Suomalaisen raviurheilun ensimmäisen brändituotteen Blue White Trottersin kehittäjä, Kasvattajakruunun ja varsahuutokauppayhtiö Starinitan alkuunpanija sekä hevosiaan ja koiriaan palavasti rakastanut eläinten ystävä.
Timo Sohlberg menehtyi vaikeaan sairauteen 14. heinäkuuta 79 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt 9.12.1946 Helsingissä. Sohlberg oli 1980-luvun raviurheilun nousukiidon henkilöitymä.
Perheyhtiö Oy G.W.S. Sohlberg Ab teki 1970-luvun lopussa jättisatsauksen vapaa-ajantoimintaan ja valitsi kohteeksi raviurheilun, jolle ennusteet lupasivat voimakasta suosion kasvua. Liikkeelle lähdettiin kunnianhimoisesti, ja onnistumisen edellytyksinä pidettiin alan parasta asiantuntemusta ja toiminnan laaja-alaisuutta, jolla tarkoitettiin sekä kilpatallia että siitostoimintaa.
Timo Sohlbergin johdolla BWT solmi viisivuotisen yhteistyösopimuksen Suomen ykkösvalmentajan Pekka Korven kanssa. Se jatkui vielä toiset 5 vuotta. Sinivalkoiseen ajoasuun pukeutuivat myös veljet Heikki ja Ilkka Korpi. Sopiva maatila valmennuskeskukseksi löytyi lopulta Vihdin Haimoosta, joka sijaitsi Länsi-Uudellamaalla ja sopivalla etäisyydellä Etelä-Suomen raviratoihin. Haimooseen muutti 80-luvulla enemmän hevosia kuin ihmisiä.
Hevoshankintoihin lähdettiin maailman nopeimpien ravureiden kotimaahan USA:han. Sieltä ostettiin nuoria hevosia ja ensi vaiheessa kolme siitosoria. BWT hankki kilpahevosia myös Suomesta ja Ruotsista. Stall Hansenin kasvattama Philip H (Express Pride) oli BWT:n ensimmäinen Kriterium-voittaja vuonna 1985. Derbyssä se sijoittui kolmanneksi.
Kun Suomen raviurheilua vuonna 1982 piinasi ravilakko V5-pelin Veikkaukselle siirtymisen seurauksena, BWT laajensi kilpailutoimintaa Amerikkaan ja Ranskaan säilyttääkseen kannattavuuden. Tallin nimihevosia Suomessa olivat Glenn Kosmos (Speedy Crown), Keystone Mermaid (Hickory Pride), Fozzie Bear (Quick Pay), Nevele Fever (Nevele Pride), Natural High (Super Bowl) ja Coronation (Speedy Crown). Amerikassa menestyivät Laurinda Hanover (Super Bowl) ja Delvin Kosmos (Speedy Crown), Ranskassa 4-vuotiaiden monté-lähtö Prix President de la Republiquen voitti Narbon (Chambon P).
Amerikkalaisen huippuori Friendly Facen (Speedy Somolli) hankinta toi BWT:lle Euroopan Grand Circuit -voiton vuosina 1989 ja 1990. Kilpailusarja muodostui eri maiden suurimmista kansainvälisistä lähdöistä, ja voittajaa kutsuttiin Euroopan mestariksi. Finlandia-Ajossa Friendly Face oli kolmesti kakkonen 1988–90.
Miljoona dollaria, eli 4,5 miljoonaa silloista Suomen markkaa, maksanut Friendly Face oli hermoleikattu USA:ssa, joten se ei saanut kilpailla muissa Pohjoismaissa kuin Suomessa. Orin nimi ei ollut enne vaan pikemmin päinvastoin. Se oli kovatahtoinen ja nopea liikkeissään, jos käsittely ei ollut sen mieleen. Friendly Face 11,0 ansaitsi yli 870 000 euroa ja voitti 42 kertaa 105 kilpailussa. Se siirtyi ensin vuokrattuna siitosoriksi Italiaan ja myytiin sinne 1993. Se on vuoden 2008 Elitloppet-voittaja Exploit Cafin (Toss Out) emän isä.
BWT siirtyi emoyhtiö GWS:ltä Timo Sohlbergin perheen omistukseen 1990. Samaan aikaa valmistui Lohtajan Ravitalli Oy:n valmennuskeskus ja oriasema. Sitten Suomi syöksyi lamaan, joka katkaisi raviurheilun nousun. Seuraavaksi teknologian kehitys etäpelien muodossa muutti ravitapahtumien luonnetta tavalla, johon ratkaisujen etsiminen jatkuu tänä päivänä.
1990-luku toi BWT-hevosille tukun suurkilpailuvoittoja eri valmentajilla; BWT Aeroplane (Lancon) voitti Derbyn 1995 Ari Kelan valmennuksesta, BWT Princess (Ideal du Gazeau) vei Tammavaltikan 1994 Lars-Erik Stenbergin talliin, ja Erkki Laaksosen tammat olivat kolminkertainen Kasvattajakruunu-voittaja BWT Teacher (NY Yankee) sekä Espoon Palkinnon voittanut BWT Suffle (Slybowl Hanover). BWT:n väreissä kilpaili Kymenlaakso-ajon voittaja Larron (Lancon).
Tunnetuin BWT-tähti syntyi vuonna 1996. Matti Salmen BWT Magic (Lancon) teki ainutlaatuisen 4-vuotiskauden voittaen Kymi Grand Prixin, St Michelin ja Derbyn. Vuoden viimeisteli Solvalla Grand Prix joulukuussa, 18 startista tuli 17 voittoa ja kakkonen. Vuoden 2001 Elitloppet-karsinnassa edelle jäi vain Varenne, mutta finaalissa ori koki kohtalokkaan loukkaantumisen.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana BWT:n toimintaedellytykset heikkenivät, ja yhtiön toiminta päättyi vuoden 2011 lopussa. Timo Sohlbergin veljenpoika Mika Sohlberg osti BWT-brändin, ja sittemmin BWT-kasvatit ovat syntyneet hänen yhtiöönsä. Timon toive BWT-nimisten hevosten säilymisestä Suomen raviradoilla toteutui, mutta hän itse väistyi syrjään raviyhteisön valokeilasta.
Timo Sohlbergin visio oli luoda BWT:stä tuotemerkki eli brändi suomalaiseen raviurheiluun ja suomalaisten tuottamaan raviurheilun menestykseen.
Blue White Trotters tuli suoraan raviurheilun näyttämön eturiviin, ja Timo Sohlberg antoi kasvot sen menestykselle. Hän edusti rohkeasti uutta, kaupallista ja kansainvälistä hevosurheilua, joka innosti mukaan uudenlaisia raviharrastajia. BWT:n tavoite oli erottua ja näkyä, ja siinä se onnistui erinomaisesti.
Me 1980-luvun ravien kävijät muistamme aina BWT:n väreihin maalatun hevosauton, ja sieltä ulos astelleet sinivalkoisiin puetut hevoset ja hevosenhoitajat, joista olimme ylpeitä Solvallaa myöten. Pekka Korven johtamalla tallilla saivat oppinsa monet seuraavien vuosikymmenten kärkivalmentajat ja kuskit. Hippoksen Heppa-datasta löytyy 479 BWT-hevosta.
Sohlberg halusi vaikuttaa laajemminkin suomalaisen ravihevosen kasvatukseen ja kilpailuttamiseen. Siitosorien sijoittamiseksi solmittiin sopimuksia BWT-oriasemista eri puolille Suomea. Se tuotti kasvatustoiminnan vilkastumisen oriasemien ympäristössä.
Timo Sohlbergin aloitteesta ja sitkeän varainhankinnan tuloksena syntyi Kasvattajakruunu ry, joka teki sopimukset viiden raviradan kanssa 2 – 5-vuotiaiden kilpailusarjasta. Siinä orinomistajat lunastavat ensin oriensa varsoille kilpailumahdollisuuden, ja sitten osallistumismaksuja peritään varsojen omistajilta.
Idea tuli alunperin Amerikan laukkaurheilulta, josta se muotoiltiin USA:n kärryhevosten Breeders Crowniksi 1984 alkaen. Kasvattajakruunu-kilpailusarja alkoi pyöriä Suomessa 1989, vuotta aikaisemmin kuin Ruotsissa. Ensimmäinen tammavoittaja oli 2-vuotias Joy Of Life (Glenn Kosmos), jonka omisti BWT.
Sohlberg osallistui 90-luvulla myös hevosenomistajien toimintaan. Hän oli Uudenmaan Hevosenomistajat ULHO ry:n puheenjohtaja 2000-luvun alkuun. Hänen aikanaan ULHO järjesti virkeästi erilaisia tilaisuuksia jäsenille ja muille kiinnostuneille. Vermon Derby-päivänä tarjoiltiin lohikeittoa ja joulukuussa glögiä ja palkintoloimia koelähdön läpäisseille.
Samaan aikaan, vuonna 1996 perustettiin Suomen Ravihevoskasvattajat ry, joka alkoi järjestää varsahuutokauppoja yhtiönsä Starinita Oy:n kautta. Ne aloitettiin Vermossa Derbyn yhteydessä, ja 2000-luvulla huutokauppa siirtyi Teivoon. Ravihevoskasvattajat sulautui Suomen Hevosenomistajat SHKL ry:n jäsenyhdistykseksi, ja Keskusliitto jatkoi Starinita Oy:n huutokauppoja.
Ravihevoskasvattajat aloittivat ansioituneiden tammojen palkitsemisen Eliittitamma-kunniakirjoilla. Ensimmäiset Eliittitammat saivat palkintonsa gaalassa yhdistyksen 10-vuotisjuhlaristeilyllä 2006. Kasvattajayhdistyksen vieraina kävivät 2000-luvun alussa Jörgen Westholm ja Sven Lindblom pitämässä seminaaria hevosten rakenteesta sekä kanadalainen Norman Hall kertomassa tammalinjoista ja niiden kehitykseen vaikuttaneista yksilöistä.
Timo Sohlberg esiintyi monissa medioissa raviurheilun edustajana. Hän arvosteli jo 1990-luvulla raviurheilun päättäjiä monista sellaisista epäkohdista, jotka ovat pysyneet samanlaisina tähän päivään. Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 1992 hän vaati kasvattajapalkkioiden nopeampaa maksatusta ja suhtautui pessimistisesti silloin perustettuun Hepotyöryhmä II:een. Hän puolusti voimakkaasti nuorten hevosten kilpailumahdollisuuksien lisäämistä.
Autourheilevan suvun jäsenenä Timo Sohlbergia kiehtoi erityisesti historic-ralli, jossa hän kilpaili vuosikymmeniä. Hän kuului myös niihin, jotka toivat golfin ravikilpailujen oheisohjelmaan.
Timoa jäivät kaipaamaan lapset, lapsenlapset ja sisarukset perheineen sekä laaja joukko ystäviä elämän eri vaiheista ja erilaisista harrastuksista.