Lähestyimme maakuntaratoja nuorisotoimintaa koskevalla kyselyllä. Tässä kirjoituksessa on poimintoja kyselyyn vastanneiden raviratojen vastauksista.
Kaikilla vastanneilla radoilla on joko leikkinurkka sisätiloista ja/tai leikkipaikka ulkona. Forssan Pilvenmäellä lapset pääsevät telmimään yhdellä kaupungin hienoimmista leikkikentistä.
Sisäleikkipaikoista löytyy leluja, kirjoja, pelejä, värityskuvia ja keppareita.
Ravinaiset huolehtivat alle kouluikäisten ilmaisesta lastenhoidosta ravien aikana esimerkiksi Seinäjoen Muksulassa ja lapsiparkki löytyy myös Tornion Laivakankaalta.
Keppihevosilla karautetaan lajiin sisään, ja tämä on huomioitu radoilla hyvin. Varsin mukavasti löytyy erilaisia kepparikisoja, -kerhoja, -ratoja ja -areenoita.
Osalla radoista on jo ehditty panostaa poniravi- tai ravikouluihin, ja mikäli niiden tilat sijaitsevat raviradalla, talleja hyödynnetään lähes poikkeuksetta ravitapahtumien aikana. Teivosta löytyy myös ravinuorille oma kerhotila, ja Vermossa on katsomon alakerroksessa pomppulinna ja ravikoulun kepparikerho. Tallialueelta löytyy myös vuokrattavissa oleva synttärimökki.
Ohjattua, lapsille ja nuorille suunnattua toimintaa järjestetään ravien aikana vaihtelevasti. Painotus ja panokset asetetaan isompiin ravitapahtumiin, perheteemaraveihin ja viikonloppuihin. Useimmiten toimintaa ohjaavat ravinuoret tai nuorisovastaava yhteistyössä raviradan ja ravinaisten kanssa.
Kysyttäessä ohjatusta toiminnasta ratojen vastauksissa mainitaan satuhetket, tallikierrokset, askartelut, hevosaiheiset tietokilpailut ja -tehtävärastit, sekä kasvomaalaus. Esimerkiksi Ylivieskassa nuorisovastaava Emma Tolonen järjestää kepparikisoja sekä jakaa poniraveissa palkinnot voittajille yhdessä ponikerholaisten kanssa.
Ilmaisia toimintoja osataan lapsiperheissä arvostaa ja myös käyttää. Niinpä usealla radalla tarjotaan maksutonta talutusratsastusta tai poniajelua, Teivossa pyörii ravipäivisin maksuton ravikerho ja Mikkelissä ravikoulun ponit ovat myös kaikissa raveissa rapsuteltavina ja harjattavina.
Lapsiperheitä palvellaan myös suunnittelemalla lapsille sopivat ruoat kohtuuhintaan, herkkujakaan unohtamatta.
”Lakumyyjä meillä on kaikissa raveissa, ja kuplavohvelimyyjäkin välillä”, Pohjanmaan Ravi ry:n puheenjohtaja Katri Helminen Ylivieskasta kertoo. Ruunakunkkareissa on paikalla ollut myös kotieläinpihan eläimiä.
Oulusta ja Jyväskylästä kerrotaan samansuuntaisia lukemia arkiravien kävijöiden osalta; 5–15 lasta/ravit. Hiljaista siis on. Molemmilta radoilta myös mainitaan, että viikonloppu-, teema-, ja poniraveissa nuorta väkeä on huomattavasti enemmän. Muiden ratojen vastaukset komppaavat näitä havaintoja.
Torniossa on saatu nuoriso mukavasti kesäraveihin. Mikkelissä, kuten monella muullakin radalla, perheravit vetävät, ja myös ratsastajaravit ovat kiinnostaneet.
”Kepparikisat Kajaanin radalla olivat menestys, ja lapsia oli ilahduttavan paljon raveissa menneenä kesänä”, Kainuun Ravirata Oy:n hallituksen puheenjohtaja Emmi Manninen kertoo. Niinpä seutukunnalla olisikin tahtotilaa kehittää nuorisotoimintaa edelleen.
Seinäjoella on havaittu ravitapahtumissa nuorten määrässä lievää kasvua, ja Vermossa suuntauksena on lapsiperheiden saapuminen kävellen lähistöltä – etenkin silloin, kun on ilmaisravit ja teemalauantait.
”Teinejä käy arkiraveissa vähän, ja nuoret aikuiset tulevat seurueina”, valottavat toiminnanjohtaja Kaisa-Leena Ahlroth ja ravikoulun toiminnasta vastaava Viena Kauppi Teivon kokemuksia. ”Lapsiperheistä on huomattu, että he tulevat aikaisin paikalle ja seuraavat erityisesti ponilähtöjä, mutta lähtevät myös pois aikaisin.”
Ylivieskasta kerrotaan, että lapsia ja nuoria käy raveissa hyvin. Keskisen Ponikerho-konsepti nuorisovastaava Emma Tolosen ja Pauliina Annalan tallin kanssa rullaa hyvin ja kantaa hedelmää, joten nuorisotyön kehittämisen tarvetta ei sinällään nähdä.
”Kun saadaan tämä malli pidettyä, niin hyvin menee”, Katri Helminen uskoo.
Viime vuosina suurimmat lapsiperhetapahtumat ovat vetäneet Turun Metsämäkeen jopa yli 8000 kävijää, ja tänä kesänä Forssassa ponien PM-raveissa & Ponifestareilla lukema oli 2500.
Lapsiperheistä on huomattu, että he tulevat aikaisin paikalle ja seuraavat erityisesti ponilähtöjä, mutta lähtevät myös pois aikaisin.Kaisa-Leena Ahlroth ja Viena Kauppi havainnoistaan Teivossa
Lähes kaikki maakuntaradat järjestivät vähintään yhdet poniravit tänä vuonna. Lisäksi ravien yhteydessä ajetaan hyvin usein ponilähtöjä. Esimerkiksi Ylivieska, Tornio ja Seinäjoki pyrkivät tarjoamaan 1–2 ponisarjaa lähes kaikkiin raveihinsa.
Tänä vuonna kaksipäiväiset Ponikunkkarit järjestettiin elokuussa Tampereella, ensi vuonna tapahtuma järjestetään Jyväskylässä.
Teivosta kerrotaan, että poniraviharrastajia huomioidaan myös jokaisissa harjoitusraveissa ponilähdön muodossa.
Koululaisille järjestetyt erilaiset hevosteemapäivät ja tapahtumat radoilla ovat olleet suosittuja pitkin Suomea. Niitä on toteutettu erilaisilla konsepteilla paikallisten ravinuorten, yhteistyökumppaneiden ja hevosjalostusliittojen kanssa.
”Mikkeli piti toista kertaa hevospäivän viime keväänä peruskoulun 7. luokkalaisille”, toiminnan vetäjä Susanna Purojärvi ja ohjaaja Pinja Purojärvi Mikkelin Ravikoululta kertovat.
”Paikalle saapui liki 500 paikallista koululaista”, he iloitsevat.
Opiskelijaravit ovat olleet suosittuja arki-illassa, ja lapsiperheteemat toimivat viikonloppuina.
”Teemoitettiin sunnuntain ravit 7.9. perheraveiksi, joissa oli tarjolla koko ravien ajan poniratsastusta ja muuta lasten ohjelmaa. Päivä oli suosittu koko perheen keskuudessa”, toteaa Länsi-Lapin Hevosystävät ry:n toiminnanjohtaja Sirkka Huopana Tornion Laivakankaalta.
Jotkut radat ovat onnistuneet luomaan opiskelijaraveistaan jo brändin. Lappeenrannassa opiskelijoilla on hyvä meininki ihan jo somepostauksien perusteella.
Lisäksi Lappee houkutteli laskiaisena radalle yli 3000 kävijää laskiaisriehalla ja raveilla. Lappeen raviradan toimitusjohtaja Teemu Keskitalo kertoo, että erikoisjärjestelyin kaupunkiin rakennetut Hevoset Linnoituksessa ja Lappeenrannan Cityravit -tapahtumat saavuttivat yli 22 000 eri-ikäistä kävijää.
Ravitapahtumien ulkopuolella tapahtuvassa nuorisolle suunnatussa toiminnassa ratojen vastauksissa korostuvat poni- tai hevoskerhot, -kurssit ja -leirit.
”Vuonna 2025 lasten kerhot ovat kokoontuneet pitkäaikaisen nuorisovastaavan Katja Blombergin johdolla Tornion raviradan tiloissa kahdesti viikossa. Kerhotoimintaan osallistui noin 40 lasta. Lisäksi nepsy-lapsille on ollut ohjattua toimintaa. Ravinuorten vastaavana jatkaa Emilia Pätsi, joka järjestää Talli Laivakankaan nimissä jatkossakin kerhoja eri ikäisille lapsille”, Sirkka Huopana sanoo.
Huopana kertoo myös, että ravinuoret ovat paistaneet makkaraa ja lettuja lähialueen tapahtumissa, ja markettien promotilaisuuksiin on järjestetty poniratsastusta ja -ajelutusta.
Keski-Suomen Ravirata Oy:n toimitusjohtaja Ahti Ruoppila sanoo, että toistaiseksi Jyväskylää lähinnä oleva poniravikoulu sijaitsee Konnevedellä.
”Killerin ravinuorten yhdistys on järjestänyt kerhotoimintaa, retkiä, ponipäiviä ja kesällä leirejä. Yhteistyössä Keski-Suomen Hevosjalostusliiton kanssa järjestetään lähes vuosittain koululaispäiviä ja ponikorttikursseja”, Ruoppila avaa.
Oman ravikoulun vielä puuttuessa Oulun raviradalla Äimärautiolla pidetään 10 kerran ravikurssia, jossa opetellaan hevosen hoitoa, valjastamista ja ajamista kahdella varta vasten tarkoitukseen vuokratulla hevosella.
”Yksi ryhmä on lapsia ja nuoria, toisessa ovat aikuiset”, Pohjolan Hevosystävät ry:n toiminnanjohtaja Marja Pahkala kertoo. ” Kurssilla tutustutaan myös varikolle ja toimihenkilöiden tehtäviin, jolloin saa kokonaiskuvaa ravitapahtumasta. Viimeisellä kerralla ruokailemme ravintolakatsomossa ja seuraamme raveja.”
Kurssilla on vetovastuut jaettu Aune Lanton (Pohjanmaan Hevosjalostusliitto ry:n toiminnanjohtaja), Nelli Lindholmin (Pohjolan Hevosystävät ry:n kilpailuvastaava) ja Marja Pahkalan kesken.
Turun Metsämäessä järjestetään kesäisin viikon mittainen poniraviurheilijoiden leiri. Leirillä voi suorittaa P-ajoluvan tai osallistua valmennuskurssille. Menneenä kesänä Metsämäen auringosta nautti 29 nuorta poneineen.
”Raviradalla ei ole ravikoulua, mutta Hepsis Team pitää Ruskolla poniravikoulutoimintaa, ja aikuisille ravikoulutoimintaa järjestää Varjotalli”, toimitusjohtaja Eeva Karvonen Turun Metsämäestä kertoo.
Raviradoilla sijaitsevat tai sinne tuodut poniravikoulut ja ravikoulut vaikuttavat olevan ihan oma lukunsa. Ne mahdollistavat monipuolisen lajitoimintatarjottimen vauvasta vaariin ja ajokokeiluista jopa ajolupakursseille asti. Vermossa voi kokea ponisynttärit tai vauhdikkaan Amazing Horse Racen. Teivon Ravikoulun aamutallissa puolestaan näkee, millä tavoin kahdeksan ponin aamu lähtee käyntiin.
Suomen vanhin poniravikoulu Seinäjoen raviradalla on kuin varkain jo liki 20-vuotias.
”Useita kymmeniä asiakkaita käy viikoittain yksilö-, tai ryhmätunneilla. Meillä on myös kerho- ja leiritoimintaa. Ikähaitari osallistujissa on 3–18 vuotta. Tavoitteena on kehittää toimintaa myös nuorille, jotka ovat siirtymässä poneista hevosiin”, Seinäjoen Ravikeskuksen toiminnanjohtaja Jyri Saranpää ja nuorisovastaava Heli Myllykoski summaavat.
”Vermon Ravikoulun liikevaihto on noin 120 000 euroa tänä vuonna. Toiminta on lähellä nollatulosta tai hieman voitollinen. Liikevaihto jatkaa kasvuaan, joten siitä olemme erittäin tyytyväisiä”, Vermon Ravirata Oy:n toimitusjohtaja Pertti Koskenniemi toteaa.
Uusin Suomen Hippoksen hyväksymä ravikoulu on perustettu Mikkeliin. Ravikoulutoiminnan aloittamista suunnittelevat maakuntaradoista ainakin Jyväskylä, Lappeenrata ja Oulu.
Usein esitetty kysymys kuuluu, että kun P-ajolupa löytyy, pääseekö ravikoulun poneilla ajamaan kilpaa. Lähes kaikkien ravikoulujen poneilla tämä onnistuu. Myös kaikki ravikoulutoimintaa vielä suunnittelevat radat ilmoittivat tähän pyrkivänsä.
Toki ponien kilpailukunnosta, kilpailukalenterista ja innokkaiden ohjastajien määrästä riippuu, kuinka usein tilaisuus aukeaa.
”Vermon Ravikoulussa on 4 kilpaponia, joilla on mahdollisuus päästä ajamaan lähtöjä”, Vermosta kerrotaan. Vermon Ravikoulun ja nuorisotoiminnan vastaavana toimii Miia Salminen.
Puheenjohtaja Irina Keinänen Suomen Poniraviyhdistyksestä kertoo, että yhdistyskin yrittää tarvittaessa auttaa ajoponien löytämisessä ja kuljetuksen järjestämisessä, mikäli vain ohjastajalta perheineen löytyy omaa tahtoa ja sinnikkyyttä. Kaupunkilaisuus ei ole este, ja hevosihmisiltä löytyy auttamisen halua.
Kaikilla vastanneilla radoilla on nuorisovastaava tai ellei ole, sellainen on haussa. Ratojen edustajat kiittelevät ja kehuvat vuolaasti nuorisovastaaviaan huipputyypeiksi. Lisäksi monella radalla on laajempiakin kokoonpanoja; nuorisotyöryhmää, poniravikoulun kehittämistyöryhmää ja nuorisovaliokuntaa.
Muina yhteistyötahoina toimivat vaihtelevasti Hippos, hevosjalostusliitot, ravinaiset, hevosenomistajat, kaupalliset yhteistyökumppanit, muut yhdistykset ja yritykset, kaupungit, oppilaitokset, paikalliset ratsastusseurat ja tallit, muut ravikoulut ja poniraviyhdistys.
Teivossa on verkostoiduttu vahvasti oppilaitosten kanssa.
”Teemme myös laajaa oppilaitosyhteistyötä lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulutuksen kanssa. Meille tehdään opinnäytetöitä, projekteja ja opintojaksoja, suoritetaan tutkinto-opintoja tai niihin valmistavia opintoja sekä tet-jaksoja ja työharjoittelua”, Kaisa-Leena Ahlroth ja Viena Kauppi kuvailevat.
Monen raviradan vastauksista nousee myös ajatus yhdenvertaisuudesta. Ponien ja hevosten ajatellaan kuuluvan kaikille ja matalalla kynnyksellä.
”Nuorten Ystävät ry ja Hope ovat kustantaneet lasten kerhopaikkoja ja osan ravikurssista nuorille. Heppakerho on ollut Oulun kaupungin iltapäiväkerhotoimintaa. T75-raveissamme on myös Joulupuukeräys”, Marja Pahkala kertoo.
”Julkisen rahoituksen saaminen esimerkiksi palveluseteleinä tai kuntien hankintoina on keino järjestää matalan kynnyksen toimintaa lapsille. Teivon ravikoulu järjestää osallistujille kaupunkien ostopalveluna maksuttomia ponikerhoja, jotka ovat erittäin suosittuja”, Kaisa-Leena Ahlroth ja Viena Kauppi kertovat.
Seinäjoella on mittavaa yhteistyötä Tuki- ja osaamiskeskus Eskoon sekä ammatillisen erityisoppilaitos Luovin kanssa.
”Sosiaalipedagogista toimintaa ja kuntoutusta”, Jyri Saranpää ja Heli Myllykoski avaavat. ”Meillä käy myös pienryhmiä Luovilta talliaskareissa 1–2 kertaa viikossa.”
Radoilta löytyy tahtotilaa nuorisotyön vakiinnuttamiseen, järjestelmällisyyteen ja jatkuvuuteen. Ratojen vetäjät vastasivat ratojen nuorisotoiminnan visioihin seuraavasti.
”Nuorisotoimintaa halutaan kehittää voimakkaasti tulevaisuudessa ja myös ravitapahtumiin halutaan houkutella entistä enemmän lapsiperheitä ja nuorisoa paikan päälle”, Ahti Ruoppila paaluttaa.
Eeva Karvonen pohtii kehitystarpeita.
”Mitään menestyvää urheilulajia ei ole ilman toimivaa nuorisotoimintaa. Raviurheilulla on vielä opittavaa paljon siitä, miten muut urheilulajit ovat järjestelmällisesti kehittäneet omaa nuorisotoimintaansa”, Karvonen huomioi.
Emmi Manninen sanoo, että asialla alkaa olla jo kiire.
”Raviurheilun nuorisotoimintaan pitää panostaa isosti ja äkkiä, koska muuten ei saada lajiin uusia harrastajia. Raviratojen tiukka taloudellinen tilanne pakottaa säästämään kaikesta, valitettavasti myös nuorisotoiminnasta”, Manninen pahoittelee. Nuorisotoimintaa kuitenkin kehitellään Kainuussa mahdollisuuksien puitteissa.
Vermossa pidetään tärkeänä, että nuorisotoiminta olisi helposti lähestyttävää.
”Haluaisimme madaltaa kynnystä entisestään tulla mukaan toimintaan, lisätä kurssitarjontaa sekä parantaa ponien ja nuorten ohjastajien kilpailumahdollisuuksia”, Pertti Koskenniemi linjaa.
Äimärautiolla visio tiivistetään seuraavasti.
”Raviurheilun tulevaisuuden kannalta ravikoulu- ja kerhotoiminta ovat erittäin tärkeitä. Ravikoulutoiminnan kautta päästään luomaan helposti lähestyttävä polku harrastustoiminnan pariin ja aina ammattilaisuuteen asti”, Marja Pahkala ynnää.
Tuukka Varis, 20, ajoi poneilla 150 starttia. Euforialla hän saavutti A-ponien Suomen Mestaruuden, Poniderbyn ja Suur-Hollolan voitot. Nyt Varis menestyy hevosten lainaohjastana.
”Meidän perheellämme oli omistuksessa hevonen, mutta ei meillä kotona tallia ollut”, Varis sanoo. ”Raveista kiinnostuin, kun äiti oli toimihenkilönä raveissa ja olin siellä mukana. Konneveden poniravikoulussa Poni-Ilolassa kävin ensin opettelemassa lajia ihan jonkun aikaa ennen oman ponin tuloa. Mielestäni ravikoulut ovatkin hyviä, koska niissä opettelu ja harrastaminen ei ole niin sitovaa, kuin oman ponin kanssa toimiminen.”
Varis kannustaa lajista kiinnostuneita nuoria rohkeuteen.
”Sanoisin poniraviurheilijoille, että olkaa vaan rohkeasti aktiivisia. Erilaisia lähtöjä löytyy, ja ajettavien ponien hankkimisessa kannattaa reippaasti ottaa yhteyttä ponien omistajiin. Ahkeruus palkitaan!”
Maakuntaratojen vastauksista voisi päätellä, että lapsia ja nuoria on ainakin jossain määrin onnistuttu tavoittamaan raviurheilun pariin. Ravikouluilla, teemapäivillä, kerhoilla ja kursseilla on merkitystä.
Nuoriso- ja harrastustoiminnan koordinaattori Johanna Pökkä Suomen Hippoksesta vahvistaa, että ohjatun harrastustoiminnan lisenssit (OH) ovat olleet hienoisessa nousussa vuodesta 2024.
”Ohjatun harrastustoiminnan lisenssi sisältää tapaturmavakuutuksen, joka on voimassa esimerkiksi kerhoissa ja kursseilla”, Pökkä sanoo.
Erityistä tai erillistä taloudellista juuri nuorisotyöhön kohdennettua tukea ei ole olemassa, mutta materiaaleja ja muuta tukea on saatavilla Hippoksesta.
”Hevos- ja ponikerhojen ohjaajille on olemassa yhteisiä koulutuksia ja materiaaleja SRL:n kanssa. Lisäksi löytyy kerhomateriaaleja ja ponikerho-ohjaajan käsikirja ohjaajan tueksi. Järjestämme myös Teams-yhteydellä nuorisovastaavien tapaamisia”, Johanna Pökkä kertoo.
”Instagramissa Raviurheilun nuorisotoiminta -tilillä Hippos pyrkii jakamaan tarinoita raviradoilta, esimerkiksi alkavista kursseista ja tapahtumista. Meillä on myös lajin toimijoissa joitain aktiivisia somettajia, kuten esimerkiksi Hepsis Team ja Teivon Ravikoulu”, Pökkä vinkkaa.
”Kilpailutoiminnan ja sarjat koordinoi Hippoksesta poniraviurheilun vastaava Hanna Närhinen yhdessä Suomen Poniraviyhdistyksen ja raviratojen kanssa”, Pökkä päättää.
Suomen Poniraviyhdistyksen puheenjohtaja Irina Keinänen näkee, että esimerkiksi ravikoulutoiminnan kautta poniraviurheilussa on potentiaalia ja joustoa paljon verraten moneen muuhun urheilulajiin, joissa tarvitaan vahvaa sitoutumista treenikertoihin.
”Laji on myös siitä mainio, että se mahdollistaa elämän mittaisen harrastuksen”, Keinänen kuvailee. ”Toivoisin, että voimavarat keskitettäisiin systemaattiseen, yhteiseen ohjattuun toimintaan, jolla varmistetaan lapselle tai nuorelle mahdollisimman helposti kuljettava reitti leikkipaikoista ja keppareista aina poniraviurheilijaksi asti.”
Sosiaalisesta mediasta on bongattavissa hyvän mielen tekoja, joista mainittakoon tässä yhteydessä kaksi. Jenni Koskela julkaisi jokin tovi sitten somessa päivityksen, jossa tarjosi jollekin tarvitsevalle kilpapukua ja kypärää.
Iikka Nurmonen ja Jenni Tuokko lahjoittivat puolestaan lahjoittivat hyllyyn kertyneitä voittopokaaleja Kuopion raviradalle lasten ja nuorten palkinnoiksi.
Toistaiseksi voittamaton shetlanninponiori Peter The Great on oiva tarina vankasta ammattitaidosta, sukupolvien ketjusta lajin sisällä sekä yhteisöllisyydestä.
3-vuotiaan St Michel -huutokaupasta hankitun kovasukuisen oriin kasvattajia ovat poniraviurheilusta hevosiin siirtyneet veljekset Emil ja Mats Havulehto. Peter The Greatin omistaa 9-vuotias Brita Suuronen Juvalta. Poni valmentautuu Viivi Pursiaisen luona ja sitä ohjastaa Isla Ruhkala.
Britan ukki Seppo Suuronen kuljettaa ”Pepen” raveihin, ja luonteikasta ponitähteä fanittaa mummo Marjo Kaipaisen sanoin ”koko suku ja Ravitalli Suuronen”.
Brita Suuronen avaa, millainen poni Peter The Great on.
”No, se on vähän omalaatuinen ja innokas. Raveissa hirnuu ja pomppii”, hän kertoo.
Jutun kirjoitushetkellä Pepellä on 8 voittoa. Omistaja arvelee, että syy menestykseen johtuu hyvästä suvusta.
Mutta miltä tuntuu, kun oma poni voittaa?
”Kivalta, mutta en minä juhlimaan ala.”
Brita Suuronen ei vielä tiedä, aikooko ajaa Pepellä joskus itse kilpaa. Tavoitteet ovat kuitenkin selvät.
”Ajan ainakin P-ajoluvan ensi vuonna, katsotaan sitten. Tavoitteina meillä on Poninkuninkuus ja Elitloppet.”