Tero Ahovuori täyttää 26. huhtikuuta 50 vuotta. Hän on ajanut kilpaa yhtäjaksoisesti vuodesta 1994, ja valmentanut pienimuotoisesti muutamaa hevosta kerrallaan koko 2000-luvun. Viime vuosina Rummeli ja Beris ovat tuoneet Ahovuorelle mukavia onnistumisia.
Innostus hevosiin ja raviurheiluun lähti liikkeelle pikkupoikana.
”Osmo-pappa ajoi kilpaa, ja hän teki monia ravireissuja Tauno Tupamäen sekä Martti Keskisen kanssa. Olen ollut Heikki Torvisella töissä silloin, kun hän oli Killerin valmentaja. Risto Tupamäellä myös, ja kengittämään opin Allan Korvella. Aina on oppinut jotain uutta, kun on kuunnellut ja pitänyt silmät auki”, Ahovuori kertoo.
Lumo-Pekuna varsoo Ahovuorelle syntymäpäivälahjan heti toukokuun alussa. Emätamma on kantavana Fransista.
”Haaveena on, että omasta kasvatista tulisi hyvä suomenhevonen. Niitä ei ostamalla tahdo löytää, joten kokeillaan kasvattaa. Hankin aikoinaan ammattilisenssin ihan sillä, että meillä kävi paljon varsoja opetuksessa. Nyt se puoli on vähentynyt selvästi, kuten hevosmäärä valtakunnallisesti muutenkin. Sen huomaa, kun vie heiniä eri talleille”, Ahovuori pohtii.
Raviurheilu on tuonut Ahovuorelle paljon ystäviä ja muuta hyvää mukanaan.
”Seuraan raveja joka päivä ja ravipolitiikkaa myös. Sitä toivoisi, että palkinnot pysyisi ennallaan. Itsellä on kova halu oppia lajista joka päivä jotain uutta. Kun jouduin jättämään nuorena hiihdon ja jääkiekon loukkaantumisen vuoksi, raviurheilusta on kasvanut ajan myötä intohimo.”