"Solängetista ajettiin kerran yön yli Teivoon, kilometrejä kertyi tuhat kaksisataa", siinä vastaus Jorma Kontion pisimpään yksittäiseen ohjastamisen takia taitettuun taipaleeseen.
Silloin matkan ajoivat puoliksi Kontio ja Hagertin Allu, mukana ollut Hämäläisen Kimmo ei ollut automiehiä. Nyt matkaa on edessä vain 65 kilometriä, suuntana on Eskilstunan ravirata.
Kontion Audi haettiin tänään pajalta. Tällä kertaa siihen osui peura. Pahempiakin tilanteista on vuosikymmenten aikana tullut vastaan. 1980-luvulla Nokialla auton yli lensi hirvi. Auto meni lunastukseen. Hirvikolareita on ollut toinenkin, silloin Kontio ei ollut itse ratin takana. "Kurkottelin jalkatilasta juotavaa ja sitten pamahti. Hirvi on sellainen että sille ei kuski voi mitään. Kun se on siinä, se on siinä." Taannoinen osuma peuraan on palauttanut muistot mieleen.
"Muutaman Mantorpin ravit olen ihan rehellisesti jättänyt väliin siksi ettei tarvitse yöllä ajaa sitä tietä kotiinpäin", Kontio toteaa vakavana.
"Nykyään kilometrejä tulee vuodessa 80 000. Isommillaan luku oli 140 000 kilometriä. Joskus tuli käytyä autolla jokusen kerran Bodenissakin asti, se tekee 970 kilometriä suuntaansa. Onneksi ei ole koskaan sattunut ittelle tai kavereille mitään. Läheltä piti tilanteita on ollut paljon."
Jorma Kontio on poikkeilija. "Tykkään lähteä ajoissa liikkeelle, silloin ehtii ajoissa perille. On mukava poiketa kahviloissa matkalla ja katsella ihmisten elämää. Silti olen useimmiten ensimmäisenä tallialueella."
Eskilstunassakin poiketaan. Auto pysähtyy hyvin tottuneesti osoitteen Rådhustorget 5 eteen. Oven yläpuolella on tyylikäs kyltti jossa lukee Baxer. Reijo Simu tervehtii Kontioa lämpimästi.
Suomalaisen raviurheilun muoti on tabu josta ei oikein sovi puhua. Jos Kontio on jossain asiassa ruotsalaistunut vuosien varrella se on pukeutuminen. Hän on suomalaisen raviurheilun ainoa tyyli-ikoni. Itse asiassa hänen salaisuutensa ei ole alkujaan ruotsalainen.
"Mie olen Kolarista kotoisin", Reijo Simu nauraa sydämellisesti. Baxer ei ole vaatekauppa vaan herrainpukimo. Alkujaan italialaisesta tuotemerkistä nimensä saanut liike on toiminut 37 vuotta ja toimii vastakin, seuraava sukupolvi on jo vahvasti mukana yrityksen toiminnassa.
"Kyllä on kallista kahvia tämä, taas tulee kuitenkin ostettua jotain", Kontio ennustaa kun istumme liikkeen takahuoneen nahkaisilla nojatuoleilla. Ennuste on oikea. Kaksi laatumerkin pikeepaitaa vaihtaa omistajaa. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon että tämän tekstin kirjoittajan taskuliinakokoelma karttuu sekin.
"Eskilstunassa on kiva käydä, täällä on paljon suomalaisia. Täällä on sellaisiakin jotka puhuvat suomea vaikka ovat Ruotsissa syntyneitä", Kontio toteaa ja vilkaisee kelloaan.
On aika lähteä Eskilstunan raviradalle Sundbyholmiin. Suomalaisia löytyy myös tallialueelta.