Kemijärven varikkoalueen valjastustolpasta 15 löytyy 15-vuotias Mintino ja sen isäntän, Kangasniemeltä raveihin saapunut Pertti Manninen. Rapakelillä tuli hylkäys liioista laukoista, mutta se ei latistanut tunnelmaa edes tuoreeltaan startin jälkeen. Kotimatkalla Mintino ehti startata jo kotimatkalla Lapuan kesäraveissa.
"Sen jälkeen on enää Powerpark, Kokkola ja Kannus, jonka jälkeen olen käynyt Suomen Hippoksen jokaisella virallisella raviradalla ajamassa kilpaa", Manninen paljastaa.
"Ratoja on 43, ja muutama vuosi sitten huomasin, että melkein kaikki on jo kierretty. Lapissa on ollut mukava käydä, mutta pehmeä rata oli Mintinoa vastaan. Yritystä oli kovasti, paljon enemmän kuin viikolla Härmän vanhalla radalla."
Mintinon omistaa Tosihevosystäväin Seura. Tammalla on urallaan peräti 25 totosijaa, mutta rahaa ei ole kertynyt kuin reilut 5000 euroa. Takana ei ole business-idea, vaan raveja kierretään rakkaudesta lajiin.
"Oriveteläinen osaomistaja Tuomo Salonen keksi tallinimen", Manninen taustoittaa.
“Mintino on lahjoituksena saatu puolistoistavuotiaana, joten pitkä matka ollaan yhdessä kuljettu. Se on kiva hevonen, mutta aivan sen lahjat eivät riitä tavallisiin raveihin, vaan se on enemmän paikallisravitason hevonen. Pitää olla realisti, sillä Mintino on alle 150-senttinen. Yritetään löytää sille sopivia lähtöjä."
Piipahdus Kemijärvellä jäi Manniselle mieleen yhtenä merkkipaaluna, sillä se oli neljäs peräkkäinen vuosi Lapin kesäraveissa.
"Toivottavasti hevonen, mies ja kuljetuskalusto pysyy tästä eteenpäin kunnossa. Tämä on niin herkkä laji, että jo mukaan pääsyyn pitää monen asian onnistua", Manninen päättää.
Riikka Ainasto on lähtenyt isolla porukalla Peurakankaan raveihin, ja sadetta pidellään matkailuauton uumenissa. Kun ensimmäisen lähdön starttiin on yksi minuutti, koko joukko purkautuu autosta radan reunalle. Hänen lisäkseen haastatteluun uskaltautuvat myös appiukko Lauri Ainasto ja puoliso Arto Ainasto.
Riikka Ainasto on lähtenyt raveihin perheensä kanssa 900 kilometrin takaa Tuusulasta.
"Appiukko asuu Kursussa tuossa lähempänä", Ainasto taustoittaa.
"Ollaan viikon kesälomalla häntä ja anoppia katsomassa, ja samalla tietenkin kesäraveissa. Tämä taitaa olla kolmas kerta Kemijärvellä. Ei kelillä ole niin merkitystä, kun pitää lähteä raveihin."
Hevoset ovat aina olleet lähellä Ainaston sydäntä. Kokemustakin löytyy valmentajana kahdeksan startin verran vuosituhannen vaihteesta.
"A.L. Ponsitar oli hevoseni monta vuosikymmentä sitten", Ainasto nauraa.
Appiukko keskittyy tuulettelemaan villisti heti avauslähdön jälkeen. Hänen tietonsa osuivat selkeästi kohdilleen.
"Totoa pelailen, ja aina käyn raveissa, kun on sopiva senssi. Välissä kävin neljännesvuosisadan töissä etelässä, mutta eläkkeellä on nyt aikaa raveja seurata", appiukko kertoo.
Kemijärven tallialue on aivan kiinni yleisöalueessa, mutta väliin mahtuu sentään yksi välipysähdys ennen hevosia. Jennyn Kurvi ei ole koolla pilattu kioski, mutta pienestä aukosta tuoksuu ravimakkara ja kaupan päälle tulee kaunis hymy. Jenny Lahtela on ollut pitkän tovin Kemijärven ravien voimanaisia.
"Olen raviseuran sihteerinä ollut useamman vuoden, mutta vielä pidempään ravipäivinä tässä kioskilla. Vuosia taitaa olla takana pitkälti toistakymmentä. En ole itse keksinyt kioskille nimeä, mutta täältä minut löytää ainakin ravipäivänä", Lahtela nauraa.
Ennen ravipäivän alkua kisattiin keppihevoslähtö. Greta, Oula ja Aino Kunnari pääsivät esittelemään karkkipussejaan. Tuomas Pakkanen seurasi lähdön vaikuttuneena.
"Sille keulassa juosseelle pojalle pitää antaa heti toinenkin lakritsipussi, sen verran kovaa pisti menemään vielä maalin jälkeen", Pakkanen hehkuttaa.
Tekstiä päivitetty 11.7.2025.