Hevosrakkaus saa Eija Tuomisen omistamaan hevosia, joilla joku toinen kilpailee. Hän yrittää aina olla paikalla kilpailuissa, lajista riippumatta. Aiemmin vain ratsuja omistanut Tuominen on tutustunut raviurheiluun Selene Lunen myötä.
Eija Tuominen haluaa päästä lähelle hevosta, vaikka ei itse kilpailekaan.
”Se on mun juttu, että pääsen jännittämään sinne radan reunalle. Olen aina hevosen kanssa varikolla, en mä siellä katsomon puolella ole, haluan seistä hevosen vieressä. Sama oli silloin Elektra F:n esteuran aikaan. Olimme joskus päiväkausia kilpailuissa ulkomailla, ja itse syöttelin hevoselle narun päässä vihreää.”
Tuomisen harrastus perustuu hevosrakkauteen ja hevosen kanssa olemiseen.
”Hevoset itsessään ovat tärkeitä. Niinkään tärkeää ei ole, missä lajissa hevonen urheilee, se ei ole pääasia. Estehevosta oli yhtä hauskaa ja jännittävää seurata, kuin näitä ravureita. Monesti olen huomannut, että jos on ratsupuolen ihminen, niin he ihmettelevät, että miten sä nyt ravihevosia… Ja sama ravipuolella, ei välttämättä ymmärretä, että miten niin sulla on ratsuhevonen. Mutta mulle se hevonen itsessään on tärkein.”
Raviurheiluun Tuominen pääsi sisään vasta Selene Lunen myötä, mutta laji kerää omistajalta kiitosta sekä hevosen hyvinvoinnista, että raviväen yhteen hiileen puhaltamisesta.
”Raveissa parasta on, kun saa olla hevosen kanssa ja nähdä, että hevonen voi hyvin. Ja tietynlainen yhteisöllisyys myös. Kaikki on niin innoissaan raviurheilusta. Se on ihanaa, kun ihmiset elää siinä. Tuntuu, että mitä vaan niiltä kysyy, niin kaiken ne tietää, ja kaikki hevoset ne tietää ja kuinka on kelläkin mennyt. Ne on tosiaan sisällä siinä urheilussa”, Tuominen hymyilee.
”Ratsupuolella ei ehkä ihan sellaista ole, vaikka tietysti sielläkin on yhteisöllisyyttä. Varsinkin aiemmin, kun vaikka Raimon (Aaltonen, Elektra F:n ratsastaja) ja hänen vaimonsa kanssa kierrettiin kisoissa viikonloppuisin, mutta se on enemmän sellaista sirpaloitunutta”, pohtii Tuominen.
”Siinä on se ero, että ravi-ihmiset kokoontuvat joka siunaaman päivä, ja oma hevonenkin on varmaan kaksi-kolme kertaa kuukaudessa porukassa mukana. Siinä tulee tutuksi. Ratsupuolella kilpailukausi taas on ajoittunut pääsääntöisesti muutamaan kesäkuukauteen.”
Lue perjantain Hevosurheilusta, miten Selene Lunen tarina alkoi. Oli lähellä, ettei suomenennätystamma olisi edes syntynyt. Sen emä ostettiin alun perin alkion vastaanottajatammaksi estehevoselle.