Viime viikolla Hevosurheilussa (HU 13.5.) Henna Halme kertoi kokemastaan häirinnästä ja yksityisyyden loukkaamisesta, jossa yksi kommentti muuttuu hetkessä totuudeksi, eikä kukaan pysähdy tarkistamaan asioita. ”Pahinta ei ole edes yksittäiset sanat, vaan se, kuinka normaaliksi tällainen käytös on vuosien aikana muuttunut”, Halme kirjoitti.
Tätä kirjoittaessa tekstiä on jaettu puolen sataa kertaa ja pelkästään Hevosurheilun Facebook-sivulla se on kerännyt lähes sata kommenttia ja 1300 tykkäystä. Lisäksi kirjoituksesta on keskusteltu useilla muilla keskustelufoorumeilla. Monet ovat kommenteissaan tsempanneet Halmetta ja kertoneet omista vastaavista kokemuksistaan.
Kerrataanpa vielä yleinen käyttäytymissääntö: häirintä ja haukkuminen ei ole oikeutettua, vaikka kyseinen henkilö kiukuttaisi kuinka. Asioista voi puhua myös ilman loukkaavaa kieltä.
Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla myös hiljaa.
Siinä mielessä raviurheilu on tasa-arvoinen laji, että keskustelupalstoilla haukutaan sekä miehet että naiset. Erityisesti eturivin raviurheilijat ja muuten näkyvissä rooleissa vaikkapa TotoTV:n kommentaattoreina työskentelevät henkilöt joutuvat kasvattamaan paksun nahan täysin kohtuuttoman loanheiton varalta. Sen verran sukupuolittunutta arvostelu kuitenkin on, että naiset kokevat paljon ulkonäköön ja seksuaalisuuteen kohdistuvaa arvostelua, kun taas miesten arvostelu on useimmin toimintaan tai osaamiseen kohdistuvaa.
Aivan kuin naisen tärkein tehtävä olisi miellyttää katsojaa, vaikka oikeasti kenenkään arvo ei ole kiinni siitä, miltä näyttää tai mikä suhdestatus sattuu olemaan.
Valitettavasti rumat käyttäytymismallit siirtyvät myös eteenpäin. Neuropsykologi ja kasvatustieteen professori Nina Sajaniemi kommentoi viimeisimmässä Tiede-lehdessä, kuinka lasten väliset suhteet kääntyvät haitallisiksi lähinnä silloin, jos lapset ovat saaneet vääränlaisen mallin aikuisilta: ”Se, miten aikuiset kohtelevat toisiaan, siirtyy lapsiryhmiin.”
Me aikuiset pöyristymme helposti koulukiusaamisesta ja esimerkiksi nuorten urheilussa esille tulleista kiusaamistapauksista. Jokaisen kannattaisi ensin miettiä, miten itse puhumme muista ihmisistä. Epäkohtiin saa ja pitää puuttua, mutta sen voi tehdä loukkaamatta. Vanha ohje on, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla myös hiljaa. Se toimii tänäkin päivänä. On meidän kaikkien vastuulla tehdä raviurheilusta laji, jossa hevosten lisäksi ihmiset voivat hyvin.