Onnistuneista varsomisista ja heti pystyyn pyrkivistä varsoista julkaistuja kuvia on ihana seurata. Kiitos kaikille niitä julkaiseville ja onnea kasvattajille sekä synnytyksiä valvoville ammattilaisille. Aina kaikki ei erinomaiseksi synnyttäjäksi kehittyneellä hevosellakaan kuitenkaan mene hyvin, mutta jälleen tänä keväänä on hevosyhteisö osoittanut sekä myötätuntoa että auttavaa kättä apua tarvitseville.
Varsoja syntyy kuitenkin liian vähän. Hippoksen juuri julkistama Hevostalous lukuina -yhteenveto kiteyttää tarpeemme hyvin: ”Kotimainen hevoskasvatus on suomalaisen hevostalouden kivijalka”. Viime vuosien astutus- ja varsomisluvut osoittavat kuitenkin, että tämä kivijalka on rapautumassa. Yhteinen tehtävämme on tietenkin estää kivijalan murtuminen.
Suomenhevosia on jo kolmena viime vuotena syntynyt alle 1000. Tämä on alle rajan, jota olemme pitäneet kriittisenä alkuperäisrotumme elinvoimaisena säilymiselle. Suomalaisen lämminverisen ravihevosen luvut ovat vielä huolestuttavampia. Parin viime vuoden aikana on jääty alle 700 varsan.
Maaliskuun Kasvatuspäivillä julkistettiin kehitysohjelma, jonka tavoitteena on turvata suomalaisen lämminveriravurin tulevaisuutta. Kasvatuksen valtiontukien rinnalla toimenpiteet kohdistuvat niin kilpailuihin, rakenteisiin kuin omistajuuteenkin. Mukana on pienempiä ja nopeastikin toteutettavia toimenpiteitä sekä enemmän resursseja vaativia pidemmän aikavälin hankkeita. Vaikka kaikki eivät varmastikaan tule toteutumaan, uskon moniin niistä tartuttavan.
Tämän vuoden kasvattajapalkinnot maksettiin ennätyksellisen aikaisin, juuri sopivasti varsomisiin ja uusiin astutuksiin nähden. Tammapalkkioitakin kohdennetaan tänä vuonna aiempaa laajemmin. Näiden osalta kehitysohjelman tavoitteet täyttyivät siten hyvin.
Se elämänilo ja aito uteliaisuus kaikkeen uuteen varsan ympärillä, tarttukoon se meihin kaikkiin.Jaana Husu-Kallio
Viime vuonna astutettiin 1017 lämminveristä ravihevostammaa ja 1414 suomenhevostammaa. On selvä, että tavoitteemme on oltava suurempi tälle vuodelle. Olen kuullut tänä keväänä monen muunkin sanovan, että jos me emme itse usko alaamme ja sen tulevaisuuteen, miten voimme kuvitella ravialaa tuntemattoman siihen uskovan. Jokainen tamman omistaja päättää luonnollisesti itse, mitä tammallaan tekee, mutta vaikka se monen mielestä voi kuulostaa sanahelinältä, minusta tuossa Hippoksen vuosijulkaisussa kirjoitetaan hyvin: ”Hevosten kasvattaminen Suomessa on ekologisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti vastuullinen valinta.”
Minulla on ollut etuoikeus seurata suuressa kimpassa yhden Suomen kautta aikojen hienoimman tamman, Mascate Matchin, kolmen varsan matkaa maailmaan ja kilparadoille. Matka on ollut kerrassaan upea ja se jatkuu tänäkin vuonna. Tänä keväänä jännitämme myös toisenlaisessa, vain muutaman hengen porukassa, saadaanko toinen hienosukuinen lämminveritamma tiineeksi. Joka kerta, kun tammallemme vien porkkanat, ihailen myös muille tammoille tulleita varsoja. Se elämänilo ja aito uteliaisuus kaikkeen uuteen varsan ympärillä, tarttukoon se meihin kaikkiin. Myös päätöksiksi valita sopiva ori tammalle.
Yhteinen tehtävämme on sitten pitää huolta, että varsoille löytyy omistajat. Teemme sen huolehtimalla vanhoista tutuista omistajista ja houkuttelemalla mukaan uusia. Yksi hieno keino ovat nuo upeat varsavideot.
Jaana Husu-Kallio
Suomen Hippoksen hallituksen varapuheenjohtaja