Kaksi rotua, yksi kylmäveriurheilu – mitä samaa ja mitä eroavuuksia on suomenhevosessa ja kylmäverisessä?

Suomenhevonen on Suomen ainoa oma hevosrotu, ja sen alkuperä on pohjoiseurooppalaista maatiaiskantaa. Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907, mihin vaikutti kansallinen herääminen omasta rodusta. Vuonna 1924 suomenhevonen jaettiin kahteen eri tyyppiin: raskastekoisempaan työhevoseen ja kevyempään yleishevoseen, joka käytännössä tarkoitti sotilasratsua. Sota-aikana vuosina 1939–1945 armeija liikkui pitkälti suomenhevosten voimin, ja sotien jälkeen jälleenrakentamisen aikaan vuosina 1946–1956 suomenhevonen oli merkittävässä roolissa maa- ja metsätaloudessa sekä kuljetustehtävissä. Raviurheilun kannalta suomenhevosten tärkeitä tapahtumia ovat olleet, kun vuonna 1929 ensimmäinen suomenhevonen alitti tähtijuoksijarajan 1.30. Silloin ori Murto juoksi tuloksen 29,4 2000 metrin matkalla. Vuonna 1959 ori Ero-Lohko oli ensimmäinen valiojuoksija, joka alitti 1.25 rajan nykyisillä kilpailumatkoilla, ja meni tuloksen 24,8 mailin matkalla. Vuonna 2002 Vieskeristä tuli ensimmäinen superjuoksija, kun se alitti 1.20-kilometriajan, ja kirjasi tuloksen lukemiin 19,9 mailin matkalla..Kylmäverinen kehittyi tähtijuoksijasta superjuoksijaksi 35 vuodessa, kun suomenhevoselta aikaa kului 73 vuotta..Ruotsi ja Norja ovat tehneet yhteistyötä kylmäverihevosten parissa vuodesta 1990 lähtien. Vuonna 2000 Svensk Travsport (ST) ja Det Norske Travselskap (DNT) aloittivat jalostusyhteistyön ruotsalaisten ja norjalaisten kylmäveristen osalta. Siitä eteenpäin Ruotsissa hyväksytty kylmäverinen jalostusori on ollut hyväksytty myös Norjassa ja päinvastoin. Ruotsalainen kylmäverinen on yksi maailman vanhimmista raviurheiluun käytetyistä roduista, ja sen alkuperä ulottuu tuhansien vuosien taakse. Vuosisatojen aikana rotu on muuttunut jalostuksen, valinnan ja risteytysten kautta. Kylmäverisiä on käytetty historiassa lihan- ja maidontuotannossa, maa- ja metsätaloudessa sekä armeijassa. Ruotsalaisen kylmäverisen historia on merkittävässä osassa raviurheilun kehittymistä Pohjoismaissa. Kylmäverisiä alettiin jalostamaan kilpahevosen suuntaan sen jälkeen, kun vuonna 1969 hevosista alettiin selvittämään verityyppiä ja merkitsemään hevosia kylmäpolttamalla. Lopulta vuonna 1983 kylmäveristen kantakirja jaettiin kahtia kylmäveriravuriksi ja pohjoisruotsalaiseksi työhevoseksi.Vuonna 1934 kylmäverinen alitti ensimmäistä kertaa unelma-aikana pidetyn 1.40, kun Centaur voitti ensimmäistä kertaa ajetun Ruotsin mestaruuden Nordsvenskt Travmästerskap. Vuonna 1965 Elsa Best oli ensimmäinen kylmäverinen, joka alitti tähtijuoksijarajan, ja ravasi tuloksen 28,7. Vuonna 2000 kylmäverinen alitti ensimmäisen kerran 1.20 aikarajan, kun Spikeld juoksi tuloksen 18,6a mailin matkalla.Ravikilpailutuloksien historiasta nähdään, että suomenhevonen alitti tähtirajana pidetyn 1.30 aikarajan vuonna 1929 ja kylmäverinen vasta vuonna 1965. Kylmäverinen kehittyi kuitenkin juoksijana nopeammin verrattuna suomenhevoseen, sillä kylmäverinen alitti superjuoksijarajan 1.20 aiemmin vuonna 2000 ja suomenhevonen vuonna 2002. Kylmäverinen kehittyi tähtijuoksijasta superjuoksijaksi 35 vuodessa, kun suomenhevoselta aikaa kului 73 vuotta..KylmäveriraviurheiluKylmäveriraviurheilua voidaan pitää yläkäsitteenä kaikille kylmäveri- ja suomenhevoskilpailuille.Suomessa kylmäverinen saa kilpailla suomenhevosten kanssa lähes kaikissa lähdöissä. Lähdöt ovat pääasiassa etusijalla suomenhevosille.Suomenhevonen saa kilpailla Ruotsissa ja Norjassa vain erityisinä kilpailupäivinä kylmäverisiä vastaan.Kuninkuusraveja lukuun ottamatta maiden suurimmat kilpailut ovat Suomessa Nordic King, Ruotsissa Elitkampen ja Norjassa Alm Svartens Æresløp. Kaikki kolme lähtöä ajetaan mailin ryhmäajoina, ja ne ovat avoimia sekä suomenhevosille että kylmäverisille..Suomalainen raviurheilu poikkeaa ruotsalaisesta ja norjalaisesta raviurheilusta, ja esimerkiksi suomenhevosten suurimmat ikäluokkakilpailut Kriterium ja Derby ajetaan vuotta myöhemmin kuin naapurimaissa. Kylmäveriset saavat osallistua sekä Ruotsin että Norjan kilpailuihin, minkä takia Kriterium ja Derby on mahdollista ajaa kahteen kertaan. Lisäksi tammoille on omat Tammakriteriumit ja Tammaderbyt, joissa on samansuuruiset palkinnot kuin varsinaisissa Kriteriumissa ja Derbyssä. Sen takia tammojen ei tarvitse kilpailla oriita ja ruunia vastaan. Suomessa puolestaan tammat kilpailevat pääasiassa oriiden ja ruunien kanssa samoissa ikäluokkakilpailuissa.Suomenhevosen ja kylmäverisen vertaaminen keskenään varsinkin nuorten hevosten ikäluokissa on hyvin hankalaa erilaisten kilpailumahdollisuuksien takia. Ruotsissa ja Norjassa suurimmat palkinnot jaetaan 3- ja 4-vuotiaille. Suomessa Kuninkuusravit ovat vaikuttaneet vahvasti suomalaiseen raviurheiluun ja suomenhevosurheilun kehitykseen, ja Kuninkuusraveja voidaan pitää lähes jokaisen suomenhevosen omistajan haaveena. Kylmäveriset eivät saa osallistua Kuninkuusraveihin, eikä Ruotsista tai Norjasta löydy mitään vastaavaa kilpailua, minkä takia kylmäverisen kilpaura muodostuu usein hyvin erilaiseksi suomenhevoseen verrattuna. Kylmäveritammat voidaan siirtää siitokseen hyvin nuorina, kun taas suomenhevosten ajatellaan olevan parhaimmillaan kymmenen ikävuoden tienoilla. Usein kylmäverisillä sukupolvien väli on lyhyempi kuin suomenhevosilla.Viisinkertainen ravikuningas Viesker (s. 1989) ja maailmanennätyshevonen Järvsöfaks (s. 1994) ovat olleet rotujensa legendat jo eläessään, ja kumpikin hallitsi kylmäveriurheilua omana aikanaan. Lisäksi kumpikin on ollut hyvin merkittävä rotujensa jalostuksessa. Järvsöfaksin maailmanennätys 17,9 on juostu vuonna 2005, ja vaikka laji ja hevoset ovat muutoin kehittyneet koko ajan, tuota ennätystä ei ole kukaan vielä pystynyt rikkomaan..Vuonna 2024 kylmäveristen astutusluvut sekä Ruotsissa että Norjassa laskivat merkittävästi. Ruotsissa lastutukset vähenivät 14 prosenttia, ja yhteensä tammoja astutettiin 470. Norjassa laskua puolestaan oli kahdeksan prosenttia ja tammoja astutettiin 490. Kylmäveristen astutusluvut ovat pudonneet huomattavasti 2000-luvulla, sillä astutettujen tammojen määrä on romahtanut 2580 astutetusta tammasta alle tuhanteen. Pienentyneessä populaatiossa sukusiitosaste on vaarassa nousta vieläkin korkeammaksi. Ruotsin kylmäverijärjestö Sleipnerin puheenjohtaja Marita Arvidsonin mukaan raviurheilu on vastuussa pitää kylmäverinen elinvoimaisena rotuna.Vuonna 2024 Ruotsissa neljällätoista orilla astutettiin yli kymmenen kylmäveritammaa, eikä mikään ori astunut maksimimäärää tammoja. Kolme suosituinta oria Ruotsissa olivat Blomsterprinsen (37 tammaa), Tekno Odin (35 tammaa) ja Bäcklös Uriel (29 tammaa). Kaikki nämä kolme oria edustavat Eldingin isälinjaa sen pojan Moe Odinin kautta. Vaikka tammat jakaantuivat viime vuonna monelle eri orille, ovat useat oreista kuitenkin sukua toisilleen.Kylmäveristen suvuissa Eldingin linja on suosituimpien orien yhteinen nimittäjä nimenomaan sen pojan Moe Odinin kautta. Eldingin sukutaustalla on ollut valtava vaikutus kylmäveristen jalostuksessa, ja valitettavasti se on ollut myös osasyynä sukusiitosasteen nousemiseen pienessä ja rajallisessa populaatiossa. Nuoria oriita on käytetty siitoksessa erityisesti viime vuosien aikana enemmän, jolloin sukupolvien välistä aikaa on saatu lyhennettyä ja Eldingiä siirrettyä sukupuissa kauemmaksi.20. päivä toukokuuta Svensk Travsport ja Det Norske Travselskap allekirjoittivat uuden kylmäverisopimuksen, joka astuu voimaan 1. tammikuuta vuonna 2026. Uuden sopimuksen kerrottiin jatkavan Ruotsin ja Norjan välistä pitkäaikaista yhteistyötä, sekä kehittävän ja turvaavan kylmäverisen urheilullista tulevaisuutta. Sopimuksen tarkoituksena on myös pyrkiä laajentamaan geneettistä vaihtelua rodun sisällä..Lokakuussa Suomen Hippos julkaisi astutustilastot vuodelta 2024 Suomesta. Vuonna 2024 Suomessa astutettiin 1433 suomenhevostammaa, joka on noin 7,4 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Oreista Parvelan Retu ja Välähdys saivat maksimimäärän sata tammaa, ja kolmanneksi eniten tammoja oli Kihiseellä (66 tammaa). Juoksijasuunnan oreista yli kymmenen tammaa sai 26 oria, ja muiden jalostussuuntien oreista kaksitoista sai yli kymmenen tammaa. Hippoliksen julkaiseman Hevostalous lukuina 2024 mukaan vuonna 2024 Suomessa syntyi 889 suomenhevosvarsaa. Syntyvien suomenhevosten määrä putosi alle tuhanteen ensimmäisen kerran vuonna 2023, jolloin syntyi 980 suomenhevosvarsaa. Tuhatta syntyvää varsaa on pidetty kriittisenä rajana suomenhevosen tulevaisuuden turvaamiseksi. Lähteenä käytetty kirjoittajan tekemää opinnäytetyötä Yhteistyö pohjoismaisessa kylmäveriraviurheilussa (Seinäjoen Ammattikorkeakoulu, 2024).Erilaisia ja samanlaisiaPohjoismaiset alkuperärodut eroavat toisistaan monella tapaa, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy.Kylmäveriraviurheilu pitää sisällään pohjoismaisilla alkuperäisroduilla kilpailemisen Pohjoismaissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Alkuperäisrotuina ovat suomalainen suomenhevonen sekä ruotsalainen ja norjalainen kylmäverinen. Tänä päivänä ruotsalainen ja norjalainen kylmäverinen ovat käytännössä samaa rotua, minkä takia yleisemmin käytetään termiä pohjoismainen kylmäverinen ja puhekielessä pelkkä kylmäverinen. Kylmäverisillä on yhteinen jalostussuunnitelma Ruotsissa ja Norjassa, ja kylmäveriset tilastoidaan Ruotsin ja Norjan ravikilpailutilastoihin valmentajan lisenssin mukaan.Rotumääritelmän mukaan suomenhevonen on monipuolinen käyttöhevonen. Luonteeltaan se on yhteistyöhaluinen, pyrkivä, nöyrä ja tosissaan yrittävä, ja rakenteeltaan keskikokoinen, hyväryhtinen ja sopusuhtainen. Suomenhevoset ovat suorituskykyisiä, helposti käsiteltäviä, hyväliikkeisiä, kestäviä ja terveitä. Suomenhevosia jalostettaessa käyttöominaisuudet ovat olleet tärkeitä tekijöitä, ja suorituskyky, luonne, liikkeet ja kestävyys haluttuja ominaisuuksia. Vuonna 1972 suomenhevosen jalostusohjesääntö uudistettiin, ja suomenhevosille muodostettiin neljä eri jalostussuuntaa: työhevonen, juoksija, ratsu ja pienhevonen.Kylmäverisen tulisi olla rotumääritelmän mukaan säkäkorkeudeltaan vähintään 148 senttiä. Väritys on yleensä ruunikko, rautias tai musta, mutta myös muut värit ovat sallittuja. Kylmäverisille on hyvin tyypillistä paksu ja pitkä harja, otsatukka ja häntä sekä tuuheat vuohiskarvat. Kylmäverisen liikkeet ovat tahdikkaat, energiset ja matkaa voittavat. Kylmäverinen on tunnettu luonteelle ominaisesta yhteistyöhalukkuudesta. Energiset ja eteenpäin vievät liikkeet ovat osoitus rodun eläväisestä luonteesta.Suomenhevonen ja kylmäverinen eroavat toisistaan geeniperimän, rotumääritelmän ja alkuperän perusteella. Lisäksi eri jalostussuuntien ansiosta suomenhevosta voisi pitää monipuolisempana rotuna kylmäveriseen verrattuna kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, vaikka harrastajatasolla roduilla ei todennäköisesti suurta eroa olekaan.

Kaksi rotua, yksi kylmäveriurheilu – mitä samaa ja mitä eroavuuksia on suomenhevosessa ja kylmäverisessä?

Aiheeseen liittyvää