Raviratojen muuttoliike – omalla vai vieraalla maalla?

Sanontaa kuinka historia toistaa itseään toistellaan ahkerasti, vaikka se ei sitä teekään. Sillä on kuitenkin kieltämätön taipumus päätyä samankaltaisuuksiin.Tämä tulee hakematta mieleen, kun Vermon ja Teivon raviratojen viime vuosien epävarmaa tilannetta on seurannut.Varsinkin Vermon tilanne muistuttaa hyvinkin paljon Käpylän loppuvaiheita. Siellä oli pitkät jäähyväiset, jotka alkoivat elokuussa 1969, kun Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta pääsi yllättämään raviväen suunnitelmalla, jossa Käpylän ravirata-alueesta lohkaistaisiin melkoinen pala Messukeskuksen käyttöön.Helsingin raviradan siirtyessä Oulunkylästä Käpylään oli raviseura vuonna 1925 myynyt omistamansa ravirata-alueen ja ottanut tilalle 50 vuoden vuokran Käpylään..Radan rakentaminen Käpylän pehmeälle suoalueelle söi kuitenkin seuran varat alkuunsa. Pitkä vuokrasopimus myytiin takaisin kaupungille ja tehtiin tilalle viiden vuoden välein uusittava sopimus.Tuosta kaupungin yllätysilmoituksesta oli pitkä ja vaihderikas matka sunnuntaihin 11.12.1977, jolloin Käpylän toiminta päättyi siirtyäkseen kolmen viikon päästä Vermoon.Se sisälsi muun muassa kaupunkisuunnitteluviraston kohtuullisen selkeän suunnitelman pääkaupungin raviradan siirtämiseksi Nivalan-Tuomarinkylän alueelle, jonka Helsingin Raviratakin jo hyväksyi.Kun tämä ei toteutunut, eikä Käpylä poistunut kaupungin haaveilemalla tahdilla, napattiin Messukeskuksen käyttöön kuitenkin sen verran raviradan aluetta, että kavioura piti lyhentää 860 metrin mittaiseksi.Tämä johti siihen, että Käpylässä ajettiin usein 2300 ja 2700 metrin kilpailuja. Kiihkeimmillä kilvanajajilla ajettavat matkat saattoivat tiimellyksessä unohtua ja useamman kerran nähtiin vankkoja loppukirejä kierrosta ennen maalia. Ratkaisuksi tähän yksi toimihenkilö sai vakanssin kierrosluvun näyttäjänä etusuoralla..Kaupunkien kanssa on saatu neuvotella muuallakin kuin pääkaupungissa. Nykyraviurheilun suurin haitta tästä koettiin luultavasti Rovaniemellä. Kun vanhan raviradan toiminta päättyi vuonna 1966 kaupungin ostettua sen teollisuusalueeksi se samalla sitoutui osoittamaan uudelle raviradalle paikan.Lupauksen täyttämistä kävi vuosien varrella useampikin paikallisten hevosmiesten karvalakkilähetystö kyselemässä. Lopulta Mäntyvaarassa ravattiin syyskuussa 1979 ja katsomo sinne rakentui kolme vuotta myöhemmin.Yleisin syy uusien ratojen tarpeeseen oli, että vanhat radat oli monessa paikassa rakennettu yllättävänkin lähelle kaupunkien keskustaa. Turun Hippodromi sijaitsi Kupittaalla. Siellä ajettiin viimeiset kilpailut syyskuussa 1973. Metsämäessä alettiin ravata maaliskuussa 1978.Jos joku raviurheilusuuntautunut kansalainen kulkee nykyään Kupittaanpuistossa ja ihmettelee siellä rakennusta, joka erehdyttävästi muistuttaa Solvallan kahdeksankulmaista ulkototopistettä, niin kyseessä todellakin on Turun vanhan raviradan totokioski vuodelta 1948.Sen suunnittelija arkkitehti Erik Bryggman varmasti sai vähintäänkin vaikutteita naapurin ravipyhätöstä.Jyväskylän Hippoksen paikalla pelataan nykyään muun muassa pesäpalloa ja jääkiekkoa, osa Lahden vanhaa ravirataa on hautausmaana, Tampereen Hippos on osa Kalevan asuinaluetta, Joensuun vanhan raviradan tilalla on keskustan tuntumassa oleva urheilukenttä, Kuopion vanha rata kiersi jalkapallokenttää, jota nykyään isännöi hallitseva Suomen mestari KuPS, ja niin edelleen.Kuvio oli hyvin toistuva. Vanhan raviradan fasiliteetit alkoivat olla 1970-luvulle käännyttäessä tiensä päässä, etenkin kun raviurheilu eli vahvaa nousukautta. Samaan aikaan ravirata-alue oli kaupungin laajetessa käynyt ahtaaksi.Nykyinen ravirataverkosto valmistui pääosin 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alussa. Kun kansa valtasi nämä silloisin silmin upeat betonimöhkäleet tupasen täyteen, tuskin kenellekään tuli mieleen, että ihmisiän aikana voi tulla jälleen tilanne, jossa evakko kutsuu.Tampereen raviradalle kuitenkin katseltiin jo uutta sijaintia, mutta Teivon tilanne on nyt tiedossa. Se jatkaa omalla paikallaan, mutta suurin muutoksin. Sen sijaan Vermon kohtalosta ei vielä täyttä varmuutta ole..Millainen tonttitilanne maakuntaradoilla on?Joensuun Linnunlahden ravirata sijaitsee kaupungin omistamalla, reilun 15 hehtaarin alueella. Sen vuokrasopimus on umpeutumassa vuoden 2029 lopussa, mutta uhkakuvia tai painetta raviradan siirtämiselle toiseen paikkaan ei ole näkyvissä.”Jatkosta käydään hyvässä hengessä jo alustavia neuvotteluita”, Joensuun Ravirata Oy:n toimitusjohtaja Marjo Väisänen kertoo. ”Ravirata on osana alueemme urheilu- ja kulttuurikeskittymää ja tulevia suurtapahtumia.”Seinäjoen Ravikeskus vuokraa kaupungilta 16 hehtaarin maa-aluetta. Se sijaitsee vain runsaan kilometrin päässä Seinäjoen keskustasta, mutta laitamilla, eikä ainakaan vielä mitenkään puristuksissa. Vuokrasopimus on voimassa 25.9.2041 asti..Ylivieskan ravirata-alue on kooltaan noin 18 hehtaaria ja sen omistaa Ylivieskan kaupunki. Kaupunki on vuokrannut alueen Jokilaaksojen Ravikeskus Oy:lle, joka on rakentanut sinne kaviouran, katsomon, valjastuskatokset, huoltotilat, pesupaikat ym.Jokilaaksojen Ravikeskus Oy puolestaan vuokraa tätä kokonaisuutta Pohjanmaan Ravi ry:lle, joka järjestää ravikilpailut.”Vuokrasopimus kaupungin kanssa on voimassa vuoteen 2045 asti”, Pohjanmaan Ravin puheenjohtaja Katri Helminen kertoo. ”Ylivieskan kaupunki ei ole laajenemassa raviradan suuntaan.”Kuopion Sorsasalon ravirata on 17 hehtaarin vuokratontilla ja vuokrasopimusta kestää 1.8.2073 asti.Länsipohjan Hevosurheilukeskus Oy:n suurin osakkeenomistaja on Tornion kaupunki ja sen Laivakankaan raviradan rata-alue on vuokralla Tornion kaupungille kuuluvalta konsernilta. Vuokra-alueen koko on 16 hehtaaria ja sen vuokrasopimus on voimassa toistaiseksi..Meillä on poikkeuksellisen hyvä sopimus kaupungin kanssa ja vaikea nähdä tulevaisuudessa uhkakuvia.Turun Hippoksen toimitusjohtaja Eeva Karvonen Metsämäen tonttitilanteesta.Turun Metsämäellä on kaupungin kanssa kaksi vuokrasopimusta, varsinainen ravirata-alue ja harjoitusalue. Ne ovat yhteensä 40 hehtaaria ja vuokrasopimus on vuoteen 2046 saakka.”Meillä on poikkeuksellisen hyvä sopimus kaupungin kanssa ja vaikea nähdä tulevaisuudessa uhkakuvia”, Turun Hippoksen toimitusjohtaja Eeva Karvonen sanoo.Kajaanin Kuluntalahdessa sijaitseva ravirata-alue on vuokralla Kainuun Maa- ja Metsäsäätiöltä.”Se on pitkä sopimus, eikä omistajalta ole mitään merkkejä, että aluetta tarvitsisi muuhun käyttöön”, toimitusjohtaja Ari Komulainen kuvailee. ”Kyllä ne meidän uhkakuvat ovat ihan muualla.”Mikkelin Ravirata Oy:n 16 hehtaaria on vuokralla kaupungilta.”Vuokrasopimus on voimassa 2040-luvulle ja kaupunki omistaa Mikkelin Ravirata Oy:sta 74,3 prosenttia, joten tuskin se on meitä häätämässä”, toimitusjohtaja Kari Tiainen huomauttaa..Oulun Äimärautio on Suomen vanhin samalla paikalla sijaitseva ravirata. Se avattiin vuonna 1908, eikä sulkemisesta ole näkymiä.”Tontti on kaupungilta vuokralla tällä sopimuksella vuoteen 2042, eikä sen jälkeenkään pitäisi olla huolta huomisesta”, toiminnanjohtaja Marja Pahkala kertoo.Porin 17 hehtaarin tontin omistaa kaupunki ja vuokrasopimus on voimassa vuoteen 2040.”Ravitoiminnan jatkuessa en näe, että kaupungilla olisi mitään tarvetta olla senkään jälkeen uusimatta sopimusta”, toimitusjohtaja Tommi Lähdekorpi kokee.Killerjärven 18,2 hehtaarin tontti on vuokralla Jyväskylän kaupungilta. Nykyinen sopimus umpeutuu 30.4.2036, mutta toimitusjohtaja Ahti Ruoppila ei näe ongelmia jatkosta.”Killerin raviradalla ja Jyväskylän kaupungilla on toimiva yhteistyö jo yli 50 vuoden ajalta”, hän kuvailee. ”Tarkoitus on edelleen kehittää Killerin aluetta hevosurheilukeskuksen lisäksi myös tapahtumakeskuksena.”Rovaniemen Mäntyvaaran raviradan vuokrasopimus on voimassa 31.12.2036 asti, eikä jatkoon ole esteitä näkyvillä.Lappeenranta on kaupungin vuokratontilla. Kaustinen on pääosin omalla tontillaan, pieni osa 50 hehtaarista on kunnan aluetta. Täysin omalla tontillaan ovat Forssa, Lahti ja Kouvola..Mitä jos Vermo seisoisi omalla maallaan?Vermon tontista on käyty myös ostoneuvotteluja."Kaksi kertaa sitä on yritetty ostaa”, Vermon toimitusjohtajana vuodet 1989–2015 toiminut Jorma Ojapelto muistaa.Ensimmäinen kerta oli, kun Ojapelto oli vasta tullut taloon. Hän lähti silloisen puheenjohtaja Reino Urosen kanssa kaupungin edustajien pakeille.”Se jäi hyvin yleisluontoiseksi tapaamiseksi, ei siinä päästy mihinkään. Ei kauppaan ollut minkään valtakunnan mahdollisuuksia.”.Seuraava kerta vuosina 2005–2006 oli jo paljon vakavampi. Kari Haapiainen toimi silloin puheenjohtajana.Neuvottelut johtivat jopa paperille tehtyyn sopimusluonnokseen. Vermossa tehtiin myös kauppaa varten maaperätutkimus. Alueella oli sijainnut kaatopaikka.”Sen rajat menevät pääkatsomon tallialueen puoleisesta päästä tallikaarteeseen, josta se jatkuu tallialueelle”, Haapiainen kertoo. ”Kaatopaikkaa ei koskaan ole nykysäännösten mukaisesti paketoitu loppuun. Siihen oli vain puusto kasvanut päälle, kun sen käyttö oli lopetettu.”Vermon hallitus teki 11.1.2006 kokouksessaan päätöksen maa-alueen hankinnasta ja teki Hippoksen hallitukselle seuraavanlaisen esityksen:Vermon Ravirata Oy esittää kunnioittaen, että Suomen Hippos Ry:n hallitus esittäisi Maa-metsätalousministeriön Hevostalousneuvottelukunnalle, että se vuoden 2006 kertymän käyttösuunnitelmassa myöntäisi Vermon Ravirata Oy:lle maa-alueen hankintaa varten kertaluontoisesti 640.000 €, mikä on noin 35 % 2.250.000 € suuruisesta kauppasummasta. Avustussumma tulisi valtaosin kattaa vuoden 2005 tuloista syntyvästä ylijäämästä sekä osittain Fintotolle vuosittain myönnettävistä linja- ja huoltomaksuista..Kun Hippos ei lähtenyt puoltamaan tätä, vetäytyi Vermonkin hallitus ajatuksesta. Siellä pelättiin, että kauppasumma olisi lopulta uhannut myös radan palkintojen kokoa.Kari Haapiaisella on hyvin positiivinen ajatus siitä, että kauppa olisi ollut toteutettavissa, mutta Ojapelto on huomattavasti skeptisempi.”Oma näkemykseni on, että sitä ei olisi pystytty ostamaan”, hän korostaa. ”Minulle jäi käsitys, ettei kauppa kiinnostanut ketään muuta kuin Vermoa.”

Raviratojen muuttoliike – omalla vai vieraalla maalla?

Aiheeseen liittyvää