Suomen Hippoksen valtuuskunnan ensi viikon syyskokouksesta on tulossa erityisen mielenkiintoinen. Hallituspaikkoja on jaossa yksi tavallista enemmän, kun erovuoroisten paikkojen lisäksi täytettävänä on paikkansa kesken kauden jättävän Timo Korvenheimon paikka. Lisäksi hallitus esittelee valtuuskunnalle uuden raviratojen lisenssimallin.
Suurta yleisöä eniten kiinnostanevat kuitenkin Kuninkuusravien isäntäratojen valinnat vuosille 2029–31. Tähän asti valinnat ovat noudattaneet pitkälti vuorojärjestystä noin viidentoista suurimman radan välillä, mutta Hippoksen hallituksen kesällä julkistamat uudet valintakriteerit ja uusi pisteytys antoivat ymmärtää, että ollaan muutoksen äärellä.
Kriteereinä listattiin raviradan vakavaraisuus ja taloudellinen tilanne, pienet investointitarpeet sekä muut tekijät, kuten alueen majoituskapasiteetti, kaupungin sitoutuminen, tapahtuman talousarvio ja – vasta viimeisenä – perinteinen vuorojärjestys.
Se toden totta ohitettiin, kun hallitus julkisti oman esityksensä isäntäradoiksi. Ehdotus on Turku, Vermo, Mikkeli. Vuorojärjestys olisi kuulunut Mikkeli, Kuopio, Pori.
Turun kiilaamisen ykköseksi selittää pitkälti Turun kaupungin 800-vuotisjuhlavuosi, joka osuu vuodelle 2029. Se tarkoittanee kaupungin poikkeuksellisen voimakasta sitoutumista tapahtumaan.
Vermossa hallituksella on valtuuskunnalle enemmän selittämistä. Julkisuudessa on ihmetelty, miten Kuninkuusraveja voidaan esittää radalle, jolla ei ole vielä allekirjoitettua vuokrasopimusta vuodesta 2030 eteenpäin. Samaan aikaan taloudellisen kyvykkyyden ja pienten investointitarpeiden painottaminen kriteereissä viestii siitä, että toiminnan jatkumisen varmuuden tulisi olla perusedellytys.
Iso periaatteellinen kysymys kuuluu, ollaanko oikeus järjestää Kuninkuusraveja rajaamassa vain A-kategorian radoille? Niiden valmiudet suurtapahtuman järjestämiseen ovat luonnollisesti parhaat, mutta onnistuneita ja mieleen painuneita Kuninkuusraveja ovat järjestäneet pienemmät radatkin.