Kolumni: Huippuhevosia ja -ohjastajia

Ystäväni, jolla on, vielä toistaiseksi, aika vähän kokemusta hevosista ja varsinkin raveista, kysyi minulta, että kumpi on tärkeämpää: hyvä hevonen vai hyvä ohjastaja. Vastasin empimättä, että hyvä hevonen. Se erityisen hyvä oma hevonen on aivan varmasti meidän kaikkien raviharrastajien unelma.

Viikonlopun hieno ravijuhla, Kuninkuusravit, osoitti, että vastaukseni oli oikea. Tuskin kukaan voi olla eri mieltä, etteivätko V.G Voitto ja Jockas Rita ole poikkeuksellisen hyviä hevosia. Suomenhevosiksi molemmat ovat nuoria saavuttaessaan sen, minkä me jokaisen ostamamme varsan kohdalla toivomme joskus näkevämme. Sitä voitontahtoa, jonka molemmilta näimme Äimäraution pitkällä loppusuoralla, ei voi hevosen ominaisuuksiin tai luonteeseen ulkoapäin lisätä.

Paraskaan hevonen ei kuitenkaan saavuta mitään ilman osaavia ihmisiä. Myös se on ravikansalle selvää, että molempien kuninkaallisten eteen on tehty kaikki mahdollinen niin hyvin kuin voidaan. Ennen Kunkkareita julkistetut haastattelut todistavat sekä kunnioitusta että kiintymystä molempia huippulahjakkuuksia kohtaan. Kaikkea näiden hevosten eteen tehtyä ei saa rahalla. Hevosen luottamus lähimpiin ihmisiin välittyy monella tapaa. Tätä varmasti moni muukin kuin minä mietti, kun seurasi Santun ja Ritan verkkaisia lämmittelykierroksia.

On myös selvä, että ohjastajalla on jokaisessa lähdössä ratkaisevan suuri merkitys. Tuskin kukaan voi käsittää, miten Santun hermot pitivät ja hän antoi Ritan tehdä työnsä upeimmalla mahdollisella tavalla. Seurasin mailin matkaa huippupaikalta voittajakehän puolelta ja parikymmentä metriä ennen maalia olin varma, että Lumi-Oosa voittaa lähdön. Moilasen Arin käsissä V.G. Voitto on päässyt näyttämään luontaiset juoksijanlahjansa parhaalla mahdollisella tavalla.

Hevosenlukutaito ja äkillistenkin tilanteiden hallinta ovat osa ohjastajien ammattitaitoa. Haluan antaa Akulle erityisen kiitoksen toiminnasta Pikkukunkku-kisassa. Kuten hän itsekin haastattelussa sanoi, jos hän ei olisi päässyt siirtymään radan reunalle, olisivat seuraukset voineet olla vaikka kuinka kamalia sekä hevosille että kuskeille. Todellista hevosammattilaisen työtä, joka päättyi kaikkien kannalta hyvin.

Kuninkuusraveissa, kuten kaikissa muissakin ravilähdöissä, vain yksi voittaa. Kuninkaallisista ei Oulussa ollut epäselvyyttä, mutta lähdöt tarvitsevat myös hyviä kilpakumppaneita. Minua realistisemmat hevosihmiset haaveilevat pääsystä mukaan kuninkuuskilpailuun eikä vain siitä kaikkein parhaasta palkinnosta. Ikäluokkien parhaat jäävät myös historian kirjoihin ja omistajiensa ylpeydenaiheiksi loppuelämäksi. Niihin mukaan pääsy on mahdollista vain omistamalla suomenhevonen. Kimpassa, kaverin tai perheen kanssa tai jos saldoa riittää ihan yksinkin. Viime vuoden ja tämän kesän varsoja löytyy kyllä!

Yleisö löysi jälleen hienosti tiensä suomenhevosten vuosijuhlaan. Ystäviä me tarvitsemme myös kaikkein aktiivisimman joukon ympärille ja lisäksi. Meidän tehtävämme on pitää huolta, että niitä uusia ystäviä, myös uusina kimppalaisina ja omistajina, löytyy myös arkena, näiden juhlapäivien ulkopuolellakin. Tapahtumat ovat myös vaikuttamisen paikka. Hippoksen puolesta käytimme aikamme hyvin myös siinä työssä.  Se jatkuu myös arjen ja syyslukukauden alkaessa.

Jaana Husu-Kallio

Suomen Hippoksen hallituksen varapuheenjohtaja