MTK Hevosverkoston puheenjohtaja Helena Halinen pohtii kirjoituksessaan (Hevosurheilu 31.7.2025) hevosten hyvinvointiasetuksen onnistumista ja alan ammattilaisten kuulemista.
Hyvä säätely tuo yhteiskuntaan sujuvuutta. Se asettaa rajat toiminnalle, joka yleisesti ja yhtäläisesti koetaan vääräksi ja vahingolliseksi. Mutta reagoidaanko nykyisessä yhteiskunnassa ongelmiin ja haasteisiin liiankin usein säätelyn, keskusjohtoisen valvonnan ja rangaistusten kautta?
Ylisäätelyn puitteissa toiminta jumiutuu ja jähmettyy. Säätely ulottuu liian yksityiskohtaiselle tasolle ja vie toiminnasta ammatillisen vastuunoton ja joustavuuden. Samalla ylisäätely tarkoittaa suomalaisten tuotteiden jatkuvaa kallistumista ja niiden syrjäytymistä nykyisessä hintakilpailussa, jossa tavarat, jopa palvelutkin, liikkuvat nopeasti ja helposti yli maiden rajojen. Silloin puremme itse omaan nilkkaamme.
Säätelyn jatkuvaan paisumiseen houkuttaa sen näennäinen helppous. Digitalisaation myötä voimme ottaa käyttöön erilaisia applikaatioita ja kerätä lähes loputtomiin erilaista dataa. Yhteiskuntamme luottaa vahvasti keskusjohtoiseen osaamiseen sekä numerodataan ja sen vertailuun. Aivan yhtä tärkeitä ovat toimialan sisällä vallitsevat uudistumisen voimat.
Hevosalan kansalliset ja kansainväliset edelläkävijät ovat muutostilanteissa tärkeitä. He reagoivat ensimmäisenä toimialan muutostarpeisiin ja lähtevät oman tekemisensä kautta testaamaan ja kehittämään uusien toimintatapojen toimivuutta. Hyväksi havaitut muutokset leviävät vähitellen koko toimikenttään.
Hevosalalla on vahva yhteisöllisyyden kulttuuri, jossa hyvän toimintatavan omaavia ammattilaisia arvostetaan ja hiljaista tietoa tehdyistä havainnoista välitetään kollegoiden kesken. Osaltaan muutoksen tuulet tulevat myös asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kautta. Sitä myydään, mitä ostetaan.
Alan sisäinen uudistuminen on turvallinen reitti, sillä ratkaisut ovat käytännön tasolla työstettyjä, koeteltuja ja hallittuja. Yhden osaongelman ratkaisu ei johda toisten haasteiden kärjistymiseen.
Keskusjohtoiset uudistukset ovat välillä turhan kapeasti ajateltuja. Todellisiin seurauksiin, joita monitahoinen todellisuus ympärillämme tuottaa, saatetaan herätä vasta pitkällä viiveellä.
”Suositus” onkin tässä kohdin huomattavasti lainsäädäntöä joustavampi toimintamalli, joka osoittaa haluttua ja toivottua suuntaa, mutta joustaa paremmin erilaisissa ammatillisissa tilanteissa.
Lainsäädäntöä tarvitaan tietysti myös. Erityisesti silloin, kun suositukset ja muut uudistumisen muodot eivät riitä toteuttamaan tavoitteita, joihin on yhteisesti sitouduttu politiikkatasolla.
Keskustelu eri alojen toimijoiden välillä ei ole aina helppoa. Some-palstoilla ja teams-palavereissa ”kohtaaminen” rajoittuu aika usein puhujan omien näkökantojen esille tuomiseen ja oman identiteetin vahvistamiseen. Tuotamme paljon puhetta, mutta onko yhteiskuntamme kyky rakentavaan uudistumiseen samalla heikentynyt ja erilaisten ristiriitojen ja säheltämisen määrä lisääntynyt?
Aidot ja toista osapuolta kunnioittavat kohtaamiset tapahtuvat parhaiten käytännön tilanteiden äärelle. Yhteisen pohdinnan ja tekemisen äärellä voi tapahtua omaakin ajattelua järisyttäviä oivalluksia.
Anja Yli-Viikari
Luonnonvarakeskus
Anja Yli-Viikari toimii Luonnonvarakeskuksen tutkijana EUnetHorse-hankkeessa, joka on yhdeksän EU-maan yhteinen hanke hevosalan ratkaisujen hakemiseen ja resilienssin lisäämiseen.