Isoja ravilähtöjä lajin suurmaissa Yhdysvalloissa ja Ranskassa eri rooleissa, valmentajana, ohjastajana ja hoitajana voittanut mies on vaikuttanut käytännössä koko aikuisikänsä ulkomailla.
Yhdessä viime vuosituhannen muistetuimmista ravikuvista nähdään The Hambletonianin 1976 voittaja Steve Lobell nuolemassa hoitajansa nuoren Markku Vartiaisen poskea.
”Kyllä se Steve Lobellin Hambo-voitto on urani ehkä merkittävin yksittäinen hetki ja rakas muisto”, Markku Vartiainen pohtii.
”Kun lähdin ensimmäisen kerran jenkkeihin, pääsin heti loistavaan paikkaan Billy Haughtonille töihin. Se Steve Lobellin onnistuminen tuli hyvään saumaan. Elämässä yksi asia johtaa usein toiseen, ja se Hambo nosti minut sopivasti esiin. Sain tehdä urani hyvissä paikoissa. Matkan varrelle tuli monta muutakin merkittävää juttua, mutta se tavallaan jonkinlaisena alkupisteenä oli varmaankin tärkein.”
Suomessa Markku Vartiainen muistetaan ehkä parhaiten Laukon kartanon alkuaikojen yksityisvalmentajana. Suurimmaksi onnistumiseksi siinä työssä noussee voitto ohjastajana ja valmentajana Super Malella Prix du Luxembourgissa 1982. Laukon vuosien jälkeen Vartiainen palasi rapakon taakse muun muassa Sören Nordinin palvelukseen, ja koko sen jälkeinen ura tapahtui ulkomailla.
”Italiassakin ehdin työskennellä yhden talven ennen Laukkoa. Amerikan-aika oli ammatillisesti parasta aikaa, vaikka Ranskassakin meni hyvin. Kaikista huipputyönantajista, joita minulla ehti olla monta kovaa, Sören Nordin oli vaikuttavin. Hän oli melkoinen keksijä, ja kaikki mitä olin oppinut siihen mennessä hevosista meni jotenkin uusiksi.”
”Nykyään esimerkiksi polvikanavien operaatiot tuntuvat olevan ravureilla muodissa. Sören teetti jo sellaisia, mutta hän taisi pitää sitä vähän ammattisalaisuutenansa silloin. Toisaalta pehmytsuorat ovat kova sana ravivalmennuksessa juuri nyt, mutta jo Lindy Farmin aikaan 1980-luvun loppupuolella treenattiin sillä tavalla.”
USA:ssa Markku Vartiainen oli usean huippuvalmentajan ykkösmiehenä, mutta 20 vuotenaan Ranskassa hän valmensi omaa talliaan pääosin omissa tiloissaan Le Mansin lähellä.
”Sekin oli hyvin antoisaa aikaa, menestyksekästäkin, mutta jotenkin raskaampaa työtä kuin jenkeissä. Olen saanut olla terveenä ja koitan hoitaa kuntoani nykyään muun muassa joogalla. Vanhemmiten sekä terveyttä että aikaa alkaa arvostaa eri tavalla.”
Keväästä lähtien Vartiainen on asunut Vietnamissa.
”Hevoset ovat edelleen rakkaita, vaikka täällä Ho Tsi Minh Cityssä ne eivät nyt kuulu arkeen. Olen asunut nyt täällä joitakin kuukausia, ja viihdyn mainiosti. Olen viettänyt aikaa useimmissa Kakkois-Aasian maissa ja Japanissakin. Asuinpaikkani kaupunkikuva ei ainakaan siluetin osalta poikkea isosti esimerkiksi Miamista, jossa olen ollut elämässäni paljon.”
Markku Vartiainen on helsinkiläispoika Käpylästä. Hevostouhu starttasi kaupunginosan raviradalta Erik Skutnabbin tallista.
”Käytiin potkimassa palloa raviradan alueen futiskentillä, ja uteliaisuus vei katsomaan hevosia. Sieltä ’Napin’ tallilta se homma alkoi, ja yksi asia on tosiaan johtanut toiseen elämässäni.”
Vielä muutama vuosi sitten Markku Vartiaisella oli yhden hevosen valmennusprojekti Floridan Sunshine Meadowsin valmennuskeskuksessa.
”Hevonen ei vain ollut tarpeeksi hyvä. Nytkin minulla on Ranskassa siitostamma Bea Ecus kimpassa aiemman vaimoni Tarjan kanssa. Se on kova hevonen 127 000 euron ansioineen, mutta varsat ovat toistaiseksi olleet pettymyksiä.”
Suomessa Markku Vartiaisella ei ole enää perhettä. Kavereita kotimaassa on kylläkin, eikä Suomea ole hylätty.
”Meinaamme käydä kesän mittaan 17-vuotiaan Ranskassa asuvan poikani Mika Vartiaisen kanssa. Tarkoitus olisi mennä muun muassa Jyväskylän Suurajoihin. Poikaa kiinnostaa moottoriurheilu hevosia enemmän.”