Näkökulma: Onko hevosenomistajat unohdettu?

Lännen ratojen viimeaikainen linjaus kimppahevosten omistajalippujen osalta on herättänyt aiheellista huolta useissa hevosenomistajayhteisöissä. Linjauksen mukaan vain kaksi omistajaa per hevonen saa omistajalipun, joka toimitetaan kimpan edustajalle. Perusteluna on ollut se, että yksittäisestä kimpasta on saapunut raveihin suuri joukko seuraamaan oman hevosen kilpailua.

Tämä ratkaisu tuntuu ristiriitaiselta erityisesti nykytilanteessa, jossa tavalliset iltaravit kamppailevat yleisöpulan kanssa. Kun raviurheilun haasteena on saada ihmiset paikalle, kimppahevosten omistajien aktiivinen osallistuminen pitäisi nähdä vahvuutena, ei ongelmana. Onkin ilahduttavaa, että osa radoista – kuten Lahti ja Vermo – mahdollistavat iltaraveihin maksuttoman sisäänpääsyn kaikille hevosenomistajille sekä muulle yleisölle.

Ymmärrämme hyvin, että suurkilpailuissa ja lauantairaveissa omistajalippujen rajaaminen on käytännön syistä perusteltua. Sen sijaan tavallisissa iltaraveissa olisi kohtuullista tarjota kaikille hevosenomistajille mahdollisuus seurata oman hevosensa kilpailua Heppa-järjestelmään toimitettavalla omistajalipulla.

Hevosen omistaminen on tänä päivänä merkittävä taloudellinen sitoumus. Monille kimppaomistajuus on ainoa realistinen tapa osallistua raviurheiluun omistajan roolissa. Ilman kimppaomistamista hevosten määrä kilpailuissa olisi todennäköisesti murto-osa nykyisestä. Siksi kimppaomistajuutta tulisi tukea kaikin mahdollisin keinoin. Omistajalippu on radoille kustannuksiltaan vähäinen, mutta omistajalle tärkeä ele – se vahvistaa tunnetta kuulumisesta yhteisöön ja siitä, että panos lajiin huomataan.

Laajemminkin radat voisivat pohtia keinoja, joilla omistajien roolia ja kokemusta kehitetään. Omistajat ovat kohderyhmä, joka on paikalla silloinkin, kun muita katsojia ei ole. Omistajalippuun voisi liittää pienen ravintolaedun, ravintoloihin voisi varata omistajille omia pöytiä, ja voittajahaastatteluita voisi toteuttaa tavalla, joka rohkaisee myös omistajia osallistumaan. Lisäksi voittajakuvien ja -materiaalien toimittaminen omistajille ajallaan on pieni, mutta merkityksellinen tapa osoittaa arvostusta.

Kun ihminen on jo saapunut raveihin, hän tyypillisesti myös käyttää palveluita. Ostetaan kahvi, makkara tai muuta ruokaa, ehkä käsiohjelma ja pelataan totoa. Tämä luo edellytyksiä paremmille ja monipuolisemmille palveluille jatkossa, riippumatta siitä ovatko ne raviradan omia vai ulkopuolisten toimijoiden järjestämiä. Mitä viihtyisämpi ja elävämpi ravitapahtuma on, sitä todennäköisemmin se houkuttelee myös uusia kävijöitä.

Omistajat eivät odota erityiskohtelua tai ylellisyyttä. Usein riittää, että heidät huomataan ja he kokevat olevansa tervetulleita. Ravipäivä on omistajalle juhlapäivä – hetki, jota odotetaan pitkään ja johon liittyy paljon tunnetta, toivoa ja ylpeyttä.

On myös syytä muistaa, että omistajat ovat koko raviurheilun perusta. Ilman omistajia ei olisi valmentajia, ohjastajia eikä kilpailuja. Omistajat tekevät tietoisen päätöksen sijoittaa lajiin – harvoin taloudellisen tuoton vuoksi, useimmiten rakkaudesta hevosiin ja raviurheiluun.

Siksi on perusteltua kysyä: onko meillä varaa jättää omistajat huomioimatta?

Kimpanvetäjät,

Anu Hartikainen

Mari Åman

Nina & Patrik Johansson-Hongell

Kirsti Syvänen

Hayde Furubacka

Tero Loula

Pirjo Suikkanen

Silja Mäki-Tulokas

Sonja Korvenheimo

Kaisa Salovuori

Kaisa Vaaramaa

Tina Perklén

Viena Kauppi