Kolumni: "Hevostaidon taso nousee, ei ehkä raketin lailla, mutta kuitenkin aivan selkeän tasaisesti"

Joskus (aika usein) tulee pysähdyttyä pohtimaan, mitä kaikkea pöljää sitä onkaan nuorena tehnyt..Pää kuumenee pelkästä ahdistuksesta ja häpeästä; olenko ihan oikeasti ollut niin tietämätön, osaamaton pölvästi liihottaen ympäri metsiä hevosen selässä ilman taitoa, kypärää ja järkeä..Luulen sairastuneeni jossain vaiheessa ylivertaisuusharhaan, mutta sehän on aivan normaali tila kun on nuori. Jotkut sairastavat sitä tietämättään koko ikänsä..Olen kuitenkin herännyt todellisuuteen ennen lopullista katastrofia; olen löytänyt opettajia, joiden taitavuutta ei voinut kuin ihailla. Nämä opettajat ovat hienotunteisesti antaneet oikeat työkalut minulle. Olin herännyt huomaamaan, miten vähän tiedän..Nämä tyypit edustivat eri ammattikuntia; raviurheilua, ratsastusta ja sotilasuraa. Ne olivat tietysti hevosia..Ja olihan niillä kaikilla se hyvä ihminen. Oppiminen oli silloin sitkeällä nuorelle hevoshullulle helppoa, kun Suomessa vielä elettiin hevosen tarjoaman logistiikan avulla, maaseudulla ja kaupungeissa. Sitten tulivat vuosikymmenet, joiden aikana hevonen ei ollut enää tärkeä. Siitä tuli vain ylellisyysesine..Se oli synti ja häpeä..Olemme nyt siinä hyvässä tilanteessa, jossa on tarjontaa kotimaan hyvistä opettajista ja valmentajista, ja taitavat ulkomaalaiset hevosihmiset tulevat toinen toisensa jatkona Suomeen jakamaan omaa, hevoskulttuureissa sukupolvien kautta oppimaansa osaamista. Kysynnälle ei ole rajoja. Kaikki, ainakin melkein kaikki, haluavat oppia lisää. Oppiminen ei katso säätyä eikä osaamisen tasoa. Olemme kansainvälistymässä, vaikka kaikki eivät lähtisikään ulkomaille. Ulkomaat tulevat tänne..Lajista riippumatta nyt vallitsee positiivisen pöhinän ilmapiiri. Hevostaidon taso nousee, ei ehkä raketin lailla, mutta kuitenkin aivan selkeän tasaisesti. Luottamus hevosen ja ihmisen välillä on tullut tärkeysjärjestyksessä korkeimmaksi, eikä se enää ole kukkahattujen löpinää, vaan se ihan ehdottoman tarpeellinen ja tavoiteltava taito. Sen perusasiat voi opettaa, väitän, kenelle tahansa. Sen voi yhdistää siihen teknisen taidon opettamiseen, joka tuo ratsastukseen sen keveyden ja helppouden tunteen, josta tulee hevosellekin hyvä ja turvallinen tunne..Vanhoja syntejä ei tarvitse enää märehtiä, ne vain sotkevat tulevaisuuden suunnitelmia. Voidaan puhtain paperein ja rinta rottingilla kulkea kohti uusia asioita..Muuten olen sitä mieltä, että valtion kohtuuton veronkanto hevosalalla arvonlisäveron muodossa on iso synti. Miksi hevosen pitää maksaa veroa siitä, että se tuottaa ihmiselle hyvää mieltä?."Pitää kiirehtiä niiden ehdoilla, se on lopulta nopeampi tie", neuvoo Henri Ruoste – Katso videot klinikalta

Kolumni: "Hevostaidon taso nousee, ei ehkä raketin lailla, mutta kuitenkin aivan selkeän tasaisesti"

Aiheeseen liittyvää