Vanhaa BWT:tä muisteltiin Haimoon kokoontumisajoissa – "Ei sitä silloin oikein edes tajunnut, kuinka kova juttu tämä oli"

Syksyn ensimmäisenä lauantaina Vihdissä nähtiin iloisia jälleennäkemisiä vuosikymmentenkin takaa. Halauksia, kuulumisia ja muisteluita vaihdettiin. Oli Haimoon kokoontumisajot.Blue White Trottersin alun perin rakennuttama valmennuskeskus avattiin syksyllä vuonna 1981 ja se oli ainutlaatuinen yritys Suomen raviurheilun saralla – ja on sitä edelleen.Valmennuskeskus on vaihtanut vuosikymmenten varrella muutamaan kertaan omistajaa ja nyt paikalle kokoontui seurakuntaa, jotka ovat siellä jossain kohtaa sen historiaa vaikuttaneet. Mukana tietenkin aivan alkuperäisiäkin BWT:läisiä.Ulla Nieminen on sitä kirjaimellisesti, hän asteli 44 vuotta sitten hoitamaan hevosia uutuuttaan loistavaan talliin. Hän oli sitä ennen ollut Pekka Korven Forssan maatallilla.”Aika jänskää oli tänne tulla”, hän myöntää. ”Ei sitä silloin oikein edes tajunnut, kuinka kova juttu tämä oli. Oli hyvät paikat, oli tiettyä yhteisöllisyyttä, vaikka välillä keskenään kinattiinkin ja ennen kaikkea hyvät hevoset.”Hänen tapauksessaan hyvät hevoset tarkoittivat esimerkiksi jenkkejä Natural High ja Keystone Mermaid, ja Suomessa syntynyttä Guiding Staria, joka voitti muun muassa Suur-Hollolan..Hänen ystävänsä Jaana Helminen (silloinen Kalenius) tuli Haimooseen vuotta myöhemmin. He olivat ystävyksiä ja luokkatovereita Lahdessa jo 12-vuotiaasta asti. Yhdessä he rupesivat käymään myös raveissa ja ratsastamassa.”Oltiin vielä lukiossakin samalla luokalla, kunnes Jaana keksi pari kuukautta ennen kirjoituksia, että lähdenpä Charmen kanssa Eurooppaan”, Nieminen hymähtää.Helminen hoiti Charme Asserdalia tämän kilpauran viimeiset ajat.”Joo, jätin lukion kesken, mutta kirjoitin sitten iltalukiossa 1996. Lakki on saatu”, Helminen puolustautuu.Kun Charmen kilpaura loppui, ei Kila-Tallilla työskentely enää oikein maittanut Helmiselle.”Muistan puhelun Ullalle, kun olin vielä Evellä, että nyt tympii ankarasti. Tämä sanoi, että tule tänne ja sitten minä menin”Kuulostaa mutkattomalta ja ilmeisesti sitä olikin.”Töiden saaminen oli silloin niin helppoa, sen kun tuli töihin”, Nieminen nauraa. Helmisen passeja olivat muun muassa Nevele Fever, Falcon Lobell, Lucia ja Enterprise Hanno.”Nevele Feverin kanssa reissasin paljon Euroopassa”, hän kertoo. ”Yhden talven olin Grosboisissa Feverin, Glenn Kosmoksen ja Arnies Aimin kanssa.” .Kumpikin lopetti Haimoossa 1980-luvun puolivälissä, mutta teki myös myöhemmän hetken paluun. Helminen 1990-luvun alussa ja Nieminen puolestaan tuli vielä Blue White Trotterseille yhdistetyksi henkilökunnan ruoanlaittajaksi ja toimitusjohtaja Timo Sohlbergin sihteeriksi.”Ei täältä niin helpolla eroon päässyt”, Nieminen hymyilee.Raviurheilusta he ovat vieraantuneet, mutta eivät aivan täysin.”Toimistohommia olen tehnyt jo pitkän aikaa. Netistä luen jotain ravijuttuja ja kavereiden tallilla Kangasniemellä olen joskus tallivahtina. Ratsastaa tykkään edelleen”, Nieminen kertooHelmisen sisko Minna Kauhanen on puolisonsa Jarnon kanssa menestyvä raviurheilija, mutta sekään ei ole saanut häntä enää syvemmälle lajiin.”Kaupantätinä ja esihenkilönä myin naisten vaatteita 26 vuotta. Seuraan siskoni hevosia kaukaa ja käyn silloin tällöin Jokimaalla”, hän kuvailee..Ravikonsultti Oy, eli veljekset Pekka ja Heikki Korpi tekivät alkuun sopimuksen Blue White Trottersien kanssa tallin valmennustoiminnasta vastaamisesta. Kun Heikki lähti vuonna 1983 Amerikkaan tuli tilalle nuorin Korven veljes Ilkka.”Tämä oli hienoin paikka, mitä suomalaisessa raviurheilussa voi olla”, Ilkka Korpi toteaa. ”Ihan eri maailma, mihin oli tottunut.”Myös hevosenhoitajien asema kohentui uudelle tasolle.”Täällä hevosenhoitajistakin tuli ihmisiä. He saivat palkan ja pukeutuivat siististi tallin väreissä. Sitten olikin tosi hyviä työntekijöitä. Lajiin vihkiytyneitä, joille hevosen hyvinvointi oli kaikki kaikessa. Se on nykyään ehkä vähän kadonnut.”Korpi kokee, että hän sai täällä ollessaan nähdä suomalaisen raviurheilun parhaimmillaan.”Amerikasta tuli koko ajan hevosia ja oli hyviä Suomessa syntyneitäkin. Pekalle oli koko ajan jonossa hevosia tulossa.”Hyville hevosille oli tarjolla niiden arvoiset treenipaikat, jotka kuulostavat nyt hyvinkin moderneilta.”Ensin oli pienempi, 860 metriä pitkä rata ja pian tuli myös 1600 metrin pituinen rata. Sitten oli 500 metrin pehmyt suora, jossa oli pintana kaapelinkuorista tehtyä muovimursketta. Talvella ajettiin paljon Ollikkalan mäkeen.”Haimoon tapahtuman ideanikkareina olivat BWT:llä aikanaan työskennellyt Katja Suontausta ja Kirsi-Marja Tammisto, joka on toiminut tiloissa ammattivalmentajana.”Tämä lähti laajuudessaan vähän käsistä”, Tammisto naurahti, kun tallinmäki täyttyi ihmisistä. ”Voi olla, että tästä tulee traditio, porukka on ihan innoissaan.”

Vanhaa BWT:tä muisteltiin Haimoon kokoontumisajoissa – "Ei sitä silloin oikein edes tajunnut, kuinka kova juttu tämä oli"

Aiheeseen liittyvää