Sekuntikello pitää raviurheilussa pintansa – Näppäintä painamalla
Ajanottoa käsittelevä artikkeli on ensijulkaistu 12.8.2026. Hevosurheilu julkaisee artikkelin avoimena samana päivänä, kun Suomessa siirretään kellot talviaikaan.
Teknologia kehittyy koko ajan, mutta ajanottoon tarkoitetun sekuntikellon paikkaa ei tunnu uhkaavan mikään. Kysyimme ohjastajalta, valmentajalta, pelaajalta ja tuomaritornista, kuinka he hyödyntävät sekuntikelloa työssään – vai hyödyntävätkö.
Suomessa ohjastajat ajavat harvemmin sekuntikellon kanssa kilpailuissa, Ruotsissa se sen sijaan on yleisempää.
”Suomessa on muutamia ohjastajia, jotka käyttävät kelloa ainakin joskus, ja vastaavasti Ruotsissa taas on muutamia ohjastajia, jotka eivät käytä kelloa”, sekä Suomessa että Ruotsissa paljon ohjastanut Mika Forss vahvistaa.
”Suomalainen ajatusmaailma on ehkä enemmän sellainen hevonen hevosta vastaan. Kello voi kuitenkin näyttää jotain ihan muuta, kuin miltä vauhti tuntuu. Sekuntikellon avulla voi saada malttia ajamiseen, kun sitä vilkaisee välillä matkan aikana.”
Forss itse käyttää aina sekuntikelloa ohjastustehtävissään.
”Esimerkiksi, jos aloitteleva hevonen menettää asemiaan laukan takia, voin kellon avulla seurata, että en aja porukkaa liian lujaa kiinni. Sekuntikello on mielestäni erittäin tärkeä apuväline, ettei hevosella tule ajettua liian kovaa”, Forss painottaa.
”Kellon kanssa pystyn välttämään ylivauhtia matkan aikana ja sillä voi olla vaikutusta myös ajotaktiikkaan. Esimerkiksi, jos katson kelloa ensimmäisen kilometrin jälkeen, voin päätellä, missä vaiheessa voin lähteä ajamaan kiriä juuri tällä hevosella. Onko mahdollista lähteä ajamaan kilometrin kiriä, vai pitääkö odottaa loppusuoralle asti, jos alkumatkasta onkin ajettu hevosen kannalta jo liian kovaa?”
Forssille sekuntikello onkin ensisijaisesti mukana kontrolloimassa vauhtia.
”Kello on minulle jarrutekijä. Oli kyseessä sitten mikä urheilusuoritus tahansa, siihen pitäisi aina kuulua loppukiri. Kun matkavauhti on ollut alussa liian kovaa, silloin loppukiri ei enää irtoa ja se on vain kamppailua maitohappoa vastaan. Se ei ole ihanteellisin tilanne kilvanajossa”, Forss näkee.
Matkalla on Forssin mukaan vaikutusta sekuntikellosta saatavaan hyötyyn.
”Mielestäni maililla harvemmin tarvitsee kelloa, koska se on enemmän sellaista, että ensin haetaan asemia ja sen jälkeen lähdetään kiriin. Maililla taktiikka on yksinkertaisempi ja kelloa tarvitsee oikeastaan vain ääritapauksissa. Vastaavasti täyden matkan kilpailuissa – varsinkaan volttilähdöissä – en laita kelloa päälle heti startista, vaan x matkan jälkeen. Voltista lähdettäessä ensimmäiset askeleet eivät ole missään tapauksessa samaa vauhtia kuin esimerkiksi sadan metrin jälkeen.”
Ohjastajana Forss painottaa enemmän sekuntikellon muotoa kuin muita ominaisuuksia.
”Minulle kaikista tärkeintä on, että kello istuu käteen niin kuin sitä ei olisikaan. Sen pitää olla tietyllä tapaa pieni, mutta se ei saa olla liian pieni, jotta sitä ei joudu puristamaan liikaa. Vastaavasti, jos kello on liian iso, koura jää liian auki, ja silloin en saa kunnon otetta ohjasta”, Forss kuvailee.
Ravivalmentaja Harri Koivunen kertoo, että heillä sekuntikelloa käytetään kaikissa hevosten harjoituksissa, ja välillä kello voi olla mukana myös startissa.
”Periaatteessa lähes kaikki, jotka ajavat hevosia, kellottavat vähän kokemuksensa mukaan. Hevosenhoitajat osaavat kellottaa vähän vaihtelevasti, ja harjoituksissa voi olla käytössä myös GPS-laite”, Koivunen aloittaa.
”Itse ajan kaikki vedot GPS-laitteella, mutta hiiteissä minulla on aina käytössä perinteinen viisarikello. Koen, että muut harjoitukset eivät ole ihan niin sekuntipeliä, minkä takia olen käyttänyt GPS-laitetta. Ratahiiteissä haluan taas, että aika on varmasti luotettava. Hiiteissä keulahevonen määrää vauhdin ja muut seuraavat perässä.”
Eniten Koivunen tykkää käyttää viisarikelloa.
”Olen katsonut viisarikelloa viisikymmentä vuotta, eikä minun tarvitse kuin vilkaista sitä tietääkseni mitä siinä lukee. En ole oppinut ajamaan digitaalisella kellolla, ja tuntuu, että sellainen vaikuttaa jopa ajosuorituksiinikin. Viisarikello on myös hyvin yksinkertainen käyttää”, Koivunen kokee.
Joskus kelloa voi tarvita vähän yllättävissäkin tilanteissa.
”Toisilla hevosilla voi olla hyvin tarkkaa, milloin ja miten hevonen menee ravipaikalla esittelyyn tai auton taakse. Jossain raveissa minun on pitänyt ottaa kello mukaan vain sen takia, että hahmottaisin, missä minun tulisi olla ja mihin aikaan, jotta olisin oikeaan aikaan oikeassa paikassa lähdön kannalta.”
Sekuntikellolla voidaan ottaa aikaa myös intervallien välissä olevista palautumisajoista. Yleensä palautumisaika pyritään pitämään säännöllisenä, ja sitä lyhentämällä voidaan treeniin saada lisää tehoja.
”Olemme joskus aikaisemmin ottaneet kellolla aikaa intervallien välissä, mutta enää ei. Kaikkien vuosien ja toistojen jälkeen meille on muodostunut tietyt rutiinit, ja sen tietää, milloin ja miten meillä tulee haluamamme aika täyteen. Kun varsoilla ajetaan tuplahiittiä, silloin hiittien välinen aika voidaan kellottaa, koska hevosten kävelynopeus on vaihtelevaa”, Koivunen kertoo.
Treenin tai kilpailun jälkeen voidaan myös kellottaa pulssin mittaamisen oikea ajankohta. Se on tärkeää, jotta pulssit olisivat verrannollisia keskenään eri hevosten ja treenipäivien välillä.
”Me otamme joskus pulsseja treenien jälkeen, mutta emme mitenkään säännöllisesti. Kun hevonen on suorittanut määrätyn treenin ja on siitä palautunut tietyllä tavalla, tiedämme, mitä pulssin normaalitilanteessa tulisi olla. Hevosten käytös vaikuttaa myös siihen, miten ne palautuvat treeneistä”, Koivunen toteaa.
Pelaajien keskuudessa sekuntikello on käytetty apuväline.
”Olettaisin, että kelloa käytetään vieläkin pelejä ja vihjeitä tehtäessä, mutta siinä voi olla paljon eroja, miten sitä käytetään ja mitä kellotetaan. Minä itse tykkään kellottaa pidempiä matkoja, enkä koskaan kellota esimerkiksi viimeistä viittäsataa metriä”, peliasiantuntija Tommi Kela kertoo.
”Yleensä kellotan viimeisen tuhat metriä, koska mielestäni se kertoo paremmin, millainen hevosen suoritus oli. Jos joku hevonen esimerkiksi takoo viimeisen tuhannen kymppiä jatkuvasti, silloin tietää, että hevonen pärjää ihan väkisin jossakin pian. Sellaiset ei yleensä ole ihan normaaleja vauhteja.”
Kela kuitenkin muistuttaa, etteivät pelkästään sekuntikello ja kellotukset tee autuaaksi.
”Minulle on tosi tärkeää, millä tyylillä hevonen tekee suorituksen. Vaikka joku hevonen saisi jatkuvasti hyviä kellotuksia, mutta aina hiljentää vähän maaliin tullessa, en ole siihen tyytyväinen. Jos hevonen taas näyttää siltä, että sille jäi vielä voimia, silloin tieto ja suoritus on arvokkaampi. Lähtökohtaisesti on aina hyvä suoritus, kun vauhti kiihtyy maaliin asti ja hevoselle jää vielä voimia, vaikka kellotus ei olisikaan mikään erikoinen”, Kela kuvailee.
”Kellolla pystyn vahvistamaan omia havaintojani suorituksesta. Välillä hevosen suoritus voi näyttää paremmalta tai heikommalta kuin kello näytti. Tilannetta on aina arvioitava kokonaisuutena.”
Aina kellotukset eivät kuitenkaan Kelan mukaan tuo lisäarvoa hevosen suoritukseen.
”Jos lähdössä ajetaan taktiikkajuoksua, ja ensimmäinen kierros on 1.20-vauhtinen, menettää kellotus mielestäni vähän merkitystään. Siitä vauhdista käytännössä kaikki pystyvät lopettamaan lujaa. Samanlaisia kellotuksia voi saada myös laukan jälkeen, kun hevonen usein vähän kuin ylittää itsensä. Minä ajattelen sen niin, että hevosen on juostava kyseinen aika lähdössä viralliseksi tulokseksi, jotta siitä voidaan sanoa, että se menisi kyseisiä vauhteja”, Kela toteaa.
Sekuntikelloa käytettäessä Kela pääasiassa kellottaa hevosen turvasta turpaan.
”Videokuvasta ei kuitenkaan aina ihan näe, milloin hevosen turpa ylittää maalilinjan. Sen takia välillä voin kellottaa kuskista, kärryn pyörästä tai voilokista, eikä siinä lähtökohtaisesti pitäisi olla isoja eroja, kunhan kellotukset on otettu samasta kohtaa linjalla”, Kela pohtii.
Kela kuvailee, että kellottamalla hän pystyy laittamaan lähdön hevoset paremmuusjärjestykseen.
”Suomessa lähtöpaikat ja oletettu juoksunkulku vaikuttavat merkittävästi. Useinkaan sen takia lähdön paras hevonen ei voita lähtöä, ja se on pelaajan kannalta tosi hankalaa. Suomessa pitää puolet ajasta käyttää sen arviointiin, miten lähtö tulee menemään, ja puolet ajasta siihen, mikä on lähdön paras hevonen. Tämä on tosi iso ero verrattuna esimerkiksi pelaamiseen Ranskaan”, Kela kuvailee.
”Vihjeitä tehdessä kellon käyttäminen on hyvin syvälle juurtunut tapa Suomen raviurheilussa. Sitä kautta koitan löytää hevosten eroavaisuuksia, ja kellon puuttuminen ainakin vaikeuttaisi vihjeiden tekemistä. Ihmisillä on omanlaisiaan tapoja tulkita lähtöjä, ja sekuntikellon käyttö on iso osa minun tapaani.”
Tornissa kello suuressa roolissa
Ravikilpailuissa sekä tuomaristolla että selostajalla on sekuntikello käytössä koko ajan.
Suurkilpailuvalvojana ja ravikilpailutuomarina toimivan Jouni Rajalan mukaan tuomaristo käyttää sekuntikelloa neljässä eri tilanteessa. Merkittävin rooli kellolla on vertailu- ja varmistusaikojen ottamisessa.
”Ravikilpailuissa viralliset ajat tulevat aina maalikamerasta, mutta vähintään kaksi tuomaria laittaa aina kellon käyntiin varmistukseksi ja vertailuksi. Jos kävisikin niin, että maalikameraan tulisi esimerkiksi jokin tekninen vika, aika olisi kuitenkin olemassa. Maalikameran aikoja verrataan tuomariston aikoihin niin, että ne ovat suunnilleen samat eli heittävät korkeintaan kymmenyksen tai kaksi. Vertailuaika otetaan aina voittajalle”, Rajala sanoo.
Kaikissa raveissa ei ole maalikameraa käytössä. Tällainen tilanne voi Rajalan mukaan olla esimerkiksi paikallisraveissa, ja silloin kaikki ajat otetaan käsikellotuksilla.
”Tuomareilla on nykyään pääasiassa käytössään sellaisia sekuntikelloja, joihin voi saada vaikka viisikymmentä väliaikaa. Silloin on mahdollista kellottaa ajat kaikille lähdön osallistujille, ja tuomariston kannalta on aina parempi, mitä useammalla kellolla aikoja on otettu”, Rajala aloittaa.
”Paikallisraveissa ei välttämättä ole mahdollista saada videokuvaa, mistä pystyisi tarkistamaan lähdön tapahtumia ja kellotuksia. Varsinkin sellaisissa tilanteissa kellotuksien tärkeys ja onnistuminen korostuu”, Rajala toteaa.
Tuomareille suositellaan kellon käyttöä tornissa.
”Ja on aina parempi, jos kaikki käyttäisivät kelloa. Se ei ole keneltäkään pois, vaan päinvastoin, kellotukset toimivat lisävarmistimena. Suurin osa tuomareista käyttää sekuntikelloa automaattisesti.”
Rajalan mukaan tuomaristo kellottaa usein myös selostajan apuna väliaikoja koelähdöissä, jos samassa lähdössä on sekä lämminverisiä että kylmäverisiä tai 2- ja 3-vuotiaita varsoja.
”Selostajat usein pyytävät tätä. Selostaja yleensä kellottaa johtavan lämminverisen itse, ja tuomaristo kellottaa muilta paaluilta lähteneitä valjakoita.”
Tuomaristo käyttää kelloja myös siinä tilanteessa, jos lähtöön tulee viivästys.
”Jos jokin valjakko esimerkiksi poistuu varikon puolelle kengityksen tai varusterikon takia, laitetaan kello käyntiin. Samalla seurataan, paljonko lähtöön olisi oikeasti aikaa jäljellä. Jos sitä on vaikka kolme minuuttia, ja valjakko palaa takaisin radalle ajan puitteissa, tilanteesta ei synny mitään rangaistavaa, eikä lähtö viivästy”, Rajala kuvailee.
”Ilman kellotuksia olisi vaikea arvioida tilanteeseen kulunutta aikaa, jonka mukaan rangaistukset suoraan menevät. Tuomaristosta ne, kenellä on kello käytössään, kellottavat viivästykset, ja tällaisissa asioissa kellot menevät päälle automaattisesti.”
Sekuntikelloa käytetään myös silloin, jos lähtö joudutaan jostain syystä keskeyttämään.
”Tuomaristo laittaa aina kellon päälle saman tien, jos lähtö joudutaan keskeyttämään. Jokaista juostua sataa metriä kohden pitää antaa vähintään kolmekymmentä sekuntia palautumisaikaa. Tilannetta konsultoidaan yhdessä eläinlääkärin kanssa sen arvioimiseksi, milloin lähtö voidaan ajaa uudestaan. Yleensä palautumisaika on pidempi, koska onnettomuustilanteessa aikaa kuluu, tai lähtö voidaan siirtää ajettavaksi myöhemmäksi, esimerkiksi ravien viimeiseksi lähdöksi.”
Ravien selostajana toimiva Jere Törmänen kuvailee, että selostajan on tarkoitus kertoa lähdön tapahtumat yleisölle ja katsojille, sekä samalla luoda tunnelmaa. Selostaja myös kellottaa väliaikoja ja kertoo ne selostuksen yhteydessä.
”Laitan kellon käyntiin silloin, kun hevoset tulevat lähtölinjalle. Viidensadan metrin paalun kohdalla painan väliaikanäppäintä, ja katson montako sekuntia meni ensimmäiselle viidellesadalle metrille. Sama toistuu kierroksen kohdalla, kolmannella puolikkaalla sekä viimeisellä puolikkaalla. Kelloa ei pysäytetä missään välissä, jolloin sillä saa tarvittaessa myös kokonaisajan otettua”, Törmänen sanoo.
”Suomessa ja Ruotsissa on erona se, että Suomessa kerrotaan kolmas puolikas, kun taas Ruotsissa sanotaan 1500 metrin väliaika. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän Suomen tyylistä, koska se kertoo katsojille suoraan, mitä sillä puolikkaalla käytännössä tapahtui vauhdin puolesta. Sitä ei tarvitse erikseen ruveta arvailemaan tai laskemaan.”
Törmäsen mukaan lähetystavalla ei ole vaikutusta kellottamisen kannalta, mutta matkalla sen sijaan on.
”Esimerkiksi jos matkana on 2600 metriä tai 3100 metriä, silloin ei kelloteta kolmatta puolikasta vaan toinen tuhat metriä. Vastaavasti taas maililla on ensimmäinen puolikas, tuhat metriä ja viimeinen viisisataa metriä. Tällaiset asiat on aina tiedostettava ja muistettava huomioida. Kaikista pahin on neljän kilometrin kilpailu, jossa pitää muistaa kellottaa seitsemäs puolikaskin”, Törmänen kuvailee.
Väliaikoina kellotetaan ensimmäinen viisisataa metriä, tuhat metriä, kolmas viisisatanen sekä viimeinen viisisatanen. Perusmatkat ovat kuitenkin aina noin reilun sata metriä pidempiä. Tätä ’ylimääräistä sataa metriä’ ei huomioida väliaikoja kellottaessa, mutta se näkyy kokonaisajassa ja lopputuloksessa, ja se jää kolmannen ja viimeisen puolikkaan väliin.
”Käytännössä painan väliaikanappia, kun kolmas puolikas tulee täyteen, ja painan sitä heti uudestaan lähdettäessä viimeiselle viidellesadalle.”
Selostuksessa vakiintunut tapa on sanoa väliajat puolen sekunnin tarkkuudella.
”Se on riittävän tarkka aika kertomaan, kuinka kovaa lähdössä mennään. Sinänsä ei olisi vaikeaa laskea kellotuksia ihan kymmenyksenkin tarkkuudella, mutta lähdön aikana kukaan ei lähtökohtaisesti kaipaa niin tarkkoja kellotuksia. Ruotsissa selostajat näkevät kellotukset radan tauluilta, mutta meillä ei Suomessa ole sitä mahdollisuutta muualla kuin Vermossa”, Törmänen kertoo.
”Joissakin paikoissa väliaikoja voidaan näyttää lipun kanssa radalta, mutta niin ei ole joka paikassa. Mielestäni on parempi, kun lipunheilauttaja on paikalla, koska silloin ei tarvitse selostuksen yhteydessä kytätä niin tarkasti, milloin hevoset menevät linjan yli. Lippu helpottaa selostusta ja on selkeää, kun näkee jo sivusilmällä, kun lippu heilahtaa.”
Radan profiililla ja tornin sijainnilla ei Törmäsen mukaan ole käytännössä väliä kellottamisen kannalta.
”Paalujen kohdat pitää kuitenkin ottaa huomioon. Linja ei välttämättä ole sillä kohtaa, miltä se näyttää olevan tornista kaukaa ja viistosta katsottuna. Ei siinä todennäköisesti suuria heittoja tule, mutta koitan parhaani mukaan varautua siihen, että selostuksen yhteydessä kellotukset olisivat kuitenkin luotettavia.”
