Kilpailin kuluneen kauden kouluratsastuksessa hienolla suomenhevosellani Jyrän Muisto..Kausi alkoi epäonnisesti. Päätimme aloittaa jo maaliskuulla, mutta traileri oli jäätynyt kiinni lumihankeen. Saimme sen irti, mutta jarrut hankasivat. Jäimme kotiin, ja pidin miehelleni mykkäkoulua viikon. Traileriasiat ovat hänen vastuullaan, eivätkä kertausharjoitukset ole mikään oikea syy!.Jälkikäteen katsoin, että olisin ollut varmaankin kolmas. Mukana oli kaksi ratsukkoa, jotka olivat luokkaan liian kokeneita ja tulivat niin sanotusti vain viemään tikkarit harrastajilta. Nyt kolmanneksi sijoittunut hevonen taas vänkää koko ajan suullaan, joten jos tuomareilla on minkäänlaista ammattitaitoa, se ei olisi voinut saada parempia pisteitä kuin minä..Toukokuussa pääsimme radalle asti. En olisi varmaankaan lähtenyt, jos olisi tiennyt, millaiset järjestelyt olivat. Vaatimuksistani huolimatta en saanut traileriani varjopaikalle, lähelle verryttelyä. Verryttelyalueella oli idiootteja, jotka eivät hallinneet ratsujaan, vaan tulivat toistuvasti tielleni, kun harjoittelin pitkiä lisäyksiä hevoseni paksuja sykeröitä tiukasi tuijottaen. Onneksi hevoseni ei väistänyt, niin kuin ei sen isoisäkään väistänyt juostessaan tukkisavotasta kotiin kesken kaiken..Rata oli hyvä, mutta pohja oli raskas. Ihmettelen suuresti pisteitämme, jotka jäivät alakanttiin. Muut hevoset tekivät toistuvasti rikkoja. Minun hevoseni oli tasainen. Ehkä hieman hidas ja etupainoinen, mutta muiden virheellisyyksiin verrattuna oikein ratsastettu. En saanut ruusuketta. Buffassa ei ollut gluteenitonta pullaa. Kotiin ajaessani idiootti ajoivat takapuskurissa tai ohittelivat. Kuvasin niitä. Mieheni sai illalla kuulla täyslaidallisen. Sunnuntaina olisi ollut hänen äitinsä kasikymppiset, mutta menin kävelyttämään Jyrän Muistoa. Hevonen pitää liikuttaa kisojen jälkeen, kyllä mies sen ymmärtää. Lähden sitten ysikymppisille, tai jos niitä ei tule, niihin toisiin vastaaviin juhliin..Kesä-heinäkuussa meillä oli kisatauko. Jyrän Muisto oli nihkeä, epätahtinen ja kiukkuinen. Tilasin klinikalta Kansallisaarre-paketin. Se on 3 056 euroa ja sisältää vatsahaavalääkkeet, suoliston ultrauksen, ensimmäisen kortisonikuurin, hiekkakuvan ja kolme päivää letkutusta. Minä en ole nähnyt mieheni koskaan ennen itkevän, mutta niin hän teki, kun neljännen klinikkareissun jälkeen kerroin hänelle juuri polttaneeni meidän lokakuun Thaimaan matkan..Minulla ei ollut rahaa aluekisoihin, joten kilpailimme syyskuussa seuratasolla. En kutsuisi sitä tikkareiden viemiseksi lapsilta, sillä hevoseni tuli juuri pitkältä sairaslomalta. Olimme toisia. Sitä en ymmärrä, miksi ratsastuksenopettaja sai osallistua nelivuotiaallaan! Aikuinen ammattilainen, en minä olisi kehdannut..Kisailtana hoidin Jyrän Muistoa pitkään, enkä ehtinyt lähteä katsomaan mieheni kanssa Top Gunia. Hevonen oli hoitonsa ansainnut, se oli tehnyt minut onnelliseksi. Kun tulin kotiin, siellä oli jotenkin tyhjää. Ruokaa ei ollut valmiina, mutta löysin valmissalaatin. Tunsin itseni vähän levottomaksi..Nyt on marraskuu, ja mieheni ei ole tullut takaisin. Hevoseni on oireillut taas. Minäkin olen oireillut vähän. Yhdet kisat olisi vielä, jos saisin jonkun vaihtamaan talvirenkaat.
