Marko Vuolukan paras hevonen on ollut Nordic King, suurmestari ja Ranskan valloittaja H.V. Tuuri, jonka kasvattajan ja omistajan Lootus-Tallin edustaja hän on. Kaikkien aikojen neljänneksi nopein suomenhevonen tuloksella 18,6a syntyi Henri Paavilaisen tallissa Loimaalla ja on palannut sinne kilpailuiän täytyttyä siitosoriksi.
"Hevoselle kuuluu hyvää. Se on hyvin aktiivinen taas, eikä ole tarhassa hetkeäkään paikallaan", Vuolukka kertoo.
H.V. Tuurin Elitkampen-juoksut ja voitot Vincennesissä ja Bjerkessä ovat painuneet syvästi miehen mieleen.
"Aikoinaan käytiin keskustelua, että suomenhevosella ei voi voittaa Prix d'Amériqueta tai Elitloppetia. Koitin pitää suomenhevosen puolia, että yhtä lailla niillä pääsee ulkomaille kilpailemaan. Sitäkin taustaa vasten ulkomaan matkat ovat päällimmäisenä mielessä, kyllähän niistä on ylpeä."
Hänen elämänsä sykähdyttäviin hevosiin kuuluu eittämättä ruunaruhtinas Stallone, 18,9a, Elitkampenin tuplakakkonen. Stallonen omistajakimppaan kuuluu kahdeksan omistajaa.
"Ojanperän Antilla on hevosen kanssa täysin vapaat kädet", Vuolukka kuittaa alkaneen sesongin kilpailusuunnitelmat.
"Näissä on semmoinen yhteinen tekijä, että ostin H.V. Tuurin emänemän vuonna 1998 ja Stallonen emänemän 2005."
Kaikkiaan Vuolukalla on osuus 14 hevosesta, joukossa kuningatarkisassa nähty Wilman Piika. Kaikki viisi siitostammaa ovat suomenhevosia. Tänä vuonna varsoo vain Villiheili, Säihkeen Säpinästä.
"Siitospuoli kiinnostaa kovasti, mutta joudun vakavasti miettimään, pitääkö siitostammoista luopua tässä kasvatuksen tilanteessa."
Näkökulmakirjoituksessaan (HU 11.2.) hän hiljattain ehdotti tuonnin kieltämistä kotimaisen ravihevoskasvatuksen suojaksi.
"Siitä tuli odotettua palautetta vapaasta markkinataloudesta. En silti millään hyväksy sitä, että Ruotsista tuodaan tonnilla starttihevonen ja sillä pääsee meidän lähtöihimme. Se on kokonaisuuden kannalta tuhon tie", Vuolukka katsoo.
Suomenhevoskasvatuksen hän arvioi ainakin jollain tasolla Suomessa jatkuvan.
"Vaikka olen enemmän suomenhevosmies, erityisen huolissani olen lämminveritulevaisuudestamme. Emme voi päästää raviurheiluamme siihen pisteeseen, että meiltä loppuu lämminverikasvatus."
Toisenkin vinkin Marko Vuolukka antaa.
"Kun palkintorahat tulevaisuudessa pienenevät, leikkaukset pitäisi mielestäni aloittaa ykkösrahoista. Niistä voisi siirtää rahaa esimerkiksi puolivälin alapuolelle startissa sijoittuneiden palkintoihin. Kakkosrahat voisivat olla esimerkiksi kaksi kolmasosaa ykköspalkinnosta."
Marko Vuolukka sanoo, että kun ei saa elantoaan raviurheilusta, hän pystyy katsomaan asioita hieman ulkopuolelta.
"Olen nähnyt monia asioita etukäteen, ja uskon, että olen kasvatuksemme tulevaisuutta koskevissa asioissa oikeassa."
Hiljattain Marko Vuolukka kohtasi surun, ja perjantaina hän saatteli äitinsä Toinin hautaan. Tarkoitus oli ollut täyttää Markon vanhimman pojan Joelin haave New Yorkin matkasta tämän kolmekymppisten kunniaksi, mutta sattuma astui peliin.
"Istuttiin monta tuntia Helsinki-Vantaalla, kunnes meille ilmoitettiin, että koneessa on tekninen vika eikä päästä lähtemään. Seuraavana yönä äitini kaatui ja löi päänsä niin pahasti, että ei selvinnyt. Hän oli tiedoton viisi päivää, mutta sain istua hänen vieressään ja kertoa hänelle asioita. Se oli minulle tärkeää."
Vaikka matka esikoisen juhlan kunniaksi vaihtui toisenlaisiin tunnelmiin, Vuolukka on innokas keksimään monenlaista tekemistä. Merkkipäivänsä hän viettää Helsingissä Ismo Alangon keikalla.
"Ja seuraavana päivänä on Pubivisojen SM:t Vantaalla, kun voitettiin Satakunnan alueen mestaruus. Täydellä viiden hengen joukkueella aiotaan olla siellä mukana."