Monté kiinnostaa lajina yhä enemmän. Samaan aikaan lajin harrastajat kipuilevat nykytilanteen kanssa. Kyselykierros useammalle tänä vuonna alle viisi starttia ajaneelle monté-ohjastajalle paljastaa aikaisempaa vielä karumman tilanteen. Ohjastamaan pääseminen tuntuu likimain mahdottomalta.
”Otin kolmen monté-lähdön sarjat hyvissä ajoin ylös, ja ryhdyin etsimään hevosta ajettavaksi. Yhden ohjastettavan saamisessa meni nelisen viikkoa, ja ehdin kysyä lähes kaikki ravipaikkakunnan valmentajat läpi noin 100 kilometrin säteeltä. Tein asian eteen töitä kuukauden ajan noin tunnin päivässä ennen kuin tärppäsi”, yksi montésta innostunut ohjastaja kertoi.
Ohjastaminen, itsensä haastaminen ja lajiharjoittelu kiinnostaa. Väylä päästä kokeilemaan montéa jo pelkästään harjoitustilanteessa vaatii kontakteja esimerkiksi perheen sukunimen kautta.
Enemmän ajavilta ei tarvitse edes kysyä, mutta kysyin kuitenkin. He ohjastaisivat vielä merkittävästi enemmän, mikäli siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Kun 10 otetaan viivalle ja halukkaita on helposti 50, on jokainen kerta kuin uusi pääsykoe opiskelemaan.
Ei ketään voi velvoittaa antamaan valmennettavaansa tai omistamaansa hevosta ohjastettavaksi. Varsinkin ammattivalmentajilla riman on hyväkin olla riittävän korkealla, ja kokemattoman pitää aloittaa pohjalta ja tehdä töitä asian eteen. Silti on hyvä miettiä, miten saataisiin nämä innokkaat nuoret harrastajat paremmin peliin mukaan. Ja kokeneemmat pysymään lajin parissa.
Viime vuoden viisi voitokkainta monté-ohjastajaa olivat Elina Pakkanen, Heta Huuskola, Elina Leinonen, Sara Hautamäki ja Miisa Pulkkanen. Kvintetissä on niin paljon kunnianhimoa ja ammattitaitoa takana, että tällaisia ihmisiä laji tarvitsee paljon lisää. Ja heidän jälkeen tulivat voitoissa mitattuna viisikko Milla Markkanen, Maiju Leppäjärvi, Ilona Rekilä, Nelly Korpikoski ja Maria Kurttila. Siinäkin värisuora raviurheilun moniosaajia.
Lista jatkuu ammattitaitoisilla harrastajilla, joille on ominaista, että heillä on halu tehdä ammatikseen tai vähintään puoliammatikseen töitä hevosten parissa. Ehkä 20 vuotta, ehkä 40 vuotta, mahdollisesti pidempään. Kun katsoo vuoden 2006 montén voittotilaston 50 kärkeä, niin lähes kaikki nimet ovat edelleen tuttuja tavalla tai toisella raviurheilun parista.
Se on positiivista, että ammattivalmentajat ovat viime vuosina näyttäneet enemmän vihreää valoa montélle. Ei välttämättä ole huono asia pohtia, miten montéa voisi hyödyntää vielä enemmän ja paremmin kilpailemisen ohessa myös valmentamisessa. Iso osa potentiaalista on hyödyntämättä.
Pori on näyttänyt oikeaa tietä montéssa. Joka raveissa on vähintään yksi monté-lähtö, ja Porin oma kilpasarja on loistava esimerkki lajin kehittämisestä meille kaikille. Ahkera ilmoittaminen voi tuoda ohjastajalle paikan päästä ohjastamaan 10 000 euron ykköspalkinnosta St. Leger -päivänä. Hevosten valmentajat ovat myös ottaneet kilpasarjan ilolla vastaan.
Olisi tärkeä pitää huoli, ettei hevosmäärän lasku vaaranna pitkään nousussa olleen montén tulevaisuutta. Tämä siksi, että monté-ohjastajien määrä on kasvanut ja ammattitaidon suotuisa kehitys tukee koko raviurheilua.
Aktiivisuus auttaa. Jos hevosella kokeillaan kerran satulaa selkään ennen uran ensimmäistä montéa, ei tilanne ole optimaalinen. Ammattivalmentajan kokenut avoimen sarjan hevonen ei lajin vaihdosta todennäköisesti hätkähdä, mutta moni muu saattaa tarvita mielellään useamman viikon harjoittelujakson montéssa ammattilaisen käsissä. Tuolloin myös onnistumisen mahdollisuus nousee radalla merkittävästi.
Monté ei Suomen raviurheilua pelasta. Lajin kuihtuminen olisi kuitenkin vahva merkki siitä, että raviurheilu on menossa kokonaisuutena täysin väärään suuntaan. Harrastajakunta kapenee kaiken aikaa, kun sitä pitäisi monipuolistaa ja laajentaa.
Sarjatoimikunnilla on edelleen mahdollisuus laatia jokaiselle ravipäivälle yksi monté-sarja. Raviratojen on mahdollista järjestää myös matalamman profiilin lähtöjä vähemmän ohjastamaan päässeille monté-ohjastajille.
Montéa pystytään kehittämään myös ammattilaisten piirissä. Suomen Monte-ohjastajat ry on ollut aktiivinen, ja siihen liekkiin on syytä heittää bensaa lisää.