Lukijan kynä: Raviurheilun kiertokulku – "Jos alueellisesti talvella ei ole kilpailutarjontaa, raveja ei pian ajeta myöskään isoilla radoilla"
Peliasiantuntija Jari Vähänen kertoi viime viikon Hevosurheilussa ajatuksiaan raviurheiluun tulevasta pelimaailmasta ja siitä, mitä ravipelien menestyminen edellyttää. Oman peliyhtiön Fintoton aikaan tilastoja seurannut pystyy kertomaan pelin kannalta tuolloin parhaat raviradat. Ikävä kyllä näidenkin ratojen aluepeli on enää pieni osa silloisesta pelivaihdosta.
Se, mitä Jari ja moni nykypäättäjä unohtavat, on yksinkertainen juttu. Raveja ei voi ajaa ilman hevosia. Hevoset taas tarvitsevat ravikilpailuja. Sama koskee kasvatustoimintaa. Hevosia kasvatetaan kilpailutoimintaa varten. Kysymys on raviurheilun kiertokulusta.
Hippoksen valtuuskunta kiinnitti ylimääräisessä kokouksessaan 2020 huomiota kilpailevien hevosten määrän laskuun ja kasvatuksen ongelmiin. Huoli perustui vuoden 2019 avainlukuihin. Tuolloin kilpailevien hevosten määrä laski ensi kertaa alle 7 000 hevosen (6 707). Viime vuonna kilpailevien hevosten määrä putosi ennätysalhaalle. Kilpailevia hevosia oli enää alle 5 000 (4 836).
Valtuuskunnan kokous ei aikaan saanut toivottua muutosta. Lisääntynyt palkintoraha keskitetään edelleen nuorten lähtöihin ja suurkilpailuihin. Kansainvälisistä suurkilpailuista palkinnot maksetaan taas yleensä Suomen rajojen ulkopuolelle. Hevosten määrän laskuun on meillä vastattu vähentämällä lajin harjoittamismahdollisuuksia eli raveja. Vähä raha tulee jakaa yhä harvemmalle? Eniten ravien vähentäminen vaikuttaa suomenhevoseen, jonka ravilähtöjen määrä on jo muutenkin vähäinen. Ajetaanko tulevaisuudessa enää Kuninkuusraveja, on hyvä kysymys?
Maa- ja metsätalousministeriö asetti ravitalouden ongelmia ratkomaan ns. Vidgrénin työryhmän. Työryhmän kokoonpano valittiin yksin ministeriön toimesta. Työryhmän työ ja johtopäätökset ovat sen omia päätelmiä. Ilmeisesti ratoja pyrittiin profiloimaan keskittämällä talvikausi tietyille raviradoille. Lisäksi raveja piti ajaa siellä, missä on hevosia. Kesäradat olivat työryhmän mielestä hyvä asia. Varmaan hyviäkin ajatuksia, joiden toteuttamista käytäntöön olisi tullut harkita tarkemmin.
Vidgrénin talvirata-hankkeen kanssa yhtä aikaa ravipäiviä on vähennetty, mikä on johtanut monen isonkin radan kannalta hankalaan tilanteeseen. Esimerkiksi kotiradallani Oulussa kesäkaudella ajettiin vain kahdet ravit. Asia on herättänyt alueella laajalti ihmetystä, muussakin kuin raviväessä. Oulun ravialuetta palvelevat pienemmät radat Tornio, Kajaani ja Ylivieska ovat talvikauden kiinni. Ravitoiminta on vähäistä myös Rovaniemellä ja Kaustisella. Tämä tarkoittaa sitä, että Oulu joutuu kantamaan talviratavastuuta ilman alueellisia yhteistyökumppaneita. Yhtälö, joka ei voi toimia. Kerrottu ongelma tulee vastaan myös muilla radoilla. Jos alueellisesti talvella ei ole kilpailutarjontaa, raveja ei pian ajeta myöskään isoilla radoilla. Sopiiko pitkä talvitauko peliin perustuvaan rahoitusmalliin?
Tulevaisuudessa kotimaisen ravitalouden rahoitus on kiinni pelimaailmasta. Valitussa rahoitusmallissa emme voi luottaa valtion tukeen. Peliin perustuva rahoitus vaatii hyviä raveja ja täysiä ravilähtöjä. Nykyinen ravien näivetysmalli ei kuulu tulevaisuuteen. Hevosmäärä tulee saada kasvuun. Tämä voi tapahtua vain järkevällä kilpailutoiminnalla. Raviväki haluaa kilpailumahdollisuuksia, vaikka pienemmilläkin palkinnoilla. Ravit ovat raviurheilun perusta.
Kari Eriksson
Suomen Hippoksen valtuuskunnan jäsen
