Bea-Maria Puikkosen joululahjavinkit kumpuavat kokemuksesta – jotakin käytännöllistä tarpeeseen
Sunnuntaina 30. marraskuuta vietetään ensimmäistä adventtia, ja siitä alkaa varsinainen odotus kohti joulua. Yleensä viimeistään itsenäisyyspäivän aikaan useat ihmiset havahtuvat joulun tulemiseen, ja siihen, mitä ostaa lahjaksi joulupakettiin läheisilleen.
Raviurheilun harrastaja, hevosenomistaja ja todellinen joulunhenki Bea-Maria Puikkonen kertoo parhaimmat vinkkinsä joulun viettoon sekä joululahjojen hankintaan.
Jouluna yksi tärkeimpiä asioita on tunnelman luominen.
”Meillä on yleensä aina tallikin koristeltu ja hevosten karsinoiden ovissa on havuja ja joulupalloja. Kaikille hevosille on tehty sellaiset heidän näköisensä ja juuri kyseisen hevosen persoonaa kuvailevat koristeet ja havukranssit. Jouluna pitää olla kaunista, rauhallista ja tunnelmallista. Tämä on äidiltä saatua perintöä, että ajattelen näin”, Puikkonen kuvailee.
”Meillä on ollut perheessä sellainen perinne, että hevosilla on oma joulunsa ja meillä on oma joulumme. Vanhojen uskomusten vuoksi hevosia ei ajeta jouluaattona eikä joulupäivänä. Hevoset ovat lisäksi saaneet omenoita ja porkkanoita.”
Puikkonen toivoo, että hän saa jouluna vietettyä aikaa läheistensä kanssa.
”Olen yrittäjä ja tosi kiireinen ihminen, ja sen takia toivonkin vain, että saan olla rauhassa ilman kiireen tunnetta ja levätä läheisteni kanssa, sekä olla tallissa. Se olisi paras lahja ja sitä toivon eniten”, Puikkonen toteaa.
”Toinen asia, mitä myös toivoisin, olisi joskus päästä valmiiseen joulupöytään. Se olisi ihanaa. Minä teen aina normaalisti meillä kaikki jouluruuat, mutta minulle ei valmis joulupöytä taida vielä tänäkään vuonna toteutua. Toivon myös, että jouluna eläinlääkäri ei liity mitenkään elämäämme.”
Puikkonen kuvailee itseään maailman parhaaksi lahjojen antajaksi.
”On ihan parasta, kun näkee antamansa lahjan lähes päivittäin läheistensä ihmisten käytössä. Yksi parhaimmista lahjoistani on ollut, kun ostin isälle lahjaksi lämpöpohjalliset. Se oli pieni asia, mutta ne oli niin hyvä laittaa ajokenkien sisään”, Puikkonen kertoo.
Joululahjoja Puikkonen alkaa ostamaan jo hyvissä ajoin.
”Alan ostaa joululahjoja usein jo kesällä, ja tälläkin hetkellä minulla on useita lahjoja hankittuna. Vaikka ostan lahjoja jo etukäteen, olen voinut hankkia lahjoja myös vielä jouluaattona, kun olen ollut töissä. Silloin monissa tuotteissa on jo alennusmyynnit alkaneet, ja esimerkiksi hevosihmisillä on aina käyttöä hanskoille ja rukkasille. Sellaiset ovat monesti hyviä, käytännöllisiä ja yksinkertaisia lahjoja hakea kaupasta viime hetkelläkin”, Puikkonen vinkkaa.
”En myöskään käytä aikaa tai rahaa paketointiin, enkä usko sellaiseen. Minulla on lahjat aina valmiina kasseissa.”
Puikkonen pitää itse paljon koruista ja antaa niitä myös lahjaksi.
”Yritän aina katsoa ihmistä sillä tavalla, että sopiiko hänelle hopea vai kulta, minkä tyylinen hän on ja mietin muutenkin tosi tarkkaan ihmisen tyyliä, mikä hänelle sopisi.”
Mieleen painuneimman lahjan Puikkonen on itse saanut puolisoltaan.
”Se jäi mieleen, kun puolisoni osti lahjaksi samat korvakorut, mitkä minulla jo oli”, Puikkonen naureskelee.
”Jouluisin olen myös joka vuosi saanut joulupukilta lahjaksi kylpytakin, yöpuvun ja kalenterin. Viime jouluna niitä ei kuitenkaan jostain syystä tullutkaan, ja olin aivan ihmeissäni. Sen takia joululahjoihin liittyy myös perinteitä, ja niistä on hyvä pitää kiinni, vaikka se tuntuisikin välillä vähän hölmöltä.”
Joulukalenteri on myös perinteinen ja jouluun kuuluva tärkeä asia.
”Itse en voi ostaa suklaajoulukalenteria, kun jostain syystä kaikki luukut eivät pysy kiinni riittävän pitkään”, Puikkonen nauraa.
”Nykyään joulukalentereita on olemassaan hyvin laaja valikoima aivan laidasta laitaan ja jokaiselle löytyy sen puolesta varmasti sopiva. Valikoimaa voi tosin olla jo liikaakin ja on vaikea valita, mikä olisi kaikista sopivin.”
Bea-Maria Puikkonen muistaa lämmöllä entistä työkaveria, joka oli muutama vuosi sitten tehnyt itse hänelle joulukalenterin.
”Hän oli valinnut joulukalenteriin juuri minulle sopivia tuotteita, ja siellä oli esimerkiksi kosmetiikkaa, koruja ja muuta vastaavaa. Siinä oli todellakin joulun fiilistä.”
Lahjan hankinnasta Puikkonen vinkkaa, että aina pitäisi muistaa kuunnella, mitä ihmisellä on sanottavanaan.
”Tykkään aina antaa lahjaksi sellaista, mikä on käytännöllistä. Esimerkiksi jos ihminen sanoo, että ’voi vitsi, minulla ei ole kunnon pitkiä sukkia’, ajattelen heti, että ahaa, hänellä ei ole sukkia ja silloin sukat olisivatkin ihan huippulahja”, Puikkonen kuvailee.
”Muistan, kun edesmennyt ukkini sanoi aina, että ’voi kun tästä kaukosäätimestä loppuu aina paristot.’ Katsoin, mitkä paristot sinä on, ja ostin hänelle hirmu paketillisen paristoja. Voin sanoa, että se ilo, mikä siitä tuli, kun paristoja oli riittävästi, oli hyvin aitoa ja erityistä, vaikka lähtökohtaisesti paristot ovatkin vain paristoja.”
Kannattaa myös miettiä lahjan saajan elämäntilannetta.
”Monilla ihmisillä on jo lähtökohtaisesti aika paljon jo kaikkea tavaraa ja muuta. Olisiko silloin oman ajan antaminen ja yhdessä tekeminen se, mitä toinen tarvitsisi ja paras lahja? Tai jos toisen autosta on vaikka pyyhkijän sulat huonot, silloin lahja voi olla ne pyyhkijän sulat”, Puikkonen miettii.
Puikkonen kannustaa myös siihen, jos lahjan hankinta on ylitsepääsemätöntä, voi myös kysyä, mitä toinen tarvitsee.
”Jos henkilö toivoo vaikka pääsevänsä saunomaan, silloin voisi järjestää hänelle saunaillan. Ei sen tarvitse välttämättä olla sen kummempaa.”
Hevosihmisille Puikkosen mukaan aina paras lahja on villasukat.
”Hevosihmisillä on aina märät ja kylmät jalat, joten villasukkia ei voi koskaan olla liikaa. Sanoisin myös, että moni työnantaja voisi tarjota henkilökunnalleen yhteisen joululounaan tallilla. Se olisi monien mielestä varmasti mukavaa yhdessäoloa”, Puikkonen keksii.
Hevosille Puikkosen mukaan sopiva lahja on hyvät loimet.
”Hyvästä loimesta, joka kestää päällä ja jossa olisi kaulakappale näin talvea ajatellen, on suurta iloa myös ihmisille. Eli siinä saa antaa lahjan samalla kertaa sekä hevoselle että ihmisille”, Puikkonen kuvailee.
”Jos taas ei itse ole hevosihminen tai ei halua satsata niin paljon, mutta haluaisi kuitenkin muistaa jotenkin hevosiakin, porkkanasäkkikin on todella hyvä lahja. Siitä voi sitten jakaa iloa tallissa hevosille. Kyllä minä ainakin sanoisin, että sekin jo piristää kummasti.”
Puikkonen on nähnyt somessa hevosille itse tehtävän nuolukiven, jonka voisi antaa hevoselle lahjaksi.
”Ämpäriin pilkottiin omenoita ja porkkanoita, ja sinne voi laittaa myös vaikka havuja sekaan. Sitten ämpäri jäädytettiin, ja siitä tulee hevoselle nuolukivi, jonka kanssa se voi ainakin hetken touhuta”, Puikkonen miettii.
”Sellaista aion kokeilla tänä jouluna omalle hevoselle.”
Joulu on monessa paikassa välillä vähän suorittamista, ja Puikkonen muistuttaakin, ettei sen todellakaan tarvitsisi olla sellaista.
”Joululahjojen ei tarvitse olla mitään niin ihmeellisiä, eikä yhteinen tekeminenkään tarvitse olla mitään sen erikoisempaa. Minulla on esimerkiksi yksi sellainen ystävä, joka on myös hyvin kiireinen ja näemme vain harvoin. Silloin, kun näemme, voimme käydä kahvilla vaikka huoltoasemalla, sillä paikkaa tärkeämpää on yhteinen aika”, Puikkonen näkee.
”Onko olemassa mitään parempaa kuin nauraa yhdessä ystävän kanssa, jolloin pelkkä arkinen kahvihetki huoltoasemalla on riittävästi. Samantyylinen ajatusmalli pitäisi muistaa myös joululahjojen kanssa.”
Paras joulumuisto Puikkoselta on muutaman vuoden takaa.
”Olimme silloin Espoon kodissamme, olisiko se ollut viimeinen joulu siellä. Joulupöydässä oli äiti, isä, tätini Jaana Lehtonen ja edesmennyt ukkini. Sanoin silloin siinä pöydässä, että ’minä en ikinä tule olemaan tällaisessa pöydässä, missä kaikki rakastavat minua sydämensä pohjasta.’ Nyt ei ole enää sitä yhtä ihmistä, eikä ole sitä kotiakaan”, Puikkonen kertoo.
”Joulu voi olla monille raskas, ja yritän aina muistaa senkin, että joulu ei ole pelkkää iloa. Jouluun kuuluu haudoilla käyminen ja sen tapainen muistaminen on myös hyvin tärkeää. Paras ja rakkain muistoni joulusta onkin, kun sain viettää joulun juuri näiden ihmisten kanssa.”
