”Tykkään siitä työstä hirveästi siksi, että meidän asiakkaat ovat niin innoissaan hevosista. Se antaa itsellekin paljon”, Miia Salminen luonnehtii työtä Ravikoulussa.
”Aina kun laitetaan joku uusi kurssi pystyyn ja ennestään tuttu asiakas ilmoittautuu sinne, tietää onnistuneensa.”
Miia Salminen toimii yrittäjänä tapahtuma- ja liikuntapalvelukentässä sekä treenaa hevosia. Herää kysymys, miten hän ehtii kaiken.
”Se on organisointikysymys. Tykkään liikkua ja siitä, että on vaihtelevaa ja monipuolista. Siten tekemiseen ei kyllästy, kun se ei ole kaavoihin kangistunutta. Ja työstä eri messuilla voi ammentaa oppia ravipuolelle. Sitä kautta saa myös yhteistyökumppaneita.”
Sydämeltään turkulainen Salminen sai ensikosketuksen hevosiin Metsämäessä, jonka hallituksessa istui sittemmin 9 vuotta.
”Olen käynyt siellä jo ensimmäisistä raveista alkaen. Hevoset ja ravit on aina ollut intohimo. Olin neljävuotias, kun meille on ensimmäinen hevonen hankittu ja käytiin sitä Kari Mäkisen tallissa isän kanssa hoitamassa ja sain istua koppakärryjen kyydissä."
Miia Salminen treenaa kahta omaa valmennettavaa, Zetaimea ja Zumumania, joista jälkimmäinen onkin hänen elämänsä hevonen.
”Ei pelkästään sen takia, että se napsi voittoja yhdessä vaiheessa, vaan siksi, että se on sydämellinen hevonen. Ravikoululla kaikki naiset rakastavat sitä ja odottavat, että Äijä tulee sinne, Sumuäijä.”
Raviurheilijana mieleenjäänein täysosuma on Kymi GP -päivänä ohjastettu ykkössija.
”Mr Nice Waylla oli kova lähtö ja kovat kuskit vastassa, mutta voitettiin.”
Antti Teivaisen kanssa hän omisti Kymenlaakso-ajon kakkosen Core Catcherin ja toimi Kriterium-voittaja Lil Runnerin hoitajana.
Ravinaisten Suomen mestariksi Miia Salminen ohjasti vuonna 2020.
”Monesti aina muistaa, kun oli nuori ja ajatteli, että voi kun pääsisi ajamaan kilpaa edes kerran. Siksi sellainen ei unohdu.”
Naisohjastajille tarkoitettu Lady-Liiga pyörii jo neljättä vuotta. Salminen on kisan perustaja.
”Se kilpailusarja tuli tarpeeseen. Oli paljon innokkaita naiskuskeja, jotka eivät päässeet ajamaan. Ajattelin tarttua toimeen. Silleen on mennyt hyvin, että lähdöt ovat olleet täynnä hevosia.”
Kynnystä lähteä ulkomaille kilpailemaan hän on pitänyt matalana. Hän on ajanut Vincennesissä Prix d’Amérique -ravien amatöörilähdössä, kilpaillut niin Ruotsin Solvallassa kuin Norjan Harstadissa ja Drammenissa, Tanskassa Bornholmin saarella sekä Virossa Tallinnan vanhalla ja uudella radalla.
"Ja Moskovassa kävin reissun, jolla päädyin putkaan, kun viisumi oli mennyt vanhaksi. Kaikki rahat mitä oli, otettiin sakkomaksuna", Salminen hymähtää.
Myös tälle kesällä on tiedossa jotain ennen kokematonta.
"En edes tiennyt, että Walesissa on ravirata, mutta Tappi Hoikka soitti ja olen lähdössä ajamaan sinne naisten lähtöön kilpaa elokuussa", Salminen kertoo.
Hevosten merkitystä elämälleen hän pitää mittaamattomana.
”Ne ovat melkein koko elämä, iso intressi. Hevoset antavat vastapainoa muulle työlle. Kun touhuan hevosten kanssa, en edes tunne olevani töissä.”