Kääpiösnautseri Dolly ja bostoninterrieri Jassu kiehnäävät sohvalla istuvan isäntänsä ympärillä ja päällä. Kiintymys näyttää olevan molemminpuolista. Koirien isäntä on kuitenkin totuttu yhdistämään enemmän toiseen nelijalkaiseen eläinrotuun, hevoseen.
Usein eläinten ystävä ymmärtää niitä lajista riippumatta. Dollya, Jassua ja Jannea katsoessa tämä on helppo tiedostaa. Kyseinen Janne on tietenkin Jan-Erik Nygård, jonka ymmärrys nimenomaan hevosista on koitunut monella tapaa suomalaisen raviurheilun iloksi ja hyödyksi.
Nygård asuu Porin raviradan välittömässä läheisyydessä. Ei tarvittaisi järin riskiä heittäjää, joka pystyisi nakkaamaan kiven Nygårdin pihasta kaviouran takakaarteeseen.
Nygård on vuosikymmenten saatossa kiertänyt tuota rataa hevosen kyydissä melkoisen määrän. Hän on toiminut treenarina monessa tukikohdassa, mutta Pori ja sen seutu ovat vetäneet aina puoleensa. Osansa tähän on varmasti Porista kotoisin olevalla Marianne-puolisolla. Pariskunta on pitänyt yhtä lähes viisi vuosikymmentä.
”Siirtosen Juha sanoo minusta, että tässä on mies, joka on eniten muuttanut Poriin”, Nygård naurahtaa.
Nyt Nygård on jo hevosen ajamisensa ajanut, kun herra nimeltä parkinson on saapunut hänelle kutsumattomaksi vieraaksi. Se hidastaa miehen fyysistä eloa, mutta vanha tuttu ikipoikamainen Janne vilkahtelee silti hänen sisältään ajoittain aivan voimissaan.
Eikä hän ravirataakaan suinkaan ole kokonaan hyljännyt, jokapäiväiset kävelylenkit Jäpä-schäferin kanssa vievät sinne.
”Käydään Multasen Pelleä katsomassa.”
Aarre ”Pelle” Multanen on pitänyt tallia Porin raviradalla jo vuodesta 1981. Nygård ja Multanen jakavat myös intohimon jääkiekkoon, eikä kannatettavasta joukkueesta ole epäselvyyttä. Sen kertoo jo pelkästään Nygårdin jaloissa olevat, pataässällä koristellut tohvelit.
”Pellen kanssa käytiin paljon Ässien matseja katsomassa, silloin kun se oli vielä mahdollista.”
Myös Porin ravit hän pyrkii seuraamaan paikan päällä – silloin kun se on mahdollista – ja muuten raveja televisiosta.
”Raviurheilu on vaan nykyään niin totista totta, ei sen ympärillä hirveästi heitetä läppää. Hevonenkin tämän päivän puheissa suorittaa, ei se juokse.”
Hän kuitenkin kiittelee, että nykyinen nuori ohjastajapolvi on siinä hommassa huomattavasti taitavampi kuin hän aikoinaan.
”Meillä on varmasti vähintään yhtä hyvät kuskit kuin Ruotsissa. Itse en aikoinaan niin mestariohjastajaksi pyrkinytkään. Mulle oli tärkeintä pyrkiä siihen, että mulla oli lähdön paras hevonen.”
Syntynyt 2.12.1948 Munsalassa, asuu Porissa
Puoliso Marianne, lapset Sami, Sanna ja Annika sekä yksi lapsenlapsi
Eläköitynyt ravivalmentaja ja hevoskauppias
Suurkilpailuvoittoja muun muassa Killerin Eliitti, Kultaloimi, Seinäjoki-ajo, Käpylä GP, Orivaltikka, Vermo Cup ja Suurmestaruus
Pioneeri Pohjois-Amerikan tuontihevosissa
Mieliruoka pippuripihvi
Mielijuoma Karhu-olut
Mielimusiikki The Beatles
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Munsalassa, vuonna 1948 syntynyt Jan-Erik Nygård muutti kymmenvuotiaana perheensä mukana Kokkolaan. Hänen isänsä Henry oli autokauppias.
”Ensimmäinen hevonen meillä oli Varoke, isä vaihtoi se Pobedaan”, Nygård muistelee. ”Olin silloin yhdentoista.”
Varoke meni Bertel Hakalaxille valmennukseen. Tämä oli vuosina 1952 ja 1953 voittanut Amorilla ravikuninkuuden. Hakalaxin talli sijaitsi aivan Jan-Erik Nygårdin käymän koulun vieressä.
”Enemmän minä aloin tallilla olla kuin koulussa.”
Bertel Hakalax oli jo 1950-luvun sarkavaatteiden ja karvahattujen aikakautena aikaansa edellä. Suurinappisessa tyylikkäässä ajopuserossaan ja valkoisissa jockey-tyylisissä ajohousuissaan hän muistuttaa kuvissa melkoisesti ruotsalaista ravilegenda Sören Nordinia. Tyylinsä Hakalax piti aina, eivätkä yhtäläisyydet Nordinin kanssa liene olleet sattumaa.
”Sitä jotkut pitivät irvistelynkin aiheena, kun Bertilillä kaikki oli ulkoisesti viimeisen päälle. Hienot vaatteet ja Sören Nordinilta saadut kilpakärryt. He olivat kerran jutelleet kokonaisen yön hevosista ja valmentamisesta.”
Myös valmennuksessa Hakalax oli Nygårdin mielestä edelläkävijä.
”Näin jälkikäteen ajatellen hän oli väärinymmärretty. Hän ajoi hevosen, riisui sen ja ajoi toisen hevosen, sitten uudestaan sillä ensimmäisellä. Hän ajoi hiittiä palautuksilla, mutta eihän sitä kukaan silloin ymmärtänyt.”
Lämminveriravureiden kanssa Hakalax ja Henry Nygård olivat liikkeellä hyvissä ajoin, he ostivat kimppavarsan. Hakalax valmensi ja ohjasti Krutoin kaksivuotiaiden SM-kakkoseksi Pellervo Pekosen Galan perässä.
”Krutoi oli ihan ensimmäisiä pohjoisemman Suomen lämminverisiä. Se oli sellainen säpsy kuin sen ajan orlovit olivat, ja kerran se potkaisi Hakalaxia.”
Krutoi päätettiin viedä Tuomo Mäkelän oppiin ja nuorempi Nygård lähti matkaan repsikaksi.
”Mäkelä teki minuun suuren vaikutuksen, kuinka hän heti sai tuittupäisen hevosen hallintaansa. Ajeltiin Bertelin kanssa takaisin Kokkolaan ja sanoin ihaillen, että nyt olen nähnyt hevosmiehen. Loppumatka oli autossa aika hiljaista.”
Nygård muistelee Mäkelää edelleen lämmöllä.
”Hän oli hieno mies myös ihmisenä ja oli ihan tähti minulle silloin, ja on sitä tänä päivänäkin.”
Kuuluttaja sanoi megafoniin, että hyvähyvä, tyttö voitti. Minulla oli punainen anorakkitakki ja pitkä tukka. Taisin kirota.Jan Erik Nygård ensimmäisestä voitostaan
Ruotsin raviurheilu veti Nygårdia, ja hän alkoi käydä viikonloppuisin laivalla Uumajassa Olle ”Lappen” Lindqvistin ja Bertil Johanssonin talleilla.
”Ollella ja Bertilillä ei saanut ajaa hevosia. Gustav Lennartson, Sören Lennartsonin isä, sanoi, että tule heille, saat ajaa.”
Vain yksi asia kilpaili hevosten kanssa nuoren Jan-Erik Nygårdin ajankäytössä. Vuonna 1963 brittiläisen pop-yhtye The Beatlesin nostattama hyökyaalto tavoitti Suomenkin rannat.
”Beatles mullisti koko maailman, muutenkin kuin musiikillaan”, Nygård korostaa. Vuonna 1964 Kokkolassa perustettiin viisihenkinen beatmusiikki-henkinen yhtye Les Rebelles. Nygård oli bändin komppikitaristi.
”Olin huono soittamaan, mutta kivaahan se oli. Aarne Raninen näki kerran meidät ja oli sanonut, että siellä on oikein hyvä poika laulamaan, mutta ihan väärässä poppoossa.”
Tuo oikein hyvä poika laulamaan oli Nygårdin hyvä ystävä Bengt Huhta. Huhta tuli myöhemmin tutuksi taitelijanimellä Kristian, ja hän muun muassa voitti ensimmäisen järjestetyn Syksyn Sävel -kilpailun vuonna 1968 Ranisen kappaleella Näin on.
”Minulta soittaminen jäi, kun hevoset vaan vetivät. Olin aika lailla varma, että niissä on tulevaisuuteni, vaikka toisaalta oli ihan vieras ajatus, että raviurheilun pitäisi jollakin tavalla kannattaa. Sitä vaan harrasteltiin ja ajeltiin kilpaa.”
Vaikka soittaminen jäi, pitkä tukka pysyi ja vielä 1960-luvun Pohjanmaalla se saattoi aiheuttaa hämmennystä. Nygård otti ensimmäisen ykkösensä Ylistaron Kirkonlahdella järjestetyissä jääraveissa isänsä omistamalla huippujuoksijaruuna Hepulla.
”Sinne mentiin paikalle ja hevosten mukaan tehtiin sitten sarjat. Pakkasta oli reilut 20 astetta. Heppu tahtoi vähän viedä ja isä sanoi, ettei sillä kukaan halua tällä kelillä ajaa, aja sinä. Ajoin kaksi lähtöä ja voitin toisen, kovan tasoituksen. Kuuluttaja sanoi megafoniin, että hyvähyvä, tyttö voitti. Minulla oli punainen anorakkitakki ja pitkä tukka. Taisin kirota.”
Koulunsa Jan-Erik Nygård lopetti vuotta vaille ylioppilaskirjoituksia ja päätyi syksyllä aivan ”oikeisiin” töihin.
”Menin Outokummulle hanttihommiin”, Nygård hymähtää. ”Se loppui, kun pomo sanoi, että sinulla on juhannuksena työvuoro ja minä sanoin, että eipä ole. Tuli lopputili. Siitä urasta ei suurta menestystä tullut, ehdin olla syyskuusta juhannukseen.”
Nygård teki tämän jälkeen pienimuotoista valmennustoimintaa, mutta varsinaisen ahaa-elämyksensä hän koki parikymppisenä. Vielä tuolloin Neuvostoliitto oli ravureiden tuontimaana aivan omassa luokassaan. Suhde oli suunnilleen se, että 15 itätuontia kohden tuotiin yksi lännestä, Ruotsista tai Tanskasta.
”Ymmärsin sen verran, ettei orlovit välttämättä ole niitä maailman parhaita hevosia. Ruotsissa oli Kokkolasta helppo käydä, mutta Tanskassa hevoset olivat halvempia. Ajoin kahdeksan hevosen kuljetusautolla Tanskaan, menin Charlottenlundiin ja katselin penkillä, kuinka siinä ajettiin hiittiä. Preben Rasmussen tuli kysymään, että oletko hevosia ostamassa. Siitä se lähti.”
Rasmussenista tuli Nygårdille luotettava kontakti.
”Jyllanti oli hevoskasvatusalue, Rasmussen tunsi paikat ja auttoi minua. Hän keräsi sieltä hevosia ja toi ne minulle lähemmäs Sjellantiin. Se oli siksikin hyvä, kun parhaita varsoja ei haluttu myydä Suomeen.”
Rasmussen omisti Den Gyldne Hest – Kultainen Hevonen – bodegan, Tanskan version pubille.
”Hänellä oli aina käteistä rahaa ja kauppaa tehtiin usein bodegassa. Hintaneuvotteluissa hän saattoi jättää rahanipun pöytään ja sanoa, että menee käymään vessassa, ja jos rahat ovat takaisin tullessa poissa, on hevonen meidän, jos ne ovat pöydässä, on hevonen edelleen teidän.” Kaikki eivät tahtoneet ottaa todesta tätä manööveriä.
”Yksikin isäntä oli jo ovenrivassa kiinni ja muutti mieltään, että saatte hevosen sillä rahalla. Preben sanoi, että ei, sinulla oli jo mahdollisuutesi kauppaan ja se meni.”
Viidakkorumpu kuitenkin toimi.
”Kun seuraava kauppamies tuli, tämä sanoi, että älä mene vessaan, anna vaan tänne ne rahat. Olivat soitelleet edellisen kanssa keskenään.”
Hevosen tuonti Suomeen oli nykyistä huomattavasti monimutkaisempaa.
”Piti olla tuontilisenssi, tuontilupa ja rajaeläinlääkäri molemmissa päissä. Tanskassa auton lastaussilta sinetöitiin plommilla, jolla pääsi ajamaan Ruotsin läpi. Suomessa se avattiin.”
Nygårdin varhaisten Tanskan tuontien todellinen täysosuma oli vuonna 1972 syntynyt Teodor, joka tuli varsana Suomeen.
”Turkin Martti olisi halunnut ostaa sen, mutta se ei sopinut hänen vanhemmilleen.”
Näin Teodor ei päätynyt Porin raviurheilun tulevalle suurvaikuttajalle, vaan Kempeleelle, ensin Tauno Korkiakoskelle ja sitten loppuelämän omistaja Pentti Manniselle.
Kolmevuotiaana ori voitti Käpylässä Seppeleajon rattaillaan Nygård. Suomen raviurheilun historiaan Teodor jäi viimeistään, kun se viisivuotiaana voitti Suur-Hollola-ajon, joka tuolloin ajettiin viimeistä kertaa avoimena myös tuontihevosille. Heikki Korpi ohjasti tuon ykkösen, mutta Nygård sai katsella sitä lähietäisyydeltä.
Vuoden 1977 Suur-Hollola-ajon kärkikolmikko muodostui kokonaan Nygårdin löydöistä. Voittaja oli siis Teodor, toiseksi tuli Nygårdin ohjastama Uncle Sam ja kolmanneksi Express Pride. Kaksi viimeksi mainittua tulivat tuolloin jo Erik Skutnabbin tallista.
Uncle Samin Nygård etsi vaasalaiselle Matti Soikkelille, joka halusi Suomen ykkössarjoissa riittävää hevosta. Sellaisen hän Uncle Samista todella sai. Ori oli jo synnynmaassaan Ruotsissa hyvä hevonen ja kahdeksanvuotiaana aloitetusta Suomen urasta tuli upea.
”Viimeiset 20 metriä se fuskasi aina, mutta olihan se hyvä kilpahevonen”, Nygård huomauttaa. ”Tykkäsin siitä kovasti ja luulen, että sillä hevosella on osuutta meidän pojan Samin nimeen.”
Uncle Sam oli Suomessa luotettava ykköslähtöjen puurtaja, joka voitti muun muassa ensimmäisen ajetun Killerin Eliitin, Orivaltikan ja Käpylä Grand Prix’n. Vuonna 1974 siitä tuli ensimmäinen suomalainen ravuri, joka yhden kauden aikana tienasi yli 100 000 markkaa ja se piti hetken hallussaan absoluuttista SE-aikaa 16,6a.
Kun Nygårdilla oli vuokralla Paavo Vainion Lämminveritallin tilat Porvoossa, löytyi tallista samanaikaisesti melkoinen kattaus suomalaista ravihistoriaa: Teodor, Express Pride, Uncle Sam ja Meadow Trish.
Viimeksi mainittu löytyi Nygårdin luottoyhteyden, Håkan Wallnerin, tallista. Sen osti Nygårdin pitkäaikainen hevosenomistaja Pentti Niemelä. Yhdysvalloissa syntynyt ja uransa aloittanut, mutta Ruotsissa vanhempana kilpaillut tamma voitti kaupan sopimisen jälkeen Hampurissa.
”Wallner alkoi sanoa, ettei kauppaa tehdäkään. Minä sanoin, että kerro se tälle miehelle. Niemelä oli pahannäköisenä siinä vieressä, niin Wallner äyskäisi, että sitten viette sen heti. Niin tehtiin.”
Kun Nygård siirtyi Vähäkyröön, erosivat samalla Meadow Trishin ja hänen tiensä.
”Niemelä oli hevosenomistaja parhaasta päästä, mutta hän halusi tulla hevostaan katsomaan mihin aikaan vain ja sanoi, että ymmärräthän sinä Janne, ettei hän sinne pääse keskellä yötä.”
Niemelä kysyi Nygårdilta mielipidettä uudesta valmentajasta.
”Sanoin, että minusta sellainen kuin Pekka Korpi on aika lahjakas nuorimies. Pekka ei vaan sattunut olemaan silloin Porin raveissa, niin Aku (Allan Korpi) ajoi sen ensin lainakuskina suurmestariksi ja sitten se meni Pekalle.”
Korvella Meadow Trish voitti lähes kaiken mahdollisen, mitä kotimaassa oli tarjolla, arvokkaimpana Suur-Hollola-ajo. Sen piti myös vuonna 1976 olla R.A.C.:n kanssa ensimmäinen suomalaisomisteinen hevonen Elitloppetissa, mutta tamma sairastui ja joutui jäämään pois.
Meadow Trish kohtasi ikävän lopun. Tamma oli jo siirretty siitokseen, kun se karkasi tarhasta, kaatui ja mursi jalkansa. Se ei ehtinyt tehdä yhtään jälkeläistä.
”Se oli suuri menetys. Luokaltaan hyvä tamma ja hieno katsella, kyllä sen luulisi tehneen hyviä varsoja, mutta sille kävi niin.”
Ihmistä voi vielä moittiakin, kun sen tekee nätisti, mutta hänen hevostaan ei. Se on liian arka paikka.Jan-Erik Nygård
Ensimmäinen Yhdysvalloista suoraan Suomeen tuotu ravuri, Express Pride, oli radoilla SE-ori ja suurkilpailuvoittaja, mutta ailahteleva.
”Jos silloin olisi ollut enemmän tietoa ja taitoa, niin se olisi ollut radoilla vielä paljon parempi, mitä se sitten oli. Sen olisi nelivuotiaana pitänyt voittaa kaikki mahdollinen Suomessa, mitä voitettavissa oli. Se oli niin jäykkä, että Håkan Wallner hommasi jopa olympiavoittajan Ruotsista hieromaan sitä.”
Axel ”Acke” Grönberg voitti kultaa kreikkalaisroomalaisessa painissa Lontoossa 1948 ja Helsingissä 1952. Hänestä tuli pohjoismaisen hevoshieronnan pioneeri, joka työskenteli pääasiassa laukkahevosten parissa. Täbyn laukkarata on muistanut häntä Axel Grönberg Minneslöpning -kilpailulla.
Express Priden siitosura oli merkittävämpi kuin kilpaura. Ori merkitsi todella paljon suomalaiselle lämminverijalostukselle.
”Kyllä minulla aavistus oli, että se parempi periyttäjäori oli kuin Uncle Sam. Nevele Pride oli parempi kuin Harlan Dean, ja niin kuin Wallner sanoi jo kaupanteossa, että pappa världsrekord, mamma världsrekord. Ei kai paljon parempisukuista voinut olla.”
Uncle Sam puolestaan oli suuri pettymys siitoksessa. 111 jälkeläisestä 16 alitti 1.20-rajan, mikä oli huonosti jo tuon ajan mittapuulla.
”Olen joskus sanonut, että kaikki minun tuomani orit olisi saanut ruunata, paitsi Experin.”
Vuodet ovat selvästi tehneet tehtävänsä Jan-Erik Nygårdille, kuten ne tekevät kaikille. Jopa äkkiväärän suorapuheisena tunnetun miehen sanankäänteet eivät ole enää niin kärkkäitä kuin vuosikymmenten varrella on totuttu. Sama aika, joka on tehnyt uurteita kasvoihin, on siloitellut sanoja.
”Mäkelän Tuomo jo neuvoi minua, että hevoskauppiaan ei pidä koskaan moittia ihmisten hevosia, kyllä he tietävät millainen heillä on, kun haluavat vaihtaa sen pois”, Nygård kertoo. ”Se on totta, ihmistä voi vielä moittiakin, kun sen tekee nätisti, mutta hänen hevostaan ei. Se on liian arka paikka.”
Omaa kieltään kuitenkin kertoo Nygårdin vuosikymmenten mittaan luoma verkosto raviurheilun saralla. Sellaiseen pystyy vain harva.
”Paljon tuttavia ja paljon muistoja, huonomminkin olisi voinut käydä”, Jan-Erik Nygård summaa elettyä elämäänsä, joka on tuottanut hänelle selkeän moton: ”Joka ei ole tehnyt virheitä, ei ole elänyt.”
Express Pride ja Jan-Erik Nygård olivat ensimmäisen Seinäjokiajon sankarit.
Lauantaina on jälleen vuorossa Seinäjoki-ajo, tai Seinäjoki Race, millä nimellä se tänä päivänä kulkee. Kilpailu näki päivänvalonsa huhtikuun 13. päivänä vuonna 1975. Se oli silloin oikeastaan ideoitu nimenomaan yhden hevosen takia. Kyseessä oli ensimmäinen suoraan Yhdysvalloista Suomeen tuotu ravuri, Express Pride, jonka omisti vaasalainen Matti Soikkeli.
Experi halusi pois radalta, että nyt tämä homma riittää. Kun en päästänyt, se potkaisi.Jan-Erik Nygård
Nelivuotias Nevele Priden poika oli tullut Suomeen kovalla kohulla ja viettänyt reilut neljä kuukautta löytäjänsä Jan-Erik Nygårdin hoteissa. Seinäjoen ravirata käytti kotimaakunnan orin julkisuusarvoa hyväkseen ja kehitti sen Suomen uran avauskilpailuksi 1700 metrin ryhmäajon 2000 markan ensipalkinnolla.
Ykkönen ei ollut suuren suuri edes tuon ajan mittapuulla, eikä kilpailusta välttämättä odotettu pysyvää. Express Pride ja Jan-Erik Nygård loivat kuitenkin heti kerralla kilpailun ylle lumon, joka on säilynyt tähän päivään saakka.
Ikimuistoinen oli kohuorin ensimmäinen voitto Suomessa ja legendaksi on päätynyt myös sen kilpailua edeltävä potku, joka tiputti Jan-Erik Nygårdin rattailta.
”Esittelyn jälkeen aika meni vähän pitkäksi, kun tietysti piti pelureilta saada kaikki markat pois”, Nygård muistelee. ”Experi halusi pois radalta, että nyt tämä homma riittää. Kun en päästänyt, se potkaisi. Kyllä se oli enemmän puhdas vahinko, ja enemmän oma vikani kuin hevosen.”
Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja itse kilpailun Express Pride hoiti varmasti kotiin, vaikka Tuomo Mäkelän Mynttorg parhaansa mukaan ahdisteli. Molemmat saivat ajakseen vuoden kärkinoteerauksen 19,2a, jota pidettiin erinomaisena keliin ja säätilaan peilattuna. Kolmanneksi sijoittunut Frances Min jäi kaksikosta jo 1,6 sekuntia kilometriajassa mitattuna.
”Komeaahan se oli voittaa.”
Suurkilpailustatuksen Seinäjoki-ajo sai jo seuraavana vuonna ja Meadow Trish ansaitsi voitollaan 10 000 markkaa. Seinäjokiajosta muodostuikin jatkossa perinteinen kauden avaus ykköstason hevosille ja usein myös tuoreimmille tuonneille. Esimerkiksi Keystone Patriot otti Risto Rautasen ohjastamana ensimmäisen suomalaisen suurkilpailuvoittonsa juuri Seinäjoki-ajossa.
Jan-Erik Nygård voitti Seinäjoki-ajon myös vuonna 1991, jolloin Matti Ahon tamma Anki Tim oli paras.
Vizzi Hanover on Jan-Erik Nygårdille mieluisin löytö, World Record epämieluisin.
Yksi Jan-Erik Nygårdin parhaista löydöistä ja suurimmista hudeista meni samaan osoitteeseen. SE-ori Barbo Assassin toi Einari Vidgrénille kilparadoilla suurta iloa, 190 000 dollaria eli noin miljoona sen aikuista markkaa maksanut World Record ei.
”World Record ei ollut sellainen kuin kuviteltiin, hankala luonne jarrutti liikaa. Håkan Wallner sanoikin, ettei hevonen voi olla hyvä, kun se on Banana Peelin veli.”
Toki World Recordin täyssisaruksissa oli onnistuneempiakin yksilöitä kuin tuo epäonnistunut Banana Peel. Niitä olivat muun muassa Hambletonian-voittaja Bonefish ja World Trotting Derbyn voittanut tamma Panty Raid.
Yksi kaikkien aikojen varsatähdistä At Risk, Killerin Eliitin voittanut Take Control ja Orivaltikan haltija Leonard Hanover ovat pieni otos muista Nygårdin rapakon takaa löytämistä menestyjistä. Tiivis yhteistyö Pekka Siikalan kanssa tuotti hänelle itselleen sen kaikista mieluisimman.
”Vizzi Hanover oli luokaltaan paras, mitä olen ajanut, mutta se poti Amerikan krapulaa.”
Nygård valmensi Vizzi Hanoveria talven Nastolassa jalaskärryillä jäällä.
”Sillä pärjäsi raveissa, joka tuli viisi kilometriä Kukkasjärven päästä päähän hyvin.”
Kesällä Nygård poimi työnsä hedelmän ja Vizzi Hanover juoksi absoluuttisen SE-ajan 11,6a. Hetken näytti kuitenkin siltä, ettei oria päästetä tuohon lähtöön. Nygård päästeli sillä lämmityksessä viimeiset 500 metriä lujaa.
”Kun ori siitä päästi vedon pois, se meni kuin pappilan kalkkuna. Eläinlääkäri vaati, että pitää ajaa vielä kerran kovaa, että hän näkee sen ravissa. Minä sanoin, että en varmasti aja, se ei ole minun ongelmani, jos et ollut silloin katsomassa, kun ajoin kovaa. Hän sanoi, että sitten se ei starttaa. Tuomaritornissa olivat kuitenkin kellottaneet sille puolikkaan kymppiä ja sieltä sanottiin, että kyllä starttaa.”
Vizzi Hanover jatkoi nopeasti matkaansa Saksaan Alwin Schockemöhlelle myytynä, mutta ei enää menestynyt mainittavammin. Miksi sitten joku ostokas menestyy ja joku ei, siihen ei edes kokeneella hevoskauppiaalla ole suoraa vastausta, ja helppoahan hevosurheilu olisikin, jos jollekin se täydellinen viisastenkivi taskuun olisi sattunut.
”Kun vain tietäisi, millä perusteella nelijalkaisia ostetaan. Kai se on vaan sellainen tunne, jonka hevosesta saa. Eikä sitä pysty koskaan tietämään, kuinka sen kanssa lopulta käy.”
Kielitaito... on ollut hevoskauppiaalle pakollista. Ruotsi on äidinkieleni, suomea ja saksaa osaan auttavasti ja englanti sujuu hyvin. Tanskaakin opin ymmärtämään, mutta Tarokin mies Jörn Laursen kerran pilasi siinä mun hommat. Tanskalaiset puhuivat keskenään ja luulivat, etten ymmärrä mitään. Kuulin paljon asioita, mitkä ei ollut tarkoitettu tietääkään. Silloin Laursen tuli ja sanoi, että muistakaa, että tämä mies ymmärtää joka sanan.
Einari Vidgrén... myin hänelle Balkanin, se taisi olla hänen ensimmäinen hevosensa. Jonkun verran myin hänelle hevosia jatkossakin. Kerran Vermossa kysyin häneltä, että kumpi laji on tullut kalliimmaksi, entinen harrastus ralli vai nykyinen raviurheilu. Hänen vastauksensa oli, että tämä on ainakin hauskempaa.
Hevosta ostaessa... on usein hyvä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Leonard Hanover oli time trialissa, eikä mennyt hyvin. Vertakin tuli yhdestä kaviosta. Vastaan tuli hyvin pettynyt omistaja rouvansa kanssa. Sanoin hänelle, että kovasti tekisi mieli ostaa teidän hevosenne, mutta se on niin kallis ja olen vain köyhä treenari Suomesta. Hän kysyi, että mitä köyhä treenari sitten siitä antaisi. Sanoin puolet pyyntihinnasta, niin hän läimäisi heti kättä, että selvä.
Periyttäjätamma... saa olla kuumakin. Honey Bornista tuli kahden derbyvoittajan emä. Se oli kilpahevosena vaikea hevonen voltista, ja ymmärsin hyvin, miksi se meille myytiin, kun siihen aikaan melkein kaikki lähdöt Ruotsissa olivat volttilähtöjä. Melan Jokke talutti sitä aina voltissa. Hän kertoi, että kerran kun tamma laukkasi lähdössä, meidän poika Sami huusi kovaan ääneen yleisöpuolella aidan vierestä, että hyvä isi. Pettyneitäkin pelureita kuulemma tuppasi hymyilyttämään.
Olen... suomalainen. Olen kiertänyt maailmaa ja todennut, ettei suomalaisen ole missään niin hyvä olla kuin Suomessa.