Päivä alkoi Suomen Hippoksen toimitusjohtajan Minna Mäenpään tervehdyksellä. Seuraavaksi Susanna Back esitteli lämminverityöryhmän yhteenvedon ja toimenpide-ehdotukset lämminverikasvatuksen nostamiseksi.
Lämminveristen viime vuosina romahtaneet astutusluvut säikäyttivät, ja Hippoksessa perustettiin työryhmä, johon kutsuttiin kasvattajia mukaan miettimään, miten suomalainen lämminverikasvatus saadaan nousuun. Mukana oli yli 90 jäsentä ja työryhmä työskenteli joulukuusta maaliskuuhun. Suurimpina haasteina nähtiin varsojen heikko kysyntä, kulurakenne ja myös kasvattajien usko tulevaisuuteen. Toimenpidemietintöjen tarkoitus on pysäyttää astutusmäärien lasku, lisätä kotimaisten varsojen kysyntää, vahvistaa omistajuutta ja kasvatuksen kannattavuutta sekä turvata suomalaisen raviurheilun tulevaisuus.
Toimenpideohjelma jakaantuu neljään osa-alueeseen, jotka ovat kilpailutoiminta, kasvatuksen tuet, omistajuus ja rakenteet.
Toimenpideohjelma julkaistaan ensi viikolla ja siihen palataan ensi viikon Hevosurheilussa.
Annika Nisosen haastattelussa Marko Korpi kertoi kokemuksiaan hevosten valmentamisesta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Korpi on pitkään ollut Maria Taipaleen hevosten yksityisvalmentaja ensin Ruotsissa ja nyttemmin Suomessa Jokimaalla. Myös jalostuspäätöksissä Korpi auttaa Taipaletta. Nisonen kysyi, mikä Korvelle on jalostuspäätöksissä ratkaisevaa.
”Jos osaisinkin sanoa, niin sanoisin, mutta uskon vahvaan emälinjaan. Emän puolelta on pitänyt tulla juoksijoita, se on minulle tärkein pointti kasvatuksessa”, Korpi totesi.
Korpi kokee itsensä nimenomaan varsavalmentajaksi.
”Tykkään opettaa varsat huolellisesti. Ajan niitä ohjista takaa ilman kärryjäkin lähes varsojen kyllästymiseen asti. Tykkään, että ne ovat kuitenkin sitten muutamaa viikkoa myöhemmin edellä nopeammin opetettuja”, Korpi sanoi.
Hän on toiminut valmentajana useissa maissa. Pisimpään hän viihtyi Ruotsissa.
”Yllätyin, kuinka tervetulleita olimme, kun aloitimme siellä. Tykkäsin heidän toimintatavastaan. Sääntöjä on varmasti yhtä paljon kuin täällä, mutta pidän ruotsalaisesta raviurheilusta ja kaipaankin sitä täällä. Ruotsissa sekä kotirata että keskusjärjestö auttoivat mielellään. Vaikka asiat olivat sekaisin, he olivat apuna setvimässä niitä. Tykkään ruotsalaisesta raviurheilusta, mutta etenkin tykkäsin siitä, miten meidät otettiin vastaan ja saatiin olo tervetulleeksi”, Korpi kertoi.
Nisonen kysyi myös, mikä Suomen raviurheilussa on täysin toisin Ruotsiin verrattuna.
”Mulla kalskahtaa kovasti korvaan, kun puhutaan aina tuista. En tietenkään ole kovin perehtynyt siihen, mutta malli, miten niitä jaetaan ja kenelle, pitäisi saada kuntoon. Myös kilpailukalenteri näyttää vielä tässä vaiheessa kovin oudolta.”
Sen sijaan hyvät ikäluokkapalkinnot ovat selvästi Suomen raviurheilun vahvuus.
”Toivon, että ihmiset jaksavat kasvattaa edelleen, jotta ne säilyvätkin.”
Iltapäiväosuus alkoi biologi Karin Hemmannin luennolla juoksupään jalostamisesta. Hevosurheilu on kustantanut Hemmannin kirjan samasta aiheesta, nimeltään ”Karvanmitalla voittoon”.
Ensin Hemman selvensi, mistä puhumme, kun puhumme juoksupäästä, jonka voi ajatella olevan myös voitontahtoa ja kilpailuviettiä. Siihen vaikuttavat geenit, voitonhalu, opetus ja valmennus, luonne ja motivaatio.
”Lähtötilanne on raviurheilussa se, että eläin kilpailee nopeudessa saman lajin toisia yksilöitä vastaan. Ihmisellä on todettu voitontahdon olevan eräänlaista suoritusmotivaatiota, joka muodostuu kilpailukokemusten ja synnynnäisten tekijöiden summana, ja sama oletettavasti pätee myös hevosiin”, Hemmann sanoi.
”Voitontahto on yksilöllinen ominaisuus, joka aktivoituu eri vahvuisena eri yksilöissä ulkoisten olosuhteiden ja sisäisten signaalien vuorovaikutuksesta ja järjestelmä on melko samanlainen kaikilla nisäkkäillä.”
Tutkimusten mukaan kilpailun voittaneen eläimen todennäköisyys voittaa myös seuraava samankaltainen kohtaaminen kasvaa merkittävästi.
”Tästä on ihan viimeaikaistakin tutkimusta, ja se pätee niin ihmisiin kuin hämähäkkeihinkin. Voitto voi nostaa hevosen uskoa omasta vahvuudestaan ja rohkaista niitä osallistumaan uusiin taisteluihin. Nuoren hevosen kanssa ensimmäiset kilpailukokemukset ovat siksikin tärkeitä”, Hemmann totesi.
Hemmann haastatteli tutkimustaan varten kasvattajia ja valmentajia juoksupäästä. Ominaisuuksia, jotka vastausten perusteella saattaa vaikuttaa juoksupäähän ovat muun muassa reaktiivisuus ja impulsiivisuus.
”Näillä on myös kääntöpuolensa, ne voidaan kokea myös huonoina ominaisuuksina.”
Vastauksissa nousi esiin lisäksi sitkeys eli kyky sinnitellä jonkin asian parissa ja resilienssi eli kyky ponnistaa uudestaan epäonnistumisten jälkeen, sekä usko omiin kykyihin ja taitoon ja kykyyn saavuttaa haluttu palkinto. Jälkimmäinen pätee myös hevosihmisiin.
”Kun juoksupäätä jalostetaan, meillä on siis epämääräinen kasa ominaisuuksia, joita haluamme jalostaa”, Hemman tiivisti.
”Oikeastaan juoksupäätä on jalostettu jo 100 vuotta, ei ole vain tiedetty sitä.”
Päivän päätti Erkki Lagerstamin vetämä paneelikeskustelu otsikolla ”Matka huipulle”.
Keskustelemassa olivat arvostettu kirurgi, niveltähystyksen pioneeri Jukka Houttu sekä Ruotsissa vaikuttava suomalainen huippuvalmentaja Timo Nurmos. Miehet ovat myös pitkäaikaisia ystävyksiä.
Lagerstamin haastattelu paljasti yleisölle etenkin sen, minkälaisia ominaisuuksia huipulle nouseminen vaatii ihmiseltä.
”Meitä Jukan kanssa yhdistää uteliaisuus ja itsensä kehittäminen, kolmantena rohkeus uskaltaa tehdä päätöksiä. Ja edelleen pikkupoikamainen kiinnostus ja innostus uuteen, sillä jaksaa tälläkin iällä jatkaa”, Timo Nurmos sanoi.
Kun Lagerstam kysyi Houtulta, mikä tekee hyvän kirurgin, yleisö sai paljon ajateltavaa.
”Pitää olla käsistään näppärä, mutta kyllä se on se yläpää, joka merkitsee. Pitää olla innostunut. Sören Kierkegaard on opettanut minulle enemmän kirurgiaa, kuin kukaan muu”, Houttu paljasti.
Sören Kierkegaard oli tanskalainen filosofi, joka eli 1800-luvun alkupuolella.
”Uuden oppiminen liittyy tähän hyvin vahvasti. Kierkegaardin filosofian kolme keskeistä kohtaa ovat 1. Kuka minä olen?, 2. Olen vapaa, mitä teen vapaudella? ja 3. Pystynkö tekemään päätöksiä epävarmuudesta huolimatta”, Houttu selvitti.
”Tämä yhdistää mua ja Timoa. Voit kehittyä hyväksi valmentajaksi katsomalla mitä muut valmentajat tekee, tai hyväksi kirurgiksi katsomalla miten muut kirurgit tekevät. Mutta jos haluaa kehittyä siitä eteenpäin, pitää uskaltaa sietää epävarmuutta. Sörenin tärkein ajatus on, että niin kauan kuin on ahdistusta, on toivoa. Se ahdistus ajaa kehittymään. Käytämme aivoistamme arjessa vain noin viittä prosenttia, 95 prosenttia on alitajuntaa. Kun mulla on leikkauspöydällä potilas, enkä tiedä miten jatkaa, ahdistun. Ja kun ahdistun, olen parhaimmillani. Ajattelen silloin, että nyt musta otetaan kaikki irti, nauti tästä tilanteesta.”
”Jos kuvittelet olevasi jonkin asian asiantuntija, niin ota alitajunta vakavasti. Se käsittelee asioita koko ajan”, Houttu painotti.
”Filosofia on aivojen treenausta. Aivojakin pitää treenata ja filosofia on hyvä keino siihen”, Timo Nurmos komppasi.
Lisää Kasvatuspäivien luennoista ensi viikon Hevosurheilussa ja kevään mittaan.