Ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta. Noora Tuula ja Ari Koivulahti ovat rakentaneet oman ystävyytensä Teivon raviradan ympäristössä.
Kaksikko kohtasi toisensa vuoden 2011 syksyllä. Se oli vuosi, jolloin Tampereella juostiin Kuninkuusravit. Seppo Suurosen valmentama Villihotti kruunattiin kuninkaaksi dramaattisesti samalla ajalla kuin tallikaveri Tuokkolan Touho.
Tammojen puolella oli selkeämpää. Pertti Puikkosen elämän hevonen I.P. Vipotiina vei puhtaasti kaikki osamatkat, ja se kruunattiin kolmatta kertaa peräkkäin kuningattareksi.
Kuninkuusravien jälkeen Noora Tuula aloitti Markku Niemisen tallilla hevosenhoitajana. Koivulahti oli tuolloin käynyt jo viisi vuotta lähes päivittäin tallilla hommissa. Hänen ja muiden toimesta Noora Tuula otettiin Teivonmäellä avosylin vastaan.
Aika vilisee silmissä, mutta ensimmäiset päivät ovat molemmilla tuoreessa muistissa.
”Siitä on pian 15 vuotta”, Noora Tuula laskeskelee. ”Arskan kanssa tultiin heti juttuun, sillä kävelin munkkipussia heilutellen Teivonmäkeä ylös. Arska totesi siinä kohtaa, että nyt lähdetään keittämään kahvit. Ruvettiin työn ohessa juttelemaan ja tutustuttiin toisiimme.”
Ystävyyteen kuuluu myös pieni tinkaaminen ja erimielisyyksien ratkominen. Ensimmäinen pieni kriisi odotti jo kulman takana, mutta siitäkin selvittiin lopulta naurulla.
”Meinasin viedä Arskan kottikärryt, mutta tilanne selvisi nopeasti, kun löytyi minullekin omat”, Tuula hekottaa.
Siitä saakka kottikärryjä on työnnetty hyvässä yhteisymmärryksessä pitkin tallin käytäviä. Välillä peräkkäin ja välillä rinnakkain, mutta useimmiten hymyssä suin. Raskasta paskakuormaa on kevennetty heittämällä lennokasta läppää. Somessa saattaa tulla vastaan videoita kaksikon arjen huumorista.
”Ei ole tullut hiljaista hetkeä, juttu lentää puolin ja toisin. Meillä on molemmilla hyvät vitsit, ja niitä kerromme toisillemme päivittäin. Kyllä vitsit ’Makellekin’ (Markku Nieminen) uppoaa, hän ei ole mikään tosikko”, Koivulahti selvittää.
”Välillä nauretaan Arskan kanssa niin, että henki meinaa loppua. Saattaa ulospäin näyttää siltä, että ollaan kuin vanha aviopari. Välillä Make pyörittelee päätään”, Tuula komppaa.
Ystävänpäivää vietetään lauantaina 14. helmikuuta
Kansainvälisesti ystäväinpäivä on rakastavaisten juhla, Valentine’s Day, mutta suomalaisittain se on ystävien huomioimisen päivä.
Noora Tuula on kiitollinen siitä, että on saanut tehdä töitä avoimessa ja lämminhenkisessä työyhteisössä, jossa ystävyydelle ja hyvällä yhteishengelle on annettu tärkeä painoarvo.
Se on tuonut Markku Niemisen tallin henkilökunnalle hyvinvointia arkeen ja sitä kautta pitkiä työsuhteita. Arjen raskaat päivät helpottuvat positiivisten kohtaamisten myötä.
”Teivo on paikkana sellainen, etteivät ystävyyssuhteet rajoitu missään nimessä pelkästään oman tallin väkeen. Voit olla sataprosenttisen varma, että kaikki auttavat toisiaan. Sellainen yhteisöllisyys on todella tärkeää, ja sillä on ollut suuri merkitys henkilökohtaisella tasolla. Jo pelkästään tietoisuus hyvistä ystävistä ympärillä auttaa paljon jaksamisessa”, Tuula muistuttaa.
Ari Koivulahti on viihtynyt Niemisen tallilla yli 20 vuotta, eikä ole antanut downin oireyhtymän vaikuttaa negatiivisella tavalla elämään. Hän on saanut Noora Tuulan kaltaisia välittömiä ja avoimia ihmisiä ympärilleen. Koivulahden positiivinen elämänasenne ja avoin lähestymistapa on tarttunut arjessa muihinkin.
”Olen viihtynyt Teivossa aina tosi hyvin, ja saanut täällä paljon ystäviä elämääni. Se merkitsee paljon ja Teivonmäestä on tullut toinen kotini. Raveissa on tullut lisäksi vuosien saatossa lisää uusia tuttavuuksia. Erilaisiin ihmisiin on ollut mukava tutustua”, Koivulahti kiittelee.
Koivulahti hoitaa mielellään käytännön järjestelyitä ravipäivinä, ja sitä kautta myös ohjastajat ovat tulleet tutuiksi.
”Santtu Raitala, Ari Moilanen ja Hannu Torvinen ovat huippuohjastajia. Soittelen heille tai menen juttelemaan raveissa. Samalla sovitaan, missä vaiheessa lämmitykset hoidetaan, jos joku heistä ajaa Niemisen tallin hevosia”, Koivulahti kertoo.
Koivulahti tulee joka päivä innoissaan töihin Teivonmäelle. Hän kävisi varmasti vuoden jokaisena päivänä, ellei vapaapäivistä pidettäisi tarkasti huolta.
Koivulahti kertoo yhdestä pekkaspäivästä viikossa, mutta Noora Tuula selventää pilke silmäkulmassa toimenkuvaa.
”Arska on aina tiistaisin pakotettu olemaan pois. Sunnuntaina hän ei käy, silloin on porttikielto tallille. Ja sen lisäksi joulunajan pyhäpäivät ovat sellaisia, että pitää keksiä jotain muuta tekemistä”, Tuula heittää.
Kun kaksikkoa pyytää kuvailemaan toisiaan, molemmilta löytyy vain lämmintä sanottavaa.
”Arska ihan huipputyyppi. Häntä näkee harvemmin huonolla tuulella. Nyt kun oikein miettiin, niin hänellä tuntuu olevan aina hyvä päivä. Avulias kaveri, jolla on hyvä huumori ja hän nauraa paljon. Jos sattuu olemaan mököpäivä, Arska kyllä piristää heti. Äkkiä siinä mieli muuttuu paremmaksi”, Tuula kiittelee.
”Noora on puhelias ja nauraa paljon. Vitsaillaan toisillemme koko ajan”, Koivulahti lisää.
Välillä nauretaan Arskan kanssa niin, että henki meinaa loppua.Noora Tuula
Ystävyyden merkityksen huomaa arjessa myös silloin, kun vuorovaikutus vähenee selvästi tai se katoaa kokonaan.
”Totta kai tällaisessa yhteisössä voi tulla pitkäksikin aikaa tyhjä tai outo olo, jos joku ystävä katoaa Teivonmäeltä. Matti J. Mäkisen tallilla Saima (Satu Ilo) oli varmasti 30 vuotta alatallilla melkein joka päivä hevosten kanssa, ja mekin huudeltiin aina toisillemme. Sitten kun hän lopetti käymisen, niin olihan se erikoinen tunne”, Tuula aloittaa.
”Tai kun Sarkolan Seppo nukkui pois. Jos kukaan muu ei Teivonmäellä liikkunut tai ajanut hevosta, niin Seppo ajoi. Hänen kanssaan pääsi aina juttelemaan. Sepon merkitys Teivossa oli suuri, ja hänen menettäminen oli iso juttu meille kaikille”, Tuula pohtii.
Pian ystävysten elämässä käynnistyy uusi luku, sillä on heidän aikansa poistua Teivonmäeltä.
Tallitoimintaa ajetaan alas, ja toukokuun loppuun mennessä kaikki Niemisen tallin hevoset muuttavat Urjalaan.
Lähestyvässä muutoksessa on iso ripaus haikeutta, mutta Noora Tuula ottaa tulevan vastaan mahdollisuutena.
”Muutoksia tulee aina, ja mukavalta tuntuu siirtyä Urjalaan. Se on tuttu paikka ja kaikki olemme valmistautuneet siihen, että toukokuun loppuun mennessä jatketaan tiiviimmällä porukalla. Kyllä tallilla aina muitakin ihmisiä pyörähtää”, Tuula muistuttaa.
Miten käy Arskan? Markku Nieminen ilmoitti Hevosurheilun kevään 2020 haastattelussa, että hän voisi jäädä samana päivänä eläkkeelle, kun Ari Koivulahti lopettaa työt. Nieminen saa huokaista helpotuksesta.
”Otetaan Arska mukaan. Hän on käynyt Urjalassa yksittäisiä päiviä, ja sinne on tuttu ja turvallinen mennä. Juha Launonen käy ajamassa ja kengittämässä Urjalassa, joten Arska pääsee sopivasti hänen kyydillään töihin”, Tuula selvittää.
”Hyvillä mielin alan käymään Urjalassa, viihdyn myös maaseudulla, siinä ei ole ongelmaa”, Koivulahti vahvistaa.
Ystävyyssuhteita on hyvä vaalia muutoinkin kuin ystävänpäivänä. Tutkimukset osoittavat, että ystävyyden on todettu lievittävän stressiä, parantavan mielialaa ja edistävän fyysistä hyvinvointia. Kaikilla ei ystäviä kuitenkaan ole.
”Erakoituminen ja yksinäisyys kuulostaa pahalta, kotiin ei toivoisi kenenkään jäävän. Olen saanut Teivonmäeltä monta ystävää ja kaveria. Tänne on aina voinut tulla omana itsenään. Sen lisäksi olen päässyt kiertämään hevosten kanssa monessa paikassa. Loppujen lopuksi hevonen on se, joka yhdistää meitä kaikkia”, Tuula päättää.
Hevosihminen tietää, miltä tuntuu lähteä kevätauringossa lenkille itselleen tärkeän hevosen kanssa. Arjen huolet ja murheet unohtuvat ainakin hetkeksi.
Hevosenhoitajan rooli on hieman erilainen, mutta jo työnkuvan nimi kertoo, että eläin ja sen hyvinvointi on koko homman keskiössä. Noora Tuula ja Ari Koivulahti ovat yhtä mieltä siitä, että ihmisten lisäksi hevosen terapeuttinen vaikutus on suuri.
”Jos ei hevosista tykkäisi niin paljon kuin mitä me tässä lajissa tykätään, ei tätä hommaa jaksaisi yksinkertaisesti tehdä. Omista passihevosista muokkautuu aina ne tärkeimmät eläinystävät. Jos joku mussukoista lähtee pois, kyllä se harmittaa. Jokaiseen hevoseen ehtii tavalla tai toisella kiintyä”, Tuula painottaa.
Tunnetasolla tärkeimmistä hevosista Noora Tuula nostaa esiin Don Geronimon. Nieminen Stable Oy:n kasvatti juoksi 48 kertaa kilpaa, mutta ei voittanut koskaan. Juha Puhtimäen hevonen oli loppuun saakka epäonnen soturi, sillä se loukkaantui uransa viimeisessä startissa viisivuotiaana ja ruunan tarina sai surullisen lopun.
Se ei ollut enää silloin kilpaillut Niemisen väreissä, mutta Tuula muistaa hyvin yhteisen matkan hevosen kanssa. Don Geronimon emä Daphne kilpaili koko uransa Niemisen tallista.
”Don Geronimo oli pieni, suuri hevonen, joka on jäänyt kirkkaana mieleen. Ruuna olisi ansainnut paljon paremman uran kilparadoilla. Se ei vain onnistunut, mutta hevosena se teki vaikutuksen”, Tuula kommentoi.
Tykkään kaikista hevosista, ja juttelen oikeastaan niistä kaikille.Ari Koivulahti
Ari Koivulahti poimii omista suosikeistaan Markku Niemisen tallin varsatähden Nefertiti Fridon, joka voitti kaksivuotiaana jokaisen neljästä kilpailustaan.
”Tykkään kaikista hevosista, ja juttelen oikeastaan niistä kaikille. Jos joku erityinen pitää valita, sitten se on Nefertiti Frido. Siitä näki heti, että se on hyvä”, Koivulahti kertoo.
Noora Tuula keventää tunnelmaa, ja nostaa Ari Koivulahden roolin lupauksien löytäjänä Markku Niemisenkin tuntemuksia kovemmaksi.
”Arska haistaa heti, mistä varsasta tulee hyvä”, Tuula lisää. ”Menestystä on päästy juhlimaankin. Se taisi olla kaksivuotiskauden Hevosenomistajapokaalin voittajaseremoniat Vermossa, kun Nefertiti Fridon ohjastaja Ari Moilanen ja Arska antoivat voiton jälkeen hevosen minulle kunniakierrokselle, ja alkoivat keskenään kilistelemään kuohujuomaa”, Tuula nauraa.