”Aika menee niin, että sitä ei oikein edes tiedosta. Tuntuu, ettei siitä ole montaa aikaa, kun vasta oli kolmekymppinen. Mieli on nuorekas ja terveys ok. Ikä on vaan numeroita, yllättävän paljon niitä vaan alkaa olla”, hän naurahtaa.
Isä Valte Salojensaari oli tunnettu pohjalainen hevosmies ja -kauppias, jonka myötä kosketus hevosiin syntyi luontaisesti jo varhain.
”Sitä on kasvanut pienestä pitäen siihen, että kotona on ollut aina hevosia. Nimikkohevosia on ollut jo alle kouluikäisenä. Kova kiire oli jo silloin, kun piti jotain kilttiä hevosta päästä ajamaan.”
Isältä tarttui myös tärkeä oppi, jonka Tapani muistaa yhä.
”Kun hevosta kohtelee ja ruokkii hyvin, silloin se palkitsee”, Salojensaari korostaa. ”Mutta työtä se vaatii.”
Isoveli-Jussin kanssa samassa tallissa Hyllykalliolla on tätä nykyä 11 hevosta. Tapanin valmennuksessa niistä on neljä. Julienne Canella on vuotias tammavarsa Ken’s Walnerista.
”Luotan emätammaan paljon”, Tapani sanoo.
Uran noin 4000:ään starttiin mahtuu ilonhetkiä. Lämminverisistä niitä toi erityisesti jenkkisyntyinen ori Bowl Winner K, joka nousi omasta treenistä kultadivisioonan voittajaksi asti.
”Se oli hevosena itsessään niin juhlakas ja sillä oli hirmu jakso. Vähän äänekäs se oli, mutta kun se keskittyi, ei juoksupaikoilla ollut väliä. Pääasia, että muisti kääntää oikeasta ohjasta”, Salojensaari kuvailee.
Suomenhevosista Valkoviiri kiidätti hänet parhaimpana kautena kymmenesti voittajakehään.
”Umpiravuri, nopea hevonen, jolla sai monesti pitää keulasta pakan kasassa. Oikein näppärä ja symppis, pieni ruuna, jolla vauhtivaroja riitti”, Salojensaari kiittää.
Elämän hevosesta Tapani Salojensaarella on kuitenkin hevosihmisiin juurrutettu ajatus.
”Toivotaan tietysti, että se on vielä tulematta.”