Huutokauppa siirtyi tänä vuonna Ypäjältä Lahden raviradalle. Lauri Hyvönen hoiti meklaroinnin. Kuva: Anu Leppänen
Puheenvuoro

Pääkirjoitus: Puheista teoksi

Varsahuutokauppa ansaitsee yhtenä päivänä vuodessa alan jakamattoman huomion. Siitä voisi syntyä ravihevoskasvatuksen superviikonloppu, joka tukisi kasvatusta, omistamista, hevoskauppaa ja koko alaa.

Johanna Heinonen

Suomalaisen ravihevoskasvatuksen tärkein myyntitapahtuma, vuosittainen varsahuutokauppa, on takanapäin. Tänä vuonna tapahtuma siirtyi Ypäjältä Lahden raviradalle.

Yleisö löysi paikalle runsaslukuisena, mutta varsojen hinnoissa se ei valitettavasti näkynyt. Ne noudattivat viime vuosien trendiä: muutama kallis, paljon sisäänhuutoja, ja iso joukko alle tekokustannusten myytyjä varsoja. Suomalainen hevoskasvatus on pinteessä, josta ei tunnu löytyvän ulospääsyä.

Juhlapuheissa ja työryhmissä kehutaan kasvatuksen tärkeyttä ja painotetaan, että kasvatuksen ja omistajuuden vahvistamiseksi pitää tehdä kaikki mahdollinen. Huutokaupasta olisi helppo aloittaa.

Jo silloin, kun huutokauppa oli Ypäjällä, ehdoteltiin vuosia, että lauantairavit ajettaisiin Forssassa samana viikonloppuna. Silti edelleen huutokaupan kanssa päällekkäin ajetaan ravit ja päivää myöhemmin jopa viikon pääravit toisella puolella Suomea. Monen alan aktiivin kynnys lähteä ostamaan varsaa nousee merkittävästi. Pitämällä yksi raviton päivä ja järjestämällä seuraavan päivän 75-ravit huutokauppapaikkakunnalla kynnys laskisi. Voisi syntyä ravihevoskasvatuksen superviikonloppu, joka tukisi kasvatusta, omistamista, hevoskauppaa ja koko alaa. Siis juuri sitä, mistä päättäjät juhlapuheissaan mielellään puhuvat.

Takavuosina varsahuutokauppaa buustasi Raviliiga. Kolme ensimmäistä kautta emännöinyt Erja Mattila näki vastikään merkkipäivähaastattelussaan (HU 26.8.), että liigalle olisi edelleen tilausta. Olisiko SHKL varsahuutokaupan taustayhteisönä oikea taho hallinnoimaan seuraavan, parannellun Raviliigan?

***

Lisäsäästöjä on vaikea tehdä alaa vaurioittamatta.

Hevosala sai budjettiriihessä neljä miljoonaa euroa lisäystä alkuperäiseen kehykseen. Hieno kädenojennus valtiovallalta alalle haastavaan tilanteeseen!

Päätöksen kääntöpuoli kuitenkin on, että ellei alalle löydy vielä silta- tai muuta lisärahoitusta, ensi vuosi joudutaan operoimaan noin neljä miljoonaa tätä vuotta pienemmällä budjetilla. 40 miljoonan aikaisemmasta rahoitustasosta on tultu jo ennen sitä lyhyessä ajassa 8 miljoonaa alaspäin. Lisäsäästöjä on vaikea tehdä alaa vaurioittamatta.

Puheista teoiksi muuttuu toivottavasti vielä myös hallitusohjelman kirjaus, että hevosalan toimeentulo ja suomenhevosen tulevaisuus on lisenssimarkkinan ylimenokaudella turvattava. Toivottavasti maa- ja metsätalousministeriön pakista löytyy siihen työkaluja. Alalle jokainen euro on ratkaisevan tärkeä.