Alaston mies autossa

Sodankylä – Kajaani – Lieksa – Joensuu – Hankasalmi – Nilsiä – Vieremä – Halsua – Loviisa
Suomi on mukavanmuotoinen maa. Sen kartta mahtuu pystysuoraan isollekin paperille, se tekee kartan käsittelystä miellyttävää. Mahtaa chileläisillä olla karttojensa kanssa hankalaa. Norjalaisia en jaksa sääliä, heillä on öljy ja Lannem Silje, se riittäkööt heille.

Matkassa parasta on aina matkaan valmistautuminen. On mukava viettää iltoja takkatulen äärellä pohtien reittimahdollisuuksia. Takkatuli on todella tarpeen juuri nyt kahdesta syystä. Ensinnäkin on kesä 2015, joka tultaneen muistamaan takkatulten ja lattialämmityksen kesänä. Toisekseen, viime sunnuntaina Kokemäellä kastuneet vaatteeni ovat edelleen hieman märät. Ensimmäisenä yönä sain kameralaukun ja tietokonelaukun kuivattua käyttäen apunani puhallinta, jolla villin nuoruuteni vuosina käyristimme salibandymailoja. Huomasin, että voimakkaasti lämmitettäessä tietokonelaukusta ja säbämailasta lähtee suhteellisen samanlainen tuoksu.

Lisään puita ja mietin paljonko tarvitsen mukaani vaatetta ja vaihtovaatetta. Tähän on syynsä. Kokemäen ravit olivat hyvin kostea elämys. Sade alkoi neljännen lähdön alla. Tämän tietää siitä, että käsiohjelmasta on luettavissa kolme ensimmäistä lähtöä. Sen jälkeen alkaa möykky. Se, mikä joskus oli joukko käsiohjelman sivuja, on nyt sellumöykky, jonka lehteily auki vaatisi papyrystutkijan hermot ja välineet. Älkää ymmärtäkö väärin, en valita. Olen vain ja ainoastaan huvittunut ja helpottunut. Onneksi poliisi ei pysäyttänyt minua sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Jokainen meistä on varmasti joskus kastunut todella pahoin. Jokainen, joka on mennyt sen jälkeen autoon lämmittelemään, on huomannut erään seikan. Märät vaatteet luovuttavat lämpenevään autoon kosteutta, joka puolestaan kertyy auton ikkunoihin sille puolelle, jossa ei ole lasinpyyhkijöitä.

Kokemäen ravien eilen päätyttyä edessä oli automatka kohti Kauhavan sunnuntaisia raveja. Ensin Poriin ja ABC-asemalle, jossa fiksu mies olisi vaihtanut kuivat vaatteet ylleen. Fiksulla miehellä olisi ollut sellaiset.

Kirjoitin verkkojutun ulkoministeri Timo Soinin pohdinnoista ja toiveista siitä, että Kokemäellä ravattaisiin myös tulevina juhannuksina. Juttu oli pakko kirjoittaa vasta siellä, sillä Kokemäen raviradalta en saanut minkäänlaista yhteyttä verkkoon. Toivon itse, että kun Kokemäellä ravataan tulevana vuonna, sieltä voisi tehdä artikkeleita verkkoon myös paikan päältä. Ulkoministeri Soini ei ole näet antanut periksi ajatuksesta saada David ”Ritari-Ässä” Hasselhoff Kokemäelle raveihin, ja jos vanha käkkäräpää sinne ilmestyy eikä järjestävällä seuralla ole tarjota medialle verkkoyhteyksiä, käy niin, että ”rooster of honour does not sing as we say in Finland”.

Mutta takaisin Porin ABC:lle ja mieheen, joka ei ole niin fiksu että hänellä olisi vaihtovaatteet. Jälkifiksuna ostin kuitenkin talouspaperia, sillä ajattelin tunkea sitä kenkiini perille päästyäni. Näin ei käynyt.

Autossa oli pakko pitää lämmitystä täysillä, sillä aioin olla pahasti kylmissäni. Lämmitys lisäsi vaatteista nousevaa höyryä, mikä tarkoitti alati kasvavaa talouspaperin menekkiä. Jossain ennen Kankaanpäätä tajusin, että niin ei voisi jatkua. Riisuin päällimmäisen vaatekerroksen ja koetin vääntää niistä vettä auton ulkopuolella.

Vaikutus oli suhteellisen vähäinen, sillä ulkona satoi edelleen rajusti. Suljin kuitenkin märät vaatteet muovikassiin, mikä lievitti jonkin verran ajoneuvon sisäistä sumua. Toisaalta vaatetusta vähentäessäni jouduin entuudestaan lisäämään tehoja lämmitykseen, mikä puolestaan lisäsi kosteuden erittymistä vielä päällä olevista vaatteistani. Huomasin samalla käyttäneeni neljästä talouspaperirullastani kohta kaksi.

Joskus miehen täytyy riisua, mitä miehen täytyy riisua. En niinkään itseni, mutta poliisien puolesta rukoilin, ettei minua pysäytettäisi. Ajoin Honkajoelta eteenpäin vain aniliininpunaiset Elitloppet-kalsarit lihallisen monumenttini suojana. Uskokaa tai älkää, kylmäasemien mittarikenttien katokset ovat tarpeellisia. Sellaisen alla voi puristaa vaatteitaan kuivaksi myös rankkasateen aikana. Sitten vaatteet voi sulkea muovipussiin. Tiukasti.

Mikä on tarinan opetus? Jos joskus näet alastoman miehen ajavan autoa, hän on vain matkalla yksistä kesäraveista toisiin. En tosin tiedä olisiko poliisi uskonut kyseistä selitystä, onneksi ei tarvinnut kokeilla.

Mutta takaisin takkatulen ääreen. Mietin mitä muuta pitää pakata mukaan kuin talouspaperia ja maaninen määrä muovipusseja? Yhtään yöpymispaikkaa en aio edeltä varata. Sellainen ei ollut tapana silloin, kun opin isoisän matkassa kulkemaan pitkin Suomea raveista toisiin. Sixpäkki offia pitänee kuitenkin hankkia heti huomenna.