Pääkirjoitus: Divisioonien paluu vastaa toiveisiin

Korkeapalkintoisiin finaalilähtöihin pääsee karsintalähdöissä kerättävillä pisteillä. Finaalipäivät ovat 25.2. Tampere, 22.4. Seinäjoki, 1.7. Lahti, 9.9. Oulu, 11.11. Vermo ja 30.12. Kuopio. Jokaisena finaalipäivänä ajetaan kahdeksan finaalilähtöä, joissa on 10 000 euron ykköspalkinto. Divisioonafinaalien ykköspalkintojen yhteissumma nousee 480 000 euroon. Sen voi odottaa lisäävän kiinnostusta niin kilpailijoissa, katsojissa kuin totopelaajissakin. Finaalipäivät tuovat harmaaseen arkeen ylimääräisiä valonpilkahduksia..Rahapelejä yksinoikeudella vielä ainakin joitakin vuosia järjestävässä Veikkauksessa divisioonien paluu on otettu vastaan samankaltaisella innostuksella kuin muuallakin. Divisioonafinaaleihin on luvassa ylimääräisiä jackpoteja niin kuin suurkilpailuissakin on tapana tarjota. Finaalipäivät tuovat harmaaseen arkeen ylimääräisiä valonpilkahduksia läpi vuoden ja lisäävät kiinnostavaa tarjontaa myös suurkilpailusesongin ulkopuolella. Toki jackpotien syntyminen edellyttää pelivaihtoa. Tyhjästä ei rahaa ilmesty..Uudistuksilla haetaan yleensä tehoa markkinointiin, liikahdusta jämähtäneeseen kysyntään ja uutta nousua urheilulliseen mielenkiintoon. Divisioonilla on onnistuessaan mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti näihin kaikkiin. Nostalgiankaan merkitystä ei sovi pitää aivan olemattomana, mutta tuoko vanhojen hyvien aikojen järjestelmän palauttaminen vanhat hyvä ajat takaisin, jää laji-ihmisten päätettäväksi..Joka tapauksessa uudistus näyttää jälleensyntyneen onnellisten tähtien alla. Kun divisioonajärjestelmä ensimmäisen kerran otettiin vuosien suunnittelun jälkeen käyttöön Suomessa ravikaudella 1997 Ruotsin mallin mukaan, odotukset olivat korkealla, vaikka soraäänet tuolloin muistuttivat päätöksenteon vatuloinnin kestäneen liian pitkään. Ehkäpä nyt ajankohta on otollisempi ”vanhan hyvän” uudelle tulemiselle, ja se osaltaan tasoittaa kullan ja hopean kimalluksella ryyditettynä tietä myös ravikatsomoihin. Paluu vanhoihin hohdokkaisiin nimiin 2019 käyttöön otettujen numeroilla nimettyjen divisioonien jäljiltä kuulostaa järkevältä..Oikaisu. Viime numeron pääkirjoituksessa oli väärä luku. Kirjoitus käsitteli 400 vuosittaisen voiton rajan rikkoneita Santtu Raitalaa ja Jorma Kontiota. Raitalan voittoprosentti 22 oli oikein, mutta jutussa mainittu Kontion voittoprosentti 24 vuonna 1989 koski hänen omilla valmennettavillaan ajamiaan voittoja. Kaikkien lähtöjen oikea voittoprosentti oli 20.