Kokemäellä asuva 18-vuotias Alina Myllymäki valloitti lauantaina kotiratansa Porin, kun Romero Wee otti Mini Legerin voiton.
”Voitto tuli sillä hetkellä itselle yllätyksenä. Turussa jäi hyvä käsitys ponista, mutta se ei ole Ponikuninkuusravien jälkeen ollut parhaimmillaan ja kurakelit ei ole siellä helpoimmat. Voitto oli positiivinen asia, mutta tärkeintä on hyvinvoiva poni”, Myllymäki kertoo valmennettavastaan.
”Romero Weella on äärettömän hyvä kilpapää, joka tulee sen suvusta. Se ei ole luovuttaja, vaan se haluaa voittaa. Se on ensimmäinen minun tuntema poni, jolla on tuollainen suomenhevosmainen työmoraali. Yleensä ponit menevät vähän siitä, mistä aita on matalin”, Myllymäki kuvailee 12-vuotiasta ruunaa.
Hän valottaa ponin lähitulevaisuutta.
”Nyt tulee vähän pidempi huoltotauko, mutta joulukuun alussa on tarkoitus kilpailla Teivossa GP:ssä, joka viime vuonna voitettiin. Se on tämän vuoden päätavoive, mutta ponin ehdoilla mennään.”
Treenimetodit Myllymäki pitää monipuolisena.
”Ponit asuvat meillä kotona, josta on neljä kilomeriä Kokemäen radalle. Joskus pakataan ponit autoon ja käydään siellä ajamassa, mutta enemmän treenaan kotoa käsin. Romerolla ei ratsasteta, mutta toisella valmennettavallani russponilla kyllä.”
Alina Myllymäki sanoo, että muina kuin starttiviikkoina ponit ovat liikkeessä 3–4 kertaa.
”Se voi olla ajamisen lisäksi liinasta käsittelyä tai peräponina olemista. Tavoitteena on, ettei aina tarvitse vetää kärryjä. Hoitopuolella hieronta ja kiropraktiikka ovat avainasemassa. Minna Korkeamäki on hieronut Romero Weeta paljon viime aikoina.”
Keväällä hevosenhoitajaksi valmistunut Myllymäki työskentelee tällä hetkellä kaupan alalla.
”Haluaisin tehdä jotain muuta, kun kotona on tarpeeksi hevoshommaa. Tämä on tällainen välityö. Tulevaisuudessa kiinnostaa klinikkahoitajan työ, sillä hevosten kanssa työskentely kiinnostaa, mutta kuitenkin joku muu kuin hevosenhoitajan työ”, Myllymäki kertoo.
”A-poneilla ajamisen lopetin jo muutama vuosi sitten, kun tuntui etten enää kuulu sinne nuorempien joukkoon. Oma ravihevonen kiinnostaa sitten joskus, kun olen aikuinen”, Myllymäki naurahtaa.
”Ainakin vielä mennään poneilla, mutta se on varma, että hevoset eivät ole katoamassa elämästä tulevaisuudessakaan.”