Nyt on aika puhua raviyhteisön tunnelmasta ja ihmisten käyttäytymisestä. Tuon julki ajatukseni, jotka ovat pyörineet mielessäni pitkin syksyä seuratessani raviurheilun ympärillä käytävää keskustelua. Toivon tämän olevan yhdenlainen keskustelunavaus yhteisömme sisällä. Viittaan kirjoituksessani ennen kaikkea keskusteluun somessa ja ravipaikoilla eli siihen, mihin meistä jokaisella on vaikutusta.
Aloitetaan muutamalla muistutuksella. Se, mitä on tapahtunut, on tapahtunut. Sanktioista päättävillä toimijoilla on siihen mandaatti ja oikeus, muilla ei. Syyttömyysolettama on olemassa syystä. Se on inhimillinen ja reilu tapa suhtautua tilanteisiin ja ihmisiin, kun itsellä ei ole oikeaa tai parempaa tietoa tai tuomioita ei ole jaettu. Ja kun tuomiot on jaettu, ei meidän, asiaan kuulumattomien, tehtävä ole jatkaa tuomitsemista loputtomalla pilkalla ja pahan puhumisella. On päästävä yli ja ymmärrettävä oman toiminnan vaikutus yhteiseen ilmapiiriin.
Kiusaamisesta, mustamaalaamisesta ja juoruilusta pidättäytyminen on meidän jokaisen vastuulla. Meillä ei ole niihin oikeutusta, vaikka joku olisi tehnyt virheitä. Tämä opitaan jo viimeistään yläkoulussa. Saamme toki olla pettyneitä, ja suuttumuskin on oikeutettua, jos koemme, että jokin on särkenyt luottamusta tai rikkonut reilun pelin sääntöjä. Olemme varmasti yhdessä huolissamme raviurheilun maineesta.
Jokainen ravikansalainen vaikuttaa toiminnallaan siihen, minkälainen mielikuva lajista syntyy ja miltä se tuntuu elää ja hengittää. Me itse vaikutamme siihen, onko täällä motivoivaa työskennellä tai harrastaa. Tekivätpä toiset virheitä tai eivät, me voimme vaikuttaa siihen, miten tästä eteenpäin ja minkälaista kulttuuria me yhdessä rakennamme. Me teemme itse oman tulevaisuutemme. Lisäksi ihmiset ansaitsevat juuri nyt työrauhan.
Raviyhteisön todellinen luonne mitataan silloin, kun kohdalle osuu kriisi, kohu tai yhteiskunnallinen paine. Me osoitamme sen, mistä tämä porukka on tehty: miten läpinäkyvää suostumme lajista tekemään tai kuinka reilusti onnistumme puhumaan toisistamme tai lajin ulkopuolisista. Ihmisen ja yhteisön sivistys mitataan siinä, kuinka se kohtelee heikompiaan tai virheen tehneitä. Sivistyksen perään olenkin viime aikoina haikaillut.
On hyvä todeta ääneen, että siviilituomiot, virheen tehneen epäasiallinen kohtelu tai somejuoruilu eivät muuta ravialaa paremmaksi. Niillä ei voida vaikuttaa virheen tehneen käytökseen positiivisesti, eivätkä ne paranna yhteisön sisäistä ilmapiiriä, saati mainetta. Kukaan ei opi tai saa tällaisesta toiminnasta mitään hyvää, eivät lopulta edes juoruilijat ja sometuomarit itse. Se on rumasti sanottuna omiin muroihin kusemista.
Älkäämme langetko itse tekemään typeriä virheitä, jos joku muu sellaisen tekee. Älkäämme näyttäytykö sivistymättömänä tuomitessamme toisia. Tuomitseva puhe ja juoruilu kääntyvät lopulta vain itseä vastaan. Kun virheen tehneet ovat itsekin nostaneet käsiään pystyyn, on suorastaan noloa jatkaa lynkkaamista. Ja vaikka he eivät nostaisi tai puhuisi mitään, ei sekään oikeuta meitä tekemään itse virheitä.
Ihmiset ovat rangaistuksensa saaneet ja ansainneet. He ovat toimineet väärin. Annetaan silti ihmisille mahdollisuus jatkaa eteenpäin. Ei meidän tarvitse hyväksyä tai edes ymmärtää, miksi joku tekee virheen tai rikkoo sääntöjä. Silti voimme yhteisönä toimia paremmin, sivistyneesti ja reilusti kaikkia kohtaan. On epäreilua ja kohtuutonta rakentaa kulttuuria, jossa virheen tehneet ihmiset vähintään kivitetään somessa. Sillä lopulta tämä kulttuuri ei koske vain vakavia rikkeitä. Se luo ilmapiirin, jossa pienemmätkin mokat ollaan valmiita tuomitsemaan, ja tunteen, että ravi-ihminen on armoton myös vähäpätöisimmässä tilanteessa. Sellaisessa porukassa on keljua harjoittaa ammattiaan tai harrastaa.
Tiedän, että pystymme parempaan, koska enemmistö on hyviä ja reiluja ihmisiä. Näiden reilujen ja inhimillisten äänien olisi nyt syytä tulla esiin ja ottaa keskustelun ilmatila haltuun.
Pysykäämme siis itse tilanteen yläpuolella ja annetaan asianosaisten ottaa vastuuta. Uskotaan, että jokainen ottaa opiksi ja pystyy toimimaan paremmin. Se, että toinen mokaa, ei anna oikeutusta käyttäytyä huonosti tai aloittaa kiusaamista. Pohdi siis seuraavan somekommentin tai varikolla korvaan kuiskatun juorun kohdalla, onko se tarpeellista? Tuottaako se jotain hyvää omalle lajillesi? Kehtaisitko sanoa sen ääneen asianosaisten läsnä ollessa? Voisitko sanoa sittenkin jotain, joka edistää hyvää ja reilua ravikulttuuria?
Pidetään huoli, että raviurheilusta syntyy hiljalleen reilu ja sivistynyt kuva. Juuri nyt ei rehellisesti sanottuna hyvältä näytä. Mielikuvaa eivät yksin särje virheen tehneet. Siihen vaikuttaa myös se, miten yhteisö näyttäytyy virheen tultua julki ja kuinka se otetaan vastaan. Siihen vaikuttaa se, kuinka sinä ja minä käyttäydymme.
Emmi Paananen
kimppahevosen omistaja, raviharrastaja