Ravien seuraajat yhdistävät Eero Eljangon nimen vauhdikkaisiin suomenhevosiin. Vuonna 1991 Eljangolle syntynyt ruuna Aroniitti oli tuulennopea starttari. Mänty-Jehun sarven kiertopalkinnon kiinnityksen se juoksi 8-vuotiaana ennätyksellään 22,6a. Aroniitti nähtiin myös silloisten lauantaisten V65-lähtöjen voittajana. Oulun finaaliraveissa se onnistui tuplasti ja tienasi urallaan euroissa mitattuna tiliä yli 50 000.
"Se oli hirveän nopea hevonen ja hyväravinen. Kun nopeutta käytettiin alussa, se monesti vaikutti lopuntulemiseen, mutta saatiin kilpailla sen ajan parhaita hevosia vastaan."
Eljanko ei ota kantaa, kumpi halusi mennä alussa lujempaa, hevonen vai mies.
"En tiedä. Minulla on erilainen pohja valmennukseen, kun olen itse juossut satasta nuorena. Valmennus perustui jo siihen aikaan intervallityyppiseen valmennukseen."
Elämänsä hevoseksi Eljanko nimeää Aroniitin kilpailemattoman emän Aronin.
"Se teki 10 varsaa ja oli valioperiyttäjä, tuli hyviä hevosia."
Tallin aktiivinen kilpahevonen on hiljattain Juvalla Eljangon pojan Johan Hjeltin ajamana voittanut Aronin Muisto, joka juoksee ikänsä puolesta viimeistä kilpailuvuottaan. St Michel -lauantaina 15-vuotias ruuna teki uuden ennätyksensä 23,2a.
"Periaatteeni on se, että hevosia ei kuluteta nuorena loppuun. Säästetään hevosia kasvun vaiheessa, niin ne kestävät paremmin."
Työn alla on 9-vuotiaaksi ehtinyt tamma Aron Tipsu.
"Se on vielä Vieskeristä. Sitä on laitettu rauhallisesti monta vuotta eikä ole saatu siihen malliin kuin halutaan, mutta nyt alkaisi näyttää hyvältä."
Vaasassa syntynyt Eero Eljanko vietti nuoruutensa Jyväskylässä. Hän on koulutukseltaan koneteknikko. Hän toimi työurallaan Jyskän Metallin suojelupäällikkönä sekä suunnitteli laitteita ja koneita Valmetin tehtailla.
"Isäkin oli Rautpohjassa töissä. Asuttiin Jyväskylän vanhan Hippoksen vieressä. Siellä oli ravirata nykyisen jäähallin kohdalla. Sieltä minun raviurheiluni on alkanut, olin lähettinä ja jakamassa hevosten kilpailunumeroita. Ne olivat vanerilappuja, joita laitettiin narulla kiinni kilpakärryyn. Kun vartuin, hoidin apulaisena Toivo Pihlantien kanssa rataa."
Yhtymäkohtia Jyväskylän ravien kanssa on paljon.
"Olen ollut yli 20 vuotta Killerin ratamestarina, muun muassa kahdet Kuninkuusravit, kun Vieteri ja Patrik voittivat."
1990-luvulla tiedonvälitys oli erilaista ja Eljanko koki, että eri puolella Suomea toimivat ratamestarit tarvitsivat yhteisen foorumin.
"Kun ratamestarit ympäri Suomea halusivat toisiltaan tietoa, syntyi ajatus, että eikö voitaisi järjestää ratamestaripäivät. Soitin ratoihin yhteyttä pitäneelle Timo Mahlamäelle, ja minun aloitteestani ratamestaripäivät sitten ensi kertaa järjestettiin."
Hevosten merkitystä Eljanko kuvailee seuraavasti.
"Hevosissa on paljon työtä, että ne oppivat ymmärtämään kaikki ne asiat, mitä ajaja yrittää. Se palkitsee, kun syntyy yhteishenki ja tunne, että nyt tämä rupeaa menemään, kuten pitää. Sitä ei ulkopuolinen ehkä ymmärräkään, miltä tuntuu tehdä monta vuotta töitä ja sitten saavutetaan se, mihin on pyritty. Kun Suur-Hollola-ajoa katseli, olin huomaavinani, että paremminkin pärjänneillä tahtoi tulla menestyksen aikaan tippa silmään."