Hevoskimppojen kannalta syksy on ollut juhlaa. Voittoja ja totosijoja on ollut juhlistamassa myös ikäluokkakilpailuissa eri kokoisia, iloa pursuavia kimppoja. Mitä sitä sanotaankaan jaetun ilon suuruudesta?
Ravihevosten omistaminen on kallista. Hyvästä hoidosta ja valmentamisesta kuuluukin maksaa asianmukainen korvaus työn tekijöille. Tiedämme hyvin, miten kustannukset tallien arjessa ovat nousseet, mikä on näkynyt myös omistajien kasvaneissa kuukausimaksuissa. Hyvin harvalla on varaa maksaa ainakaan useamman hevosen kuukausittaisia kuluja yksin. Sanonta, että yhdellä miehellä oli ennen monta hevosta, mutta nykyisin yhdellä hevosella on monta naista, pitää paikkansa. Toki ilman tuota sukupuolisidonnaisuutta, tietenkin. Onneksi meidän on mahdollista omistaa hevosia yhdessä.
Minä olen mukana nyt 15 kimpassa. Kimpan koko vaihtelee välillä 4 – 300. Koosta riippumatta kimpoissa jaetaan ilot ja surut. Ilot ovat yhdessä suurempia ja surut ovat yksinmurehtimista varmasti pienempiä. Myös taloudellinen satsaus ja siihen liittyvät riskit ovat yhdessä jakaen tietenkin pienempiä. Kimppojen ihmiset ovat erilaisia, joillakin on hevoskärpänen purrut vuosikymmeniä sitten ja jotkut ovat tulleet mukaan kaverin pyynnöstä tai vinkistä, vaikkei hevosia ole edes nähnyt kuin kuvissa. Mutta hevonen on kaikkia yhdistävä käsittämättömän hieno eläin, joka hitsaa porukan kuin porukan yhteen.
Suomen Hippos tarjoaa hyvän koulutuspaketin Hippos Akatemiassa kimpan vetämiseen. Vaikka ei sellaiseksi ryhtyisikään, suosittelen sen suorittamista, sillä samaan pakettiin on koottu kaikki oleellinen tieto. Eikä sen todistuksen saaminen ole ollenkaan hassumpi juttu meistä kenellekään! Vakuutan, että ihan jokaiselle paketissa on jotakin uutta opittavaa.
Kimpan vetäjät, kuten myös valmentajat ja hoitajat ovat tietenkin erilaisia hevosista viestiessään. Toisille whatsapit ja kuvien tai videoiden otto ja lähetys ei ole juttu eikä mikään, kun taas toisille ne eivät oikein luonnostaan istu. Onkin syytä sopia työnjaosta ja viestintäkeinoista etukäteen, ettei tule turhia pettymyksiä tai vääriä odotuksia. Varmaa on, että kilpailumenestys saa kaikki somekanavat pursuamaan viestejä ja kuvia. Eikä siinä kimpan koolla ole todellakaan merkitystä. Oman kimppahevosen koelähtö, ensimmäinen startti ja se ensimmäinen totosija voitosta puhumattakaan ovat sisäisen – ja ulkoisenkin – viestinnän juhlaa.
Raviratojen kannattaa huolella miettiä, miten kimpat raveissa huomioidaan, kuten toki omistajat muutenkin. Kaikki ymmärtävät, ettei 300 hengen kimpalle voi varata omistajan pöytiä ravintoloihin, mutta huomioimiskeinoja on varmasti monia. Eivätkä kimpat käytännössä koskaan ole kerralla paikalla. Omista kimpoistani eivät edes ne pienimmät ole koskaan vielä olleet täysilukuisena radan varressa. Mutta aina on ollut joku, aina, ja käyttänyt radan palveluita.
Olen ylpeä jokaisesta yhdessä muiden kanssa omistamastani hevosesta. Olen ylpeä myös siitä vastuullisuudesta, jota kimppalaisilla on omistamiamme hevosia kohtaan. Tarvittavista hoidoista ei ole koskaan tingitty eikä hevosen huolenpito ole päättynyt – eikä se tule päättymään – kilpauran loppuessa. On hienoa kuulua mukavaan porukkaan, kiitos kaikille kimppakavereille yhteisestä taipaleesta.
Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta ja rahasta on kovaa. Kynnys tulla ravien loputtoman kiehtovaan maailmaan ihan sisäpiiriin asti hevosenomistajana voi olla matala kimppaomistamisen kautta. Samalla kun kannustan meitä kaikkia kertomaan aktiivisesti, miten mukaan pääsee, haluan kiittää kaikkia teitä sisaret ja veljet, jotka vedätte kimppoja eri puolella Suomea. Minulla on ilo nauttia kaikista niistä viesteistä ja tiedotteista, joita omiin posteihini tiuhaan putkahtelee. Yritän ottaa niistä mallia ja toimia vastaavasti, niin hyvin kuin minä osaan.
Lämmin kiitos myös kaikille valmentajille ja hoitajille kärsivällisyydestä, jota ymmärrettävästi välillä tarvitaan. Eikä tämäkään ole kimpan koosta kiinni, vaan meistä kimppalaisista eroavaisuuksinemme. Samat pelisäännöt kuuluvat kaikille.
Kun jäin eläkkeelle, minulle oli suuri kunnia saada Vermoon oma lähtö. Lähdön teemana oli tietenkin: Eläköön hevoskimpat! Suomalainen raviurheilu tarvitsee kimppansa
Jaana Husu-Kallio
Suomen Hippoksen hallituksen varapuheenjohtaja