Lukijan kynä: Onko hyötyä mustamaalata eläinlääkäreiden ammattikuntaa?

Miten sitä tultiin toimeen ennen vanhaan ilman somemaailmaa? Ehkä silloin sanottiin palaute suoraan ja tai oltiin hiljaa.

Eläinlääkärit kohtaavat paljon työssään arvostelua. Moni ajattelee mitä se haittaa, jos arvostelee, itsepähän on alansa valinnut. Jokainen voi miettiä, onko pakko kirjoittaa kaikkea sinne somemaailmaan ja onko välttämätöntä edes arvostella.

Eläinlääkärit ovat ihmisiä ja heillekin sattuu välillä hoitovirheitä niin kuin ihmislääkäreille. Hoitovirheistä otetaan yleensä oppia ja yritetään tehdä seuraavalla kerralla paremmin. Tuskin kukaan eläinlääkäri tahallaan tekee hoitovirhettä tai väärää diagnoosia. On nuoria, jotka ovat vasta aloittaneet työuransa ja kohtaavat työssään karun todellisuuden, henkiset paineet kovat ja halu onnistua työssään.

Sitten on somekansa, joka valittaa joka aiheesta ja arvostelee tehtyä työtä. Osa on hevosten asiantuntijoita ja raviurheilun asiantuntijoita somessa ja saatetaan kirjoitteluun vetää mukaan jopa eläinlääkärit. Sanotaan, etteivät eläinlääkärit puutu epäkohtiin ja jos puuttuvat, ei palkata enää.

Jokaisella asiakkaalla on oikeus sanoa palautetta tehdystä työstä, jos kokee että saanut huonoa asiakaspalvelua. Asiat kannattaa aina selvittää paikan päällä, jolloin asioihin voidaan puuttua suoraan ja keskustella asia. Asiat kannattaa keskustella asiallisesti – kiroilu ja huutaminen eivät auta asiaa.

Kenelle palaute annetaan, suoraan eläinlääkärille vai koko klinikan henkilökunnalle? Sen jälkeen, kun asiat on selvitetty ja keskusteltu, ei ainakaan omasta mielestäni enää tarvitse somekanaviin kirjoitella ja lisätä sinne tarinaa ja muutella asiaa.

Jokainen maksava asiakas on tärkeä klinikoille ja eläinlääkäreille. Asiakkaista halutaan pitää kiinni ja huolehtia. Monet klinikat muistuttavat asiakkaita tekstiviestillä, että koirasi rokotus on vanhentumassa. Monet vakioasiakkaat tunnetaan ja heidän kanssa saatetaan vaihtaa kuulumisia. Asiakkaat, jotka kiittävät hyvästä hoidosta, lämmittävät taatusti jokaisen eläinlääkärin päivää.

Jokainen eläinlääkäri kohtaa työssään ikäviä palautteita. Somessa saatetaan arvostella nimellä suoraan tai sitten mainitaan klinikan nimi. On eläinlääkäreitä, jotka eivät ole somessa ollenkaan eivätkä välitä kommenteista, eikä ole aikaa lukea edes mitä siellä kirjoitellaan. On kuitenkin myös herkempiä ihmisiä, joille saattaa jäädä mielen päälle ikävät kommentit. Silloin kannattaa keskustella toisten kanssa, saada neuvoa ja apua.

Luottoeläinlääkäriä ei tulisi edes mieleen arvostella, hänen arvokasta työtään ja sitä suurenmoista apua. Aina on saanut kysyä, jos on jotain kysyttävää tai mikä mietityttää. Mikä parasta hän aina selittää asiat ja jos ei ymmärrä, hänelle voi sanoa että kerrotko, jotta ymmärrän. Niitä välejä yhteisestä luottamuksesta ei kannata rikkoa somekommenteilla.

Kun somekirjoittelu ampuu pahasti yli, on mahdollista nostaa kunnianloukkaussyyte. Se on aivan varmasti henkisesti rankkaa molemmille osapuolille ja ilmaista se ei ole. Hävinneelle osapuolelle saattaa tulla maksettavaksi useita tuhansia euroja oikeudenkäynti- ja muita kuluja. Siinä vaiheessa voi sitten miettiä, kannattiko kirjoitella. Viime vuosina eläinlääkäreiden kokemat asiattomuudet ovat lisääntyneet, eri palstoilla ja keskusteluryhmissä. Eläinlääkäreillä on puolestaan vaitiolovelvollisuus.

Jokainen voi miettiä, onko mitään hyötyä kirjoitella somen maailmaan ja mustamaalata eläinlääkäreiden ammattikuntaa. He tekevät työtä eläinten hyväksi, ovat valmiita pelastamaan lemmikin hätätilanteessa ja valmiita auttamaan. Kuinka tärkeää on levittää perättömiä juttuja ja valheita siitä hyvästä, että saa tykkäyksiä ja peukkuja sosiaalisessa mediassa?

Sanna Sainpalo, Mikkeli