Susanna Kankaansivun ja Riikka Vuolteen kasvattama 10-vuotiaaksi kääntynyt hevonen oli Saksassa Niclas Aromaalla, ja sen omisti Gerd Sosath.
Suomessa sen omisti ja sitä ratsasti nuorten hevosten vuodet menestyksekkäästi Susanna Rautanen. Rautanen voitti hevosella Laatuarvostelun. 5-vuotisderbyssä ratsukko oli toinen, ja samana vuonna he hyppäsivät nuorten hevosten MM-kilpailut Lanakenissa tuloksella puomi per rata, kun hevonen vähän stressasi matkasta. 6-vuotiaana tuli Breeders-voitto, ja seuraavana vuonna 2019 hevonen siirtyi Aromalle Saksaan.
Rautanen uskoi hevoseen vahvasti.
”Pari päivää ennen Laatuarvostelua Suski klippasi sen, ja se oli ollut vähän hankala. Suski oli kuitenkin vain sanonut, että jalatkin pitää silti klipata, koska ei voittajahevosella voi olla karvaisia jalkoja”, kasvattaja Susanna Kankaansivu kertoi aikanaan Hevosurheilulle.
Nyt Laatuarvostelusta on päästy pisteeseen, jossa tamma muuttaa Sveitsiin juniori-ikäisen ratsastajan estehevoseksi.
”Se meni kivasti pidemmän aikaa, ja alkoi tuntua, että se on valmis. Nämä olivat ensimmäiset asiakkaat, jotka kokeilivat sitä, ja se oli siinä”, Niclas Aromaa kertoo.
Hän toteaa, että on kivaa saada maailmalle suomalaisia kasvatteja.
”Vähän aikaa sitten meiltä lähti Hanna Nyholmin Prince Caspian Amerikkaan ja nyt tämä Sveitsiin. Tällaiset onnistumiset motivoivat itseäkin”, Aromaa sanoo.
Susanna Rautanen mainitsi aikanaan, että Le Petit Amourin röntgenkuvissa näkyvät pienet irtopalat hankaloittavat sen myymistä. Aromaa toteaa, että myyminenkin onnistuu, kun on eläinlääkärit, joka näkevät kokonaisuuden. Le Petit Amour oli röntgenkuvattu 2017, 2019 ja nyt tätä myyntiä varten, eikä kuvissa ollut tapahtunut pienintäkään muutosta.
”Nykyisillä huippuröntgeneillä melkein aina löytyy jotain, ja kyse on siitä, minkä kanssa pystyy elämään. Moni hyvä, terve ja kestävä hevonen jää ostamatta, jos eläinlääkärillä ei ole uskallusta ja know-howta sanoa, mikä löydös vaikuttaa mitenkin”, hän miettii.
Myös se vaikuttaa, mihin hevonen myydään. Le Petit Amour meni ”loppukäyttäjälle”, eli sitä ei ole tarkoitus kehittää ja myydä eteenpäin, vaan pitää ja kilpailla.
Aromaa kertoo toisesta hevosesta, jolta löytyi niskasta pieni muutos, kun hevosesta otettiin Amerikkaan myytäessä tyypilliset 40-50 röntgenkuvaa. Ne katsottiin kalifornialaisella klinikalla, ja lopulta ostaja ei halunnut hevosta.
”Muuten vet-check oli todella hyvä, joten meitä se ei hetkauttanut. Se kauppa meni ohi, mutta ei hevosta teurastamolle silti täydy vielä”, Aromaa kertoo.
Jo kahden viikon päästä hevoselle olikin taas ostaja. Hevosesta otettiin vielä muutama kymmenen kuvaa lisää, ja lausunto saatiin samalta kalifornialaiselta klinikalta.
”Ja he sanoivat, että todella hyvä, ja hevonen lähti siitä. Tämä riippuu aina niin paljon asiakkaasta, kyse on siitä, kuka katsoo ja mitä katsoo. Kaula-selkä-kuvissa 60-70 prosentilla hevosista on pieni löydöksiä”, Aromaa hymähtää.