka paljon on/oli yhden hevosen harrastajia, joilla on oma ratsu tai ravuri omassa pihassa ja omassa tallissa. Joka tapauksessa varmaa on se, että tällaisia ihmisiä, jotka kipuilivat jo ennen lakimuutostakin pitokustannuksien kanssa, mutta siitä huolimatta jatkoivat rakasta hevosharrastustaan, on nyt taatusti vähemmän, kuten on myös harrastehevosia.
Kuinka monella on varaa tuplata ison eläimen ylläpitokustannukset hankkimalla kaveriksi toinen hevonen, muuli taikka kaksi aasia? Kustannukset nousevat huomattavasti myös siinä tapauksessa, kun hevonen joudutaan siirtämään kotitallista vieraaseen paikkaan vuokrakarsinaan tai vieraan valmennukseen. Monelle kustannuksien kanssa painivalle tämä lakimuutos on varmasti ratkaiseva asia harrastuksen päättymiselle.
Uskon lakimuutoksen näkyvän marras-joulukuun lopetustilastoissa jonkinlaisena piikkinä ja pesuveden mukana menneen myös nuoria hevosia. Olisiko lakimuutos pitänyt porrastaa hevosen syntymävuoden perusteella alkavaksi, esimerkiksi 2024 syntyneistä varsoista ja siitä eteenpäin? Nythän ikähaarukka on ihan varsoista yli 20-vuotiaisiin eläkehevosiin, jotka ovat tottuneesti olleet samassa paikassa vuosikausia ilman lajitoveria ja voineet hyvin jokin muu kaveri pihapiirissä.
Minua ainakin harmittaa jokainen lakimuutoksen seurauksena lopetettavaksi joutunut eläin. Hippos voisi keväällä lakimuutoksen savun hälvettyä julkaista asiasta tilastofaktaa, vaikka se ikävältä saattaa kuulostaa.
Ari Musikka
Petsari, hevosenomistaja, kimpanvetäjä ja entinen pienkasvattaja
Ps. Nimikkeet purkautuvat kohdallani takaperin, ja jäljelle jää se, mistä kaikki alkoi 50 vuotta sitten.