Ruostetta kuunnellaan, koska hän kilpailee tänä viikonloppuna Tukholmassa viiden tähden tasolla. Reilu kuukausi sitten hän kertoi Ratsastajan Polku -tapahtumassa, millainen on ollut hänen ratsastajan polkunsa. Esimerkiksi näin:
"Olin myynyt yhden oman, ja sillä rahalla selvisin ensimmäiset kuukaudet Saksassa. Kuluja alkoi tulla nopeasti, ja piti keksiä, miten mennä eteenpäin. Olin tutustunut ihmisiin, ja Patrik Kittelin kautta tutustuin Jochen Arliin, joka toi minulle ensimmäisen myyntihevosen. Se oli vaikea tapaus, jonka hän oli myynyt 3 kertaa, ja joka tuli aina takaisin, kun se ei kulkenut mihinkään. Oli minun vuoroni yrittää. Oliko se hauskaa, oliko se helppoa? Ei ja ei. Tekisinkö sen uudelleen? Tekisin. Se oli se ainut tie, ja minun täytyy sanoa, että kun katsoo taaksepäin, onneksi se oli se ainoa tie. Jos minulla olisi ollut rahaa, niin että ei olisi tarvinnut puskea vaikeuksien läpi, jalansijan löytyminen uudessa maassa ei olisi ollut niin helppoa."
Kyra Kyrklundin kanssa puhutaan syntymäpäivän alla niitä ja näitä. Toki vakavamminkin elämästä, mutta lisäksi hän paljastaa meille, juoko hän kello viiden teen, montako lelua hänen koirallaan on ja kuka on hänen suosikkinsa kuningashuoneessa. Ja millainen puutarhuri hän on! Puutarhuri hänestä tuli vasta Englannissa, sillä kun hän Suomessa kantoi vettä äidin kukille, se ei ollut lainkaan lähellä hänen sdäntään.
”Mutta täällä Englannissa on sellainen ilmastokin, että jokin kukkii koko talven. Ja täällä hoitaminen on sitä, että tunnistaa rikkaruohot, eikä sitä, että yrittää pitää kasveja hengissä”, hän hymyilee.
Hän kertoo, että ei ole mikään innokas kitkijä, ja puutarha saa olla vähän vallatonkin.
”Laitamme niin paljon kukkia, että rikkaruohoille ei ole tilaa.”
Eläinlääkäri Liisa Harmo kehottaa ottamaan selville minkälainen eläin hevonen on.
”Älä inhimillistä! Älä liitä hevoseen omia tunteitasi ja tuntemuksiasi! Ota selvää asioista. Kysy kokeneemmiltasi”, Harmo linjaa.
Pyörää ei kannata yrittää lähteä keksimään uudestaan, sillä ympärillä näkee varmasti ihmisiä, joilla on hyvin suorittavia, tyytyväisen oloisia ja hyvin voivia hevosia.
Harmo kuuluu heihin, jotka eivät epäröi väittää, että huipputason kilpahevoset voivat yleisesti ottaen paremmin kuin harrastehevoset, vaikka tapana on ajatella asian olevan päinvastoin.
Mutta yhtä asiaa on vähän vaikea saada läpi, ja se on laumassa tarhaaminen. Eläinsuojelulaki edellyttää, että eläimen saatava elää lajityypillistäelämää, ja yksintarhus ei ole sellaista.
Lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen on eläimen kuin eläimen hyvinvoinnissa ykkösasia, Harmo aloittaa.
”Siitä kyllä aina kovasti puheen tasolla puhutaan, mutta käytännön toteutus on usein vähän niin ja näin.”
Harmo on laumassa pitämisen suuri puolestapuhuja. Jos hevoset saisivat olla laumoissa, niillä olisi paljon vähemmän erilaisia ongelmia, sillä hevonenkin on psyskofyysinen kokonaisuus.
”En väsy koskaan toistamasta laumassa tarhaamisen tärkeyttä hevosen hyvinvoinnille”, Liisa Harmo aloittaa.
”Hevonen on laumaeläin sielultaan ja keholtaan. Se suorastaan vaatii saada olla muiden hevosten kanssa.”
Lisäksi palaamme tietenkin liiton syyskokoukseen ja mietimme mm. reiningiä ja klippaussääntöä.
Tilaa Hevosurheilu täältä.
PS. Lupasimme ylempänä tekstissä vähän liikoja. Kyrklund ei kerro, montako lelua hänen koirallaan on, sillä on niitä niin paljon. Yksi jokaiselta emännän ulkomaanmatkalta!