Muistokirjoitus: In Memoriam Visme – hieno elämä vielä raviuran jälkeenkin

Pyhäinpäivän aatto oli harmaa ja tihkuinen perjantai. Olin töissä ja juuri lopettanut lounastunnin. Puhelimeni soi. Näytöllä vilkkui poikani nimi. Vastasin heti. Ensi henkäyksestä kuulin, ettei nyt kuulu hyvää, vaikka poikani aloitti puhelun kysymällä, miten äidillä menee. Vastasin nopeasti, että ei mitään erikoista. Töissä olen, mutta entä sinulle?

”Visme on tänään tullut viimeisen kerran Vermossa maaliin”, poika kertoi ääni värähdellen.

”Se lepäsi aamulla rauhassa kuolleena karsinassaan varsa vierellään”, hän jatkoi. 

Huusin, itkin, itkin, itkin.

”Mitä on tapahtunut?”

”En tiedä. Varsa oli rauhallinen. Ei ollenkaan huolissaan. Se oli hyväksynyt kuoleman. Visme oli saavuttanut maalin. Varsa pärjää jo ilman emää”, poika vastasi.

Nopeasti laskin mielessäni, että tammavarsa on jo yli viisi kuukautta vanha. Se syntyi aurinkoisena toukokuun päivänä pari päivää ennen emänsä 22- vuotispäivää.

Suurin osa perheemme hevosista on ollut omia kasvattejamme. Harvoin ollaan oltu hevoskaupoilla. Visme päätyi meille yhdeksänvuotiaana ihan menestyksekkään raviuran jälkeen. 

Kovaluontoinen tamma oli tunnettu kovista otteistaan. Nauriskydön tilalle Visme solahti heti kuin kotiinsa. Se oli monessa mukana perheen elämässä.

Visme kävi pojan kanssa Osaran maatalouskoulua, myöhemmin se oli pojan mukana suorittamassa harjoittelua Saarijärvellä Jouko Tarvaisen tallilla. Osaralla poika opetti sen myös ratsuksi. Äiti sai nauttia pitkillä maastoretkillä Vismen täydellisestä luotettavuudesta.

Visme piti lehmistä. Maatilan arki ja rutiinit olivat sille turvan luojia. Visme oli persoonallinen hevonen, joka ei isommin välittänyt muista hevosista. Laumassa se oli neutraali. Varsoistaan tamma piti huolen. Tiinehtyminen oli välillä haastavaa, mutta kaikkien iloksi Visme varsoi vielä tänä vuonna kauniin tammavarsan pojan omasta oriista, Jetsusta.

Poika ajoi Vismen juoksijakantakirjaan. Se palkittiin I palkinnolla. Valokuva pysyköön pirtin seinällä ikuisuuksiin muistona tästä rakkaasta hevosesta.

Nykyään herättää paljon keskustelua entisten ravureiden kohtalo. Tässä tapauksessa se on sellainen, etten tätä muistokirjoitusta pysty kuivin silmin kirjoittamaan.

Vismen varsa Nauriskydön Origon voitti viime starttinsa Porissa. Ensi keskiviikkona se on tulilla Vermossa. Toivottavasti silloin sen harjassa on pieni musta surunauha Vismen muistoksi ja kunniaksi.

Marketta Sandberg