Näkökulma: Avataanko yhdessä tallin ovet?

Tarvitsemme kipeästi rakkaaseen lajiimme lisää uusia ihmisiä. Meillä on liian vähän potentiaalisia hevosenostajia, ja siten liian vähän tarvetta varsoille. Hevosalalle tarvitaan myös opiskelijoita, talleille työntekijöitä, seuratoimintaan aktiiveja, raviradoille toimihenkilöitä ja niin edelleen. Listaa puuttuvista ihmisistä voisi jatkaa ravitermein pisimmälle takamatkalle asti.

Toinen edelliseen tosiasiaan linkittyvä pelottava ajatus on se, että keskusjärjestömme Suomen Hippos ei pysty verrattain pienenä toimijana vastaamaan yksin yhteiskunnalliseen laajaan ilmiöön, joka kyseenalaistaa vahvasti eläinten käytön kilpaurheilussa.

Joku ravikonkari voi tuhahtaa, että on sitä kaikista vaikeuksista selvitty ennenkin. Kyllä näin on, mutta iskelmän sanoin – meni jo entinen, on vain tulevaa. Olemme aivan uudentyyppisen uhkakuvan edessä nyt. Toimintaamme arvostelevat äänekkäästi tahot, jotka eivät ole koskaan raveissa käyneetkään.

Ääriajattelussa on se ikävä piirre, että kun tarpeeksi fanaattisesti ja vakuuttavasti huutelee, joku aina uskoo. Mahdollisesti jopa ne lainsäädännöstä tai ministeriön hevostalousvaroista päättävät tahot.

Mikä neuvoksi? Miten lunastamme paikkamme urheilulajina jatkossa? Millä saamme ihmiset kiinnostumaan raviurheilusta? Mikä koukuttaa hevosiin ja raveihin?

Kysymykset jäävät pyörimään mieleeni, eikä blondin tyynyn alta muutaman huonosti nukutun yönkään jälkeen löydy viisasten kiveä. Kuitenkin jostain pompahtaa ajatus, että eihän meillä intohimoisilla hevosurheilijoilla ole kuin yksi ja ainoa vaihtoehto: avata yhteistuumin ovet, ja kutsua ihmiset tallille tutustumaan hevosen elämään. Tarjota siilipuolustuksen sijaan kunnon näpäytystä vastapalloon, ja pesäpallomailalla. Voimme osoittaa, millä lailla hevosista huolehditaan, ja että lajissa ei ole mitään salattavaa, hävettävää tai piiloteltavaa.

Mikä sinua raviurheilussa kiehtoo? Itseäni on ansiokkaasti kierrätetty eri yhteyksissä erilaisissa kohteissa. Tällaisilla tutustumiskävelyillä olen nähnyt ympäristöä ja puitteita, ja saanut paljon perustietoa. Kun olen lähtenyt pihasta, en ole kuitenkaan takaisin palannut. Miksi? Tarvitaan elämys, joka herättää tunteita! Tarvitaan aistikosketusta, vauhtia ja sopivasti jännitystä. Jos tulisin pystymetsästä tallille, minut koukuttaisi lajiin hevosen kyytiin treenilenkille pääseminen. Tai hevosen harjaaminen ja koskettaminen; se tunne.

Nämä edellä mainitut pitävät yhä edelleen minua otteessaan, vuosikymmentenkin jälkeen. Reijo Rekola, 87, on tiivistänyt asian niin hyvin, kuin sen vain voi: “Minä hoidan hevosia, ja hevoset hoitavat minua” (MT Hevoset 1.8.2024).

Jotta tämä kirjoitus ei jäisi pelkästään ravipoliittiseksi kahvipöytäpuhinaksi, esitän konkreettisen ehdotuksen, jolla uusia ihmisiä voitaisiin tutustuttaa raviurheiluun ja samalla kerätä pientä rahastoa lajin nuorisotyöhön. Sivutuotteena syntyisi myös uusia verkostoja ja asiakassuhteita.

Ehdotukseni on se, että haastaisin kaksi tallia 20 euron summalla avaamaan ovensa vieraille yhtenä valitsemanaan vuoden 2026 päivänä. Haasteeseen vastaaminen ja edelleen kahden tallin haastaminen olisi täysin vapaaehtoista. Mutta suotavaa.

Talli voisi olla millainen vain. Avointen ovien päivässä ohjelma muovautuisi tallin näköiseksi; se voisi olla kärryajelutusta, hevosen harjaamista, valjastuksen kokeilemista, kepparirataa, hevosenkengän tuunausta, heinien jakamista...mitä vain toimintaa, jossa keskiössä on hevonen.

Tällaisen päivän (tai puolipäivän) voisi talli toteuttaa halutessaan yhteistyössä esimerkiksi paikallisen hevosseuran, hevosjalostusliiton tai lähimmän raviradan kanssa. Miksei sponsorinkin.

Jotkut tallit ovat omia avoimien ovien tapahtumia ansiokkaasti järjestäneetkin, mutta riittävää näkyvyyttä varten tarvitaan tallin oman markkinoinnin lisäksi myös jokin yhteinen somealusta, jotta syötteet ja sisällöt ”lähtevät lentoon”. Päiväunissani Hippoksen, sidosryhmien ja vaikkapa iltapäivälehden verkkosivuilla komeilisi Suomen kartta, johon ilmestyisi tähtiä sitä mukaa, kun haaste etenisi ja tallin ovet aukeaisivat. Tähteä klikkaamalla näkyisi tallin nimi ja yhteystiedot, sekä päivämäärä ja aika, jolloin olet tallille tervetullut. Ohessa voisi päivittyä lista haastajista ja haastetuista talleista.

Itse tallitapahtumassa jaettaisiin jokaiselle kävijälle kutsuliput lähiradan raveihin, joissa oltaisiin ottamassa uudet ihmiset heti sisääntuloportilta haltuun. Heille järjestettäisiin ihan superkiva päivä, tai ilta. Ravien päätteeksi jaettaisiin taas pääsyliput kaikille, sekä tietoa seuraavista ravipäivistä ja myös muista mahdollisuuksista aloittaa harrastus, kuten poniravitoiminta ja ravikoulut.

Saisimmeko pöhinää ja hyvän mielen lööppejä aikaiseksi? Lisääntyisikö ymmärrys ja kiinnostus raviurheilua kohtaan?

Jos tämä ehdotukseni on toteuttamismahdollinen (Hippos?), laitan pohjakassaan ensimmäiseset kympit ja tulen haastamaan kaksi ensimmäistä tallia avaamaan ovensa. Lupaudun tässä myös julkisesti lähtemään haastamilleni kahdelle tallille keittämään kahvia tutustujille, tai vaikka käärimään pinteleitä jalkoihin innokkaiden kokeilijoiden kanssa. Mitä vaan apua tallilla tarvitaan.

Jos joku nyt sanoo, ettei hänellä ole muutaman tunnin verran aikaa esitellä hevosiaan, voi miettiä, että jatkossa sitä aikaa tulee luultavasti kyllä olemaan, jos ihmiset kaikkoavat, ravipäivät vähenevät ja talli hiljenee.

Kysynkin siis, onko meissä voimaa ja tahtoa tehdä yhdessä raviurheilun hyväksi? Toiminnan aika on juuri nyt. Henkilökohtaisesti toivoisin Hippokselta pelin avausta.