Kaikki tiedämme, että rahaa on niukasti käytettävissä. Raviurheilussa eletään murrosvaihetta, jossa perinteinen tukiosuus on pienentynyt, mutta järjestelmä toimii yhä pitkälti vanhan mallin mukaan. Tämä yhdistelmä on johtanut tilanteeseen, jossa kehitys ei pysähdy siksi, ettei halua olisi, vaan siksi, että rakenteet eivät taivu samaa vauhtia kuin toimintaympäristö.
Raviradat ovat nousseet ”tikun nokkaan”, mutta on tärkeää todeta ääneen: raviradat eivät ole ongelma. Päinvastoin. Ratojen oma kehitystyö on ollut viime vuosina huomattavaa. Ne ovat keventäneet kulurakennettaan, tehostaneet toimintaansa ja etsineet uusia tulonlähteitä. Suunta on oikea, ja halu toimia markkinaehtoisemmin on selvästi nähtävissä.
Silti osa järjestelmän rajoitteista on jäänyt paikoilleen. Kiinteät kustannukset ohittavat tuotetun arvon, palkintojen jakomalli ei reagoi markkinaan ja päällekkäiset rakenteet hidastavat päätöksentekoa. Lopputuloksena hevosen keskimääräinen vuosiansio jää tyypillisesti muutamaan tuhanteen euroon samalla kun ammattivalmennuksessa kulut ovat moninkertaiset. Tämä ei ole kenenkään syy — se on rakenteen seuraus.
Siksi kysymys kuuluu: mitä tapahtuisi, jos rajoitteet muutettaisiin kannustimiksi ja vuosiansio vaikka tuplaantuisi?
Kun puhun kannustimista, tarkoitan mallia, jossa:
• radat palkitaan tuloksesta, ei kiinteästä korvauksesta
• palkinnot sidotaan tuotettuun arvoon
• päällekkäisyyksiä kevennetään
• arvo alkaa palautua ketjun alkuun – omistajille ja kasvattajille
Tämä ei ole rakenteen purkamista, vaan sen vapauttamista. Rata olisi palvelu, ei kuluerä.
Kansainväliset esimerkit tukevat tätä ajattelua. Ruotsissa ja Ranskassa radat toimivat pitkälti palveluntuottajina: niiden tehtävä on mahdollistaa kilpailut ja kasvattaa pelillistä arvoa, jonka pohjalta palkinnot määräytyvät. Raviurheilun oman peliyhtiön rooli on molemmissa maissa keskeinen, ja juuri sen kautta arvo palautuu ketjun alkuun. Mallit eivät ole täydellisiä, mutta logiikka on selkeä: kannustimet ohjaavat toimintaa.
Suomen ei tarvitse kopioida ketään, mutta se voi oppia. Rakenteen ei tarvitse olla este. Se voi olla kannustin.
Heikki Kuusela, Ranua