"Kymmenisen vuotta sitten laskin, että viisi miljoonaa kilometriä on tullut täyteen", Markku Eskola sanoo ajastaan ratin takana.
Hänen vuonna 1990 perustamansa kuljetusyhtiö Via Road toimi yli neljännesvuosisadan ja siitä tuli hevospiireissä maankuulu tilava kimppakyyti.
"Aikaisemmin kansainvälisiä hevoskuljetuksia ei oikeastaan ollut olemassakaan Suomessa."
Vilkkaimpina aikoina "Makran" autoilla liikkui vuositasolla yli 300 siitostammaa Suomesta ja Ruotsista Normandiaan. Via Roadin kyydillä matkustivat tunnetut ravurit ympäri Eurooppaa Viking Kronosista lähtien.
"Ainakin puolet asiakkaista oli ulkomaalaisia. Esimerkiksi Bokon hevosia kulki Ruotsin ja Hollannin siittoloiden väliä varmaan 20 vuotta", Eskola mainitsee. "Kun Suomesta käsin operoi, kauemmas ajaessa muutkin Pohjoismaat olivat matkan varrella eikä tarvinnut tyhjällä autolla ajella."
Nuorena Eskola oli töissä viime vuonna edesmenneellä Jan-Erik Nygårdilla ja hoiti muun muassa Meadow Trishiä, Express Prideä ja Uncle Samia. Kun Eskola sai ajokortin, hevoskauppaa tehnyt Nygård tarvitsi häntä viemään ja tuomaan hevosia.
"Janne sanoi, että olen hänen oikea kätensä ja huomautti heti perään olevansa vasuri."
Parikymppisenä Eskola muutti Göteborgiin ja ajoi 11 vuotta Ruotsissa taksia. Myös siinä ajanjaksossa hevoset olivat läsnä.
"Silloin pyörittiin Jori Turjan kanssa kimpassa, asuttiinkin samassa kämpässä. Kävin Suomessa pari kertaa kuukaudessa. Ostin käytetyn trailerin, toin sillä hevosia Suomeen ja myin trailerin."
Kun Eskola lopetti taksihommat, hän osti kuorma-auton ja alkoi panostaa kuljetuspuoleen entistä enemmän, koska Suomessa siihen oli markkinarako. Parhaimmillaan Euroopassa kulki kolme isoa Via Roadin autoa samaan aikaan.
"Entisaikaan ei ollut navigaattoreita eikä älypuhelimia, ja piti olla repullinen karttoja ja joka rajalla oli rajaeläinlääkäri ja huolintamies. Ennen ei ollut EU:ta, joten toisessa repussa piti olla eri maiden valuuttaa. Nämä asiat ovat parantuneet entisajoista. Lisäksi kalusto on parempaa ja hevoset jalostuksen myötä fiksumpia, mitä joskus aikaisemmin", Eskola sanoo.
"Huonoa on se, että nykyään on paljon ylimääräistä byrokratiaa ja kuluja. Ukkojen, jotka ovat ikänsä tehneet jotain asiaa, pitää käydä viiden vuoden välein omalla kustannuksella kuuntelemassa, kuinka hommaa tehdään."
Omalla maapaikallaan Ahlaisissa Eskola kasvatti Via-hevosia. Elitloppetin ja Kymi GP:n voittaneen Brionin omistaneelta saksalaiselta Günter Hertziltä Eskola osti Usbekin-nimisen tamman, joka voitti vuosina 2003–2004 viidesti Solvallassa.
"Oli autossa yksi vapaa paikka, joten sain ostaa hevosen halvalla, koska valmentaja ei pitänyt siitä", Eskola muistaa. "Aina jos joku hevonen rupesi pärjäämään, vein sen suurempien palkintojen toivossa Ruotsiin."
Pankkitilin liikalihavuutta kasvattajana tai hevosenomistajana Eskola ei huomannut.
"Kasvateista muutama hevonen oli sellainenkin, jotka vähensivät tappioita", Eskola hymähtää.
Nykyään Eskola viettää talvet Thaimaassa ja kesät Suomessa.
"Thaimaa on hektisen 40–50 vuoden elämän jälkeen ihan paratiisi. Siellä kaikki hymyilevät ja yleisin sanonta on 'no problem'. Se on ollut hyvää vastapainoa ja elinikä on pidentynyt varmaan 10 vuotta."
Hän seuraa paitsi maailman uutisia, autoilijana myös kotimaan pumppuhintoja.
"Maailma on mennyt hulluksi. Aika kovaa hintaa koko maapallo maksaa amerikkalaisten äänestämisestä", Eskola viittaa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin toimintaan.
Hevosyhteisö saa sen sijaan Eskolalta varauksettomat kiitokset.
"On avuntarvetta missä päin maailmaa vaan, tosi paljon on hienoja ja päteviä ihmisiä, joilta on aina saanut apua. Aivan ylivoimainen, kertakaikkisen hieno yhteisö."